perjantai 25. toukokuuta 2018

Siivouspäivä

Siivouspäivä ei ole oikeastaan koskaan kuulunut mun arkeeni, sillä olen kokenut helpommaksi jakaa siivousprojekteja monelle päivälle ja siivoilla vähän jotain päivittäin. Nyt kuitenkin, kun helteet ja kesä on täällä, ei siivoaminen oikein ole maistunut. Olikin korkea aika pitää pitkästä aika aoikein kunnon old fashioned siivouspäivä!


Mä kuulun siihen ihmisporukkaan, jonka mielestä siivoaminen on ihanaa. Terapeuttista, rentouttavaa ja palkitsevaa. En viihdy yhtään sotkuisessa saati likaisessa kodissa ja harvoin koen siivoamista mitenkään vaikeana tai rankkana. Välillä ei huvita eikä kiinnosta ja se on ihan fine, ei silloin sitten tule siivottuakaan. Mutta useimmiten mun mielestä on vaan kiva pitää tavarat paikallaan ja nurkat puhtaina pölypalloista.

Osittain puhtaudesta tulee huolehdittua jo siksi, että nuorimmainen nuohoaa kaikki lattiapinnat monene kertaan ja laittaa kaiken mahdollisen suuhun. Mutta en kyllä likaisessa viihtyisi ilman taaperoakaan. Tietty siisteys mun mielestä vaan kuuluu kotiin, enkä esimerkiksi itse voi sietää likaista lavuaaria, hiekkaista eteistä tai petaamatonta sänkyä. 

Siivouksessa tykkään käyttää siivoustuotteita joiss aon jonkinverran tuoksua. Liian voimakkaat hajut käy mun nenään, mutta haluan silti, että siivoamisen jälkeen koti tuoksuu. On ihanaa viettää kauppareissuilla hetki kemppariosastolla katselemassa millaisia puteleita siellä on ja mitä kaikkea niillä voi tehdä. Lopulta kuitenkin ostan tosi harvoin uusia tuotteita, sillä en halua luopua hyväksi havaituista tuotteista. Siivousvälinehylly on myös yksi all time favourite, ja haikailen aina milloin minkäkin siivousvälineen perään. Yksi suosikkiensuosikki mulla kuitenkin on ja se on tuo kuvissakin näkyvä moppi. Mikään moppi koskaan ei ole ollut sitä parempi. Se on niin kätevä sisäänrakennetun säiliön vuoksi. Puristus vaan ja varresta suihkuaa vettä tai mun tapauksess avettä ja pesuainetta suoraan lattialle josta sen sitten saa kätevästi luututtua. En käytä koskaan perinteistä mopia, sillä tämä on vaan kaikista parhain.


Tällä kertaa mun siivouspäiväni piti sisällään oikeastaan kaiken muun paitsi saunan pesun. Pesin kylppärin ja kodinhoitohuoneen lattiat, pyyhin kaakelit ja kaapin ovet. Pesin lavuaarit, vessanpöntön ja hanat. Järjestelin kaikki tavarat paikoilleen, imuroin, pyyhin pölyt ja pesin lattiat. Siivosin vessan, pesin lattiat, lavuaarin ja pöntön, pyyhin kaakelit. Pyyhin pölyt listojen päältä, tauluhyllyiltö ja vaatekaapeista. Suihkuttelin viherkasvit ja vaihdoin lakanat. Pesin pari koneellista pyykkiä ja  pari koneellisen astioita. Siivosin eteisen kaapit ja pyyhin jääkaapin hyllyt. Varsin vauhdikas päivä siihen nähden, että lapset olivat kotona ja Justus enimmän aikaa viihtyi vain sylissä tai lahkeessa roikkuen. Mutta nyt on siistiä. HEti saatuani valmista huomasin kuinka sekaisuus ja sotku olikaan ärsyttänyt. Jospa tavarat nyt taas hetkisen pysyisi omilla paikoillaan!

On tosi mielenkiintoista kuulla muiden tavoista siivota ja ajatuksista siivoamiseen liittyen. Meitä on nimittäin aika moneen junaan ja siivoaminen tuntuu jakavan mielipiteitä tosi paljon! Mulle siivoaminen on terapeuttista. Jään tosi meilelläni kotiin siivoaman yksin, kun muu perhe lähtea vaikka leikkipuistoon. Parasta onkin se, kun saa siivota ihan kaikessa rauhassa ilman yhtään häiriötekijää! Mutta vaikka itse ajattelenkin näin, ei toisten kodeissa tule sotkuu kiinnitettyä samalla tavalla huomiota kuin omassa. Jokainen hoitaa kotiaan niinkuin hoitaa, eikä se ole mun mielestä toisen paikka alkaa arvostelemaan. Ei puolin eikä toisin. Ja en jotenkin vaan jaksa uskoa, että kukaan sellaiseen viitsisikään lähteä.

Mitä te tykkäätte siivoamisesta? Hot vai not?

torstai 24. toukokuuta 2018

Kuulumiset helteen keskeltä

Pitkästä aikaa ajattelin kirjoitella blogiin niitä ihan tavallisia kuulumisia, sillä ne ovat olleet kovasti paitsiossa viime aikoina. Aurinko hellii, eikä varmaan olla ainoita, jotka viettävät kaiken mahdollisen aikansa ulkona, ja se mitä ei olla ulkona hikoillaan sisällä, eikä silloin blogi ole ollut ensimmäisenä mielessä. Blogi on ollut kovasti sivuroolissa nyt viime viikot, kun muut kesäiset aktiviteetit ovat vieneet mennessään. Mutta josko taas vähän aktiivisemmin tulevina viikkoina!

Viime päivät ja viikot on tosiaan nautittu auringosta. Kirjoitinkin viime postauksessa auringolta suojautumisesta ja sitä on tehty tietysti nytkin. Kovasti kommenttiboksissa mietitytti, eikö taaperolla ole kuuma pitkissä vaatteissa, mutta ei hän ainakaan siltä vaikuta. Ja tietysti pitkää ei ole päällä koko ajan, mutta varsinkin kuumimpina hetkinä keskipäivällä auringolta suojaudutaan uv- ja trikoovaatteilla. Ja toki myös hatuilla ja aurinkolaseilla. 


Me ollaan käyty lasten kanssa jo moneen otteeseen Launeen perhepuistossa, joka on mun mielestä kesä-Lahden parhaimmistoa. Siellä tuli pyörittyä paljon omassakin lapsuudessa ja ilokseni paikka uudistuu tänäkin kesänä niin paljon, että leikkivälineet ovat hyvässä kunnossa myös tälle seuraavalle sukupolvelle. Meidän lasten harmiksi puiston linna poistui viime vuonna, mutta tänä vuonna samalle paikalle rakennetaan uusi ja vielä hinompi. Tästä pojat ovatkin aika innoissaan ,eivätkä millään malttaisi odottaa heinökuuhun, vaikka työkoneita niitäkin on kiva katsella. Suosittelen muuten perhepuistoa kesälomareissulle kauempaakin, varsinkin jos haluaa harrastaa budjettimatkailua! Ilmainen perhepuisto ja lähellä oleva kotieläinpiha ovat juuri omiaan tällaiseen. Ja perhepuistosta löytyy paljon tekemistä ihan kaikenikäiselle, vaikka kohderyhmää taitavatkin olla 2-10 vuotiaat. 

Omalla pihallakin ollaan oltu paljon, vaikkakin se ja terassi ovat viime päivinä olleet niin kuumia, ettei siinä pitkään viitsi istua. Jätskiä sen sijaan on syöty varmaan päivittäin, mutta se nyt toisaalta kuuluu kesään. Itse olen valinnut niitä mehujäätelöitä, jotka on sovittu mieheni kanssa luvallisiksi herkuiksi. Ja Pirkan amppari, murkku, koppis ja leppis olisivat aika varma valinta myös ilman dieettiä, mutta saapa ainakin syödä hyvillä mielin. 

Viimeinen kerhopäiväkin vietettiin tällä viikolla ja vähän haikeina heilutettiin heipat kerhotädeille ja kavereille. Kerho oli se parhain valinta meille tälle vuodelle ja nyt vietetään rauhassa parin kuukauden kesäloma, ennen kuin tuplat palaavat taas päiväkotiin. Kovalla innolla he ovatkin sinne menossa, päätökset nimittäin saapuivat sopivasti juuri viime viikolla ja ilokseni meille oli myönnetty paikat juurikin siitä meidän ykköstoiveesta. Logistisesti parhaalla sijainnilla varustetusta uudesta päiväkodista, joka on sen verran lähellä meidän kotia, että voidaan Justuksen kanssa viedä poikia sinne kävellenkin. Mua myös ilahduttaa kovasti se, että rakennus on vain pari vuotta vanha, joten sisäilmaongelmista tuskin kärsitään. Lisäksi talo on rakennettu vain päiväkotikäyttöön, mikä huomattiin hyväksi jutuksi edellisen päiväkodin kohdalla. Viskarivuosi alkaa siis elokuussa, mutta sitä ennen kotoillaan vielä oikein urakalla. Toki kotipäiviä tulee paljon syksylläkin, sillä pojat on ilmoitettu päikkyyn 20 tunnin sopimuksella.



Mun oma arkeni pyörii tosi pitkälle projektini parissa, josta olenkin saanut hyviä tuloksia. Motivaatio on pysynyt vielä hyvänä, siitä ehkä kiitos näille helteille, jolloin muutenkin kaikki salaatit ja raikkaat hedelmät maistuu. Herkkuja on tehnyt ihmeen vähän mieli ja puhdas ruokavalio tuntuu tosi omalta jutulta. Mikään kuuri mulla tosin ei olekaan kyseessä, joten sinänsä ruoka on aika samaa kuin muutenkin. Enemmän kiinnitän huomiota kasvisten määrään ja annoskokoihin. Niin ja siihen mun ainaiseen ongelmaan, ateriarytmiin. Reilun viikon päästä koittaa taas se mittauspäivä, ja silloin kirjoittelen etenemisestä enemmän myös tänne. Jos herää jotain kysymyksiä niin pistäkää tulemaan, vasteilen niihin sitten samalla!

Kuten ehkä voi huomata, meno on tosi tavallista. Sellaista rentoa ja kivaa. Arkea. Heräsin tuossa pari päivää siihen, että mun hoitovapaani on ihan pian puolessavälissä, joten nyt otetaan kaikki ilo irti tästä vapaudesta. Onhan tää luultavasti viimeinen kesä koskaan, kun voin näin paljon olla lasten kanssa vapaalla. ellen sitten intoudu opiskelemaan tai heittäydy yrittäjäksi! Näillä näkymin olen kuitenkin palaamassa takaisin töihin tammikuussa, joten vielä on hetki aikaa nauttia näistä kiireettömistä aamuista ja rauhallisista päivistä kotona lasten kanssa. 

Nyt mä suuntaan nauttimaan iltaauringosta vielä terassille, toivottavasti teilläkin kaikilla on ollut tilaisuus nauttia auringosta ja lämmöstä! 

lauantai 19. toukokuuta 2018

Lapset auringossa

Nyt kun aurinko ja helle tosiaankin hellii, ei ehkä ole tän ajankohtaisempaa aihetta. Tämä helle- ja lämpöaalto on tainnut helliä ihan koko Suomea, ainakin meillä shortsikeleistä on nautittu jo pitkälle toista viikkoa. Onnekseni olen sellainen ennakkoon hamstraaja, joten helle ei tällä kerta apäässyt yllättämään meitä, vaan lapsilla oli kesävaatetta ja kenkää jo olemassa. Joitain täydennyksiä toki tarvitaan, mutta uskon meidän pärjäävän hyvin olemassa olevilla ainakin sinne juhannuksen aleihin saakka!

Mä itse rakastan aurinkoa ja lämpöä, joten hyvällä säällä pyritään olemaan ulkona niin paljon kuin mahdollista. Instaan juttelinkin, ettei meillä olla viikattu pyykkiä koko helle pätkän aikana, joten kaikki se viisi koneellista lojuu isoina kasoina kodarissa. Eilen iskin sen kimppuun ja hyvä niin, sillä tänään ollaan taas yhden viileämmän välipäivän jälkeen saatu nauttia auringosta.


Siinä missä aurinko on ihana, on hyvä tiedostaa sen vaarat myös. Mun oma ihoni on aika ihanteellinen, sillä en pala mahdottoman helposti ja jos muistan hyvin rasvauksen ekoilla aurinkoisilla keleillä, ei loppukesästä tarvitse olla niin tarkka. Mun iho ruskettuu helposti eikä pala hyvän rasvauksen ansiosta kovin herkästi. Mutta olen silti tosi tarkka. Omaa ihoa en kuumalla tykkää oikein suojata vaatteella, sillä liiallinen vaatetus ahdistaa, mutta rasvauksen suhteen olen sitäkin tarkempi. Omalle iholle käytän kolmikymppistä kerrointa suomessakin ja lisäilen rasvaa tiuhaan herkille alueille, kuten dekolteelle ja olkapäille. Hatun ja aurinkolasien suhteen mun pitäisi petrata, olen niiden suhteen aivan liian lepsu mitä itseeni tulee. 

Uskoisin, että oman aurinkosuojani suhteen olen aika samanlainen kuin moni suomalainen. En käytä itselläni uv-vaatteita ja nautin auringosta täysin siemauksin vähissä vaatteiss aaina kun mahdollista. Ulkomailla hakeudun sitten enemmän varjoon, mutta Suomessa tekee mieli imeä jokainen auringonsäde itseensä.

Lasten kohdalla suojataan paljon vaatteilla ja varjolla. Meidän terassi on siitä mahtava, että sen katto on karkaistua lasia, joten lämmöstä ja auringosta pääsee nauttimaan koko perheen voimin ilman pelkoa uv-säteistä. Aurinko paistaa terassille nimittäin lähes koko päivän sen lasin läpi, joten paikka on mitä parhain lasten leikeille. 

Vesileikkeihin ja uimarannalle puetaan lapsille lähes aina uv-vaatteet, ne on nimittäin mitä parhaimmat auringolta suojautumiseen. Suomessa en ole kokenut pitkiä housuja tarpeellisiksi, mutta ulkomaille ne varmaan ainakin Justukselle pakataan mukaan. Tähän saakka meille on riittänyt pitkähihaisten paitojen kaverina uimashortsit, jota vähän reiluina yltävät varsinkin Justukselle melkein nilkkaan. Isot pojat tuntuvat pitävän uv-vaatteita tosi mukavina, he nimittäin aina kyselevät niitä itsekin päälleen. Kai se viileä kangas on mukava hellekelillä, ei tule kuuma niin nopeasti. Vaatteiden kanssa käytetään rasvaa niillä alueilla, joita vaatteilla ei järkevästi  saa suojattua. Usein sipaisen rasvaa poskiin ja nenälle, kämmenselkiin ja jalkoihin. 


Isoille rasvaa tulee käytettyä enemmän, heitä on nimittäin vaikea pukea pitkiin vaatteisiin kesäkuumalla. Tiedän omastakin kokemuksesta, että pitkät housut ja paidat ahdistavat, joten en raaski vuorata heitäkään liiaksi. Suositaan kuitenkin shortseja vähän pidemmillä lahkeilla ja t-paitoja, jotka peittävät vähän enemmän. Rasvana käytetään vain fysikaalista suojaa sisältäviä, ja tähän mennessä paras on ollut tuo kuvien rasva. Pitkään käytettiin Aveneakin, mutta se tuntui niin tahmealta, että siirryttiin ihan mielellään tähän Orionin rasvaan.

Justuksen kohdalla olen vielä varovainen rasvojen kanssa ja hänen kanssaan suorassa auringonpaisteessa ei tule oleskeltua niin paljon. Rasvaa laitan hänellekin tarpeen mukaan, mutta ensisijaisesti suojataan legginseillä ja trikoopaidoilla. Välillä on hetkiä, jolloin vaatteilla ei pysty suojata, joten silloin käytetään rasvaa ja lyhyempiä oleskeluja auringossa. Pyrin aina laittamaan vaunut niin, että Justus jää varjoon, eikä suora auringonvalo osuisi häneen.

Justuksen vaunuihin ostin uv-kuomun, jonka suojissa hän voi olla lenkeillä. Se onkin osoittautunut ihan mahtavaksi, sillä Justus ei antanut tavallisen kuomun olla koskaan alhaalla, vaan halusi sen pois tieltä. Uv-kuomu kelpaa hänelle varsinkin jos kurkistusluukku on auki. 



Lasten suojaamisessa auringolta liputan ehdottomasti ensisijaisesti vaatteita. Rannalla uv-vaatteet on lapsille mun mielestä aika ehdottomat, niin Suomessa kuin ulkomaillakin. Erityisesti ulkomailla. Rasvoissa kannattaa miettiä, mikä se oma raja on. En henkilökohtaisesti koe rasvoja myrkkyinä, vaan mun mielestä niillä on parempi suojata kuin ottaa riski palamisesta. Määrää ja laatua kannattaa kuitenkin miettiä ja pyrkiä suojaamaan lapset aina mielummin vaatteilla ja varjolla. 

Ja loppuun on vielä pakko muistuttaa yhdestä asiasta, joka toivottavasti kaikille on päivänselvä. ÄLÄ IKINÄ (TAI VARSINKAAN AURINKOISELLA) JÄTÄ LAPSIA YKSIN AUTOON. Asteet autossa nousevat ihan hetkessä, ja kuuma auto on pienille oikea surmanloukku. Kokeilepa itse istua kymmenenkin minuuttia kuumassa autossa. Ei meinaan ole mukavimmasta päästä. 

tiistai 15. toukokuuta 2018

Turisteina Helsingissä

Ollaan vuosia puhuttu, että olisi valtavan mielenkiintoista lähteä turistiksi ihan vaan tuohon omaan pääkaupunkiin. Lahdesta on Helsinkiin matkaa vain tunnin verran, mutta silti harvemmin siellä tulee oikeasti tutustuttua nähtävyyksiin tai kuuluisiin paikkoihin sen tarkemmin. Nyt sattui oiva tilaisuus, kun kesäinen Helsinki antoi säiden puolesta parastaan ja Offerillan tarjouksista löytyi Hop on hop off -bussiliput. Tämä postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Offerillan kanssa, ja postauksen lopusta löytyy tuttuun tapaan arvontaa ja alekoodia teille lukijoille!

Muistatte ehkä, että ollaan kevään aikana hyödynnetty useita Offerillan tarjouksia. On yövytty hotellissa, vietetty laatuaikaa tuplien kanssa ja nyt tutustuttu tarkemmin Helsingin nähtävyyksiin koko perheen voimin. Offerillaa tullaan käyttämään takuulla jatkossakin, tästä olen aika varma, sillä sen verran huipuksi palveluksi ollaan tuo todettu. Muistin virkistämiseksi, Offerillahan on palvelu, josta löytyy lahjakortteja yleensä 50-90% alennuksilla normaalihinnoista. Lahjakortteja voi käyttää ruokaan, juomaan, palveluihin, hemmotteluhoitoihin tai elämyksiin, kuten me on viime aikoina tehty. Kokemusten lisäksi Offerillasta löytyy paljon myös tuotteita, joista niistäkin on loistavat alennukset.

Mä tykkään selata Offerillan uutuustarjoukset uutiskirjeesta ja sovelluksesta. Palvelu tarjoaa heti etusivulle ne suosituimmat ja sieltä meidän tuplat tuon bussinkin bongasivat. Ajatuksena oli antaa lasten päättää mitä tällä kertaa kokeillaan ja olin aika varma että valinta osuu Hop Lopin tai Flamingon kohdalle, mutta yllätyksekseni pojat halusivat ehdottomasti kaksikerroksisella bussilla ajelemaan. Ja mikä ettei, me vanhemmatkin intouduttiin tästä, sillä ollaan kertaalleen oltu vastaavalla kierroksella Barcelonassa ja se ainakin oli mahtava. Omista turistikierroksista Helsingissä on hyvän aikaa, viimeksi joskus yläasteella ja mieheni ei ole oikeastaan koskaan kierrellyt Helsinkiä sen isommin.

Bussikiertoajelu irtosi -60% alennuksella ja kun lapset pääsivät aikuisten kanssa ilmaiseksi, maksoi meidän koko porukan lahjakortti vain 24e. Aika superedullista! Kierroksen lisäksi tilattiin vielä lahjakortit kattamaan päivän ruokailut ja valittiin tällä kertaa ravintolat sellaisista paikoista, joissa ei olla koskaan ennen käyty. Tämä Offerillassa ehkä onkin parasta, että uusien palveluiden kokeiluun kynnys on paljon matalampi, kun elämyksiä ja ruokaa saa ostettua niin halvalla. Moni juttu jää helposti tekemättä jossei ole ihan varma siitä ja hintakin on korkea. 

Offerillaan on helppo koukuttua ja mua kovasti harmittaa ettei palvelu ole vielä levinnyt Lahteen. Meidän onneksi, Helsinkiin on kuitenkin niin lyhyt matka, ettei olla koettu tätä hidasteeksi. Offerillan palvelut toimivat myös Tampereella, Turussa, Jyväskylässä ja Oulussa, eli aika monessa kaupungissa halvoista lahjakorteista pääsee nauttimaan.

Meidän päivä oli ihan mahtava. Keli oli täydellisin bussikiertoajeluun, sillä aurinko paistoi siniseltä taivaalta ja Helsingin tuulikaan ei ollut niin kylmä kuin monesti. Jännättiin vähän, kuinka lapset jaksaisi 90min kestävän kierroksen, mutta he olivatkin ihan fiiliksissä kuulokkeista ja niiden kautta tulevasta esittelystä. Molemmat kommentoivat välillä kuulemaansa, "äiti toi on sibuleus-momentti" tai "hei tossa kirkon tornissa asuu Jeesus!". Kierros viihdytti selvästi lapsiakin ja vaikka hittienhitti oli tietysti istuminen siellä kaksikerroksisessa bussissa, jossa ei ollut edes kattoa, ei kumpaakaa poikaa tarvinnut kertaakaan käskeä istumaan alas. He istuivat koko matkan tosi nätisti. Vaunut kulkivat mukana hyvin bussin alakerrassa ja kuulokkeet jaettiin ennen kierrosta jokaiselle omaksi. 

Tykättiin kaikki kierroksesta tosi paljon ja pidettiin vaan taukoa Lintsin kohdalla. Hypättiin kasvitieteellisen puutarhan kohdalla pois ja käveltiin siitä lyhyt matka Linnanmäelle ja patonkipaikkaan, johon oltiin ostettu lahjakortti. Pieni ja idyllinen puoti oli kätevästi Lintsin edustalla ja saatiin sieltä edullisesti kolme patonkia ja kaksi smoothiea välipalaksi. Nämäkin lahjakortit tilattiin Offerillan kautta.

Lintsikierroksen jälkeen hypättiin taas bussiin ja jatkettiin kierros loppuun. Oltiin ajateltu, että käydään keirtoajelun jälkeen syömässä ja kävellään lyhyt matka Senaatintorilta Kallioon, mutta lapset olivat niin poikki, että päädyttiin toteuttamaan vielä yksi elämys sille päivälle ja huristeltiin kallioon Metrolla. Se olikin hyvä idea, sillä kävelyä metrolta Kallion Chalupaan, johon oltiin ruokalahjakortit ostettu, ei lopulta tullut pariasataametriä enempää. 

Chalupasta valittiin neljä annosta ja hanajuomat. Juomia sai täyttää niin monta kertaa kuin hyvältä tuntui ja nuo neljä annosta riitti meille hyvin. Maisteltiin vähän kaikkia ja omaksi suosikiksi nousi Quesadilla broilerilla. Tämä upposi myös lapsiin, olihan se niin kovin pitsan näköinen. Isin suosikki taas oli pulledporkburrito, jonka hän valitsi niin tulisilla täytteillä, että omalta kohdaltani jäi maistelu yhteen kertaan. 

Voitte ehkä kuvitella, että illalla oli väsynyttä porukkaa junassa kun ajeltiin takaisin kotiin. Kaikkiaan päivä oli kyllä ihan mahtava ja erityisesti kiertoajelua suosittelen ihan kaikille. Mahtava oli kuulla tarkemmin Helsingin historiaa ja nähdä merkittävimmät nähtävyydet. Jotenkin tykkäsin myös kovasti siitä, että tehtiin välillä perheenä jotain enemmän kulttuuriin kääntyvää, kuin puhdasta viihdettä. Tämä oli ihana elämys meille kaikille.

ARVONTA:

Sain Offerillalta jälleen arvottavaksi yhden 40€ lahjakortin, jonka arvontaan pääset mukaan kommentoimalla postauksen loppuun, mihin palveluun itse lahjakortin käyttäiset. Kaikki Offerilla tarjoukset löytyvät täältä. Musita jättää kommenttiin myös sähköpostiosoite, jotta voittaja voidaan tavoittaa. Voittaja arvotaan kesäkuun alussa ja arvonnan säännöt löytyvät täältä

ALEKOODI : 

Nyt saatte vielä Offerillan normaalihinnoista -10% käyttämällä koodia pienetpojat10 ,jos innostuit vaikka tuosta Hop on Hop off -bussista ei sille jää paljoakaan hintaa. 


sunnuntai 13. toukokuuta 2018

Ihanaa Äitienpäivää !

Olla äiti kolmelle ihanalle pojalle, on parhainta mitä maailmassa voi olla. 
Ihanaa äitienpäivää jokaiselle 💕


perjantai 11. toukokuuta 2018

Rantsukelit on melkein täällä !

Mikä ihana lämpöaalto, kesä on todellakin tulossa! Meidän osalta viime kesä meni tosi vähillä rantsupäivillä, syynä ehkä eniten ne kelit jotka ei todellakaan olleet otollisia auringonpalvonnalle. Mutta myöskin se, että vauva oli vasta parikuinen kuumimpina kesäkuukausina, joten häntä ei raaskinut kauhean pitkiksi ajoiksi viedä ulos. No nyt kun mietin, ei niitä hellepäiviäkään tainnut olla lainkaan. Vai tekeekö muisti tepposet? 

Tälle kesälle toivon kaikkea muuta. Isäni uskoo vahvasti johonkin ennustajaukkoon, joka oli kertonut pitäneensä kirjaa sääoloista vuosittain ja joka talvi jolloin kovia pakkasia kesti viikon kauempaa, olisi siitä hetkestä tasan puolen vuoden päästä helle. Nythän kovat pakkaset kestivät kauan helmikuussa, eli heinä- elokuun vaihteessa olisi tämän mukaan tiedossa hellettä. Katsotaan pitääkö ennustus paikkaansa, ja päästäänkö tänä kesänä nauttimaan rannalle useammin kuin viime kesänä.

Takuuvarmaa lämpöä ja aurinkoa on meidän porukalle onneksi tulossa syksyllä, sen voimalla jaksaa kyllä huonommastakin kesästä. Viikonloppuna tsekkailin taas kesävaatelaatikoita läpi ja muutamien ostojen jälkeen lasten kaapit näyttävät aika hyviltä. Myös rantsuvaatteet alkavat olla lapsille hankittuna, ennen lomamatkaa toki pitää tehdä päivityksiä varsinkin noihin rantsukenkiin, mutta senhän ehtii. Isoille uv-vaatteet on viime kesältä vielä sopivia ja Justuksellekin bongailin niitä loppukesän aleista. Uikkarit meidän taapero kyllä tarvitsisi, tai siis nuo tuollaiset rantashortsitn tyyppiset siis.

Isot olisi halunneet jo viime kesänä samalaiset flipflopit kuin isillä, ja lupasin ne heille nyt täksi kesäksi. Vähän mietityttää miten ne pysyvät heidän jalassaan, mutta saavat nyt ainakin kokeilla. Reissuun sitten pitää tosiaan hankkia ne ihan kunnolliset uimatossut, olivat viimeksi niin nappivalinta rantsuun! Aurinkolasit heillä onkin onneksi jo olemassa, Babiatorsit ovat vaan ihan parhaat. Justus sai samanlaiset synttärilahjaksi, eli hänenkin lasinsa ovat kunnossa. 

Uv-vaatteet ja lierihattu POLARN O PYRET Kengät JOLLYROOM Olkihattu H&M Lasit BABIATORS

Oma rantavaategarderobini huutaa poissaoloaan, jotkut biksut ja uikkarit toki löytyy, mutta pienentyneen olemuksen vuoksi veikkaan niiden olevan vähän haastavan kokoiset. Reissuun uudet biksut pitää ihan viimeistään ostaa, mutta veikkaan tarvitsevani niitä jo aiemminkin. Juhannuksen alennusmyynteihin saakka pärjään olemassa olevilla kuitenkin oikein loistavasti. 

Kesäkuumalla olen tykännyt käyttää lapsilla noita uv-vaatteita, jotka meillä onkin nyt Polarn o Pyretin. Aiemmat on olleet Reimaa, mutta tykkään tästä Popin laadusta enemmän. Mä koen, että on helpompi vetäistä paitaa lapselle päälle rantsuun, kuin kokoajan läträtä häneen rasvaa. Rasvaa saisi kokoajan lisäillä vedessä peuhaaville lapsille ja paidan kanssa voi olla vähän huolettomammin. Toki näiden kanssa käytetään myös aurinkorasvaa, mutta lisäkerroksia ei enää vedetä.

Kuten ehkä huomaatte olen ihastunut noihin olkihattuihin ja varmaan tulee hankittua sellaiset meille kaikille taaperoa lukuunottamatta. Hän vihaa hattuja, joten jokin nauhaviritelmä taitaa olla pakollinen. Omat aurinkolasini vaativat päivitystä myöskin, olen vuosi toisensa jälkeen panostanut lastenlaseihin ja hankkinut itse halppiksia. Se muuttuu nyt, kun tilasin nuo perinteiset RayBanit itselleni synttärilahjaksi. 

FlipFlopit, bikinit ja hattu H&M kassi HEMTEX aurinkolasit RAYBAN juomapullot CAMELBAK aurinkorasvat VICHY
Rantsussa pitää muistaa juoda ja meillä onkin taaperoa lukuunottamatta kaikilla nuo omat Camelbakin pullot, jotka on olleet tosi kivat. Ne on kevyet mutta silti isot. Eivät vuoda kassissa ja niistä on helppo juoda. Ihan parhaat siis rantsuun. Rantakassi uupuu meiltä myöskin ja tuo kuvien Hemtexin kassi olisi juuri sellainen mitä haen, mutten ole siihen vaan kertaakaan kaupassa törmännyt. Varmaan pitää tyytyä muuhun.

Aurinkorasvat hankin viime kesäksi ekaa kertaa Vichyltä ja tykkäsin niistä ihan valtavasti! Aikuisten rasva meillä on kolmikymppistä ja se on koostumukseltaan sellainen helposti levittyvä emulsio. Lapsilla olen kokenut nuo suihkutettavat helpoimmiksi, testattiin joskus sellaista sprayta, mutta se ei ollut ehkä meidän juttu. Suihkutus ja levutys toimii mun mielestä paremmin. Lapsille on käytetty oikeastaan aika viisikymppistä rasvaa, isoille ehkä nyt Suomessa riittäisi jo tuo kolmekymppinenkin. Varsinkin Kasperille, jonka iho ei ole yhtä vaalea kuin Rasmuksella. 

Ja rantalelut. Hiekkaleluja meillä on kotioloihin tarpeeksi, mutta reissuun lähtiessa taidan pakata lapsille parit lapiot ja ämpärit mukaan. Tämä saattaa kuulostaa hullulta, mutta kokemus kertoo, että kaikki hiekkalelut rantakohteissa ovat ihan ökyhintaisia ja tosi huonolaatuisia. Pari lapiota ja muottia ei matkalaukuissa paljoa paina, ja kotiinlähtiessä ne voidaan lahjoittaa muille matkailijoille. Uimalelut ovat reissuun ihan must, muistan omasta lapsuudesta kuinka mahtavaa oli saada uusi uimalelu rantsuun. Ja köllöttelen kyllä itsekin tosi mielelläni tuon flamingon päällä! Kaikki nuo uimalelut bongailin Jollyroomin valikoimista, ja saatetaan joku hankkia jo Suomen kesään. Vaikka täällä järvellä nuo ovatkin kyllä vähän hankalia lähtiessään niin herkästi tuulen mukana karkuun.. Tai sitten hankitaan lapsilla vaan täytettävä uima-allas pihalle, silloin leluiksi riittää oikein sujuvasti hiukkislelut.

Uimalelut JOLLYROOM hiekkalelut JOLLYROOM ja BRLELU
T

Isot käyvät tällä hetkellä jatkouimakoulua ja pieni mahdollisuus o nsille, että he oppisuivat uimaan tänä kesänä. Luulen kuitenkin, että vaikka uintitaito löytyisi, pakataan heille reissuun nuo käsikelluukkeet varuiksi. Itse voi olla vähän turvallisemmin mielin, kun tietää että kelluke pitää ainakin lasta pinnalla, vaikka hän katoaisikin hetkeksi silmistä.  Justus nyt on vielä niin pieni, että tuollainen jalka-aukollinen rengas on hänelle varmaan toimivin.

Alkaako kesäfiilis jo hiipiä mieleen? Millaisessa vaiheessa teillä on rantsutavarahankinnat? Odotatteko siihen, että helteet tulevat vai tuleeko hankinnoissa ennakoitua. Vietättekö loman Suomessa onko suunta ulkomaille? 

tiistai 8. toukokuuta 2018

Nellin keittiössä : Broilerivihannesvuoka

Tämä ruoka on yksi yleisimmistä broileriruuista, joita meillä valmistetaan. Parasta tämä on siksi, että muuttelemalla eri komponentteja, tulee ruuasta aina erilaista. Tämä on myös tosi toimiva arkiruoka siinä mielessä, että sekaan voi heitellä kaikki jääkaapin vähän nahistuneemmatkin kasvikset. Mahtava hävikkiruoka siis!

Kasvisten kanssa ei niin ole väliä mitä tähän laittaa. Itse käytän arjessa paljon pakastevihanneksia, esimerkiksi se s-ryhmän kilon wokkivihannes on tosi hyvä tässä. Tai sitten jos haluaa tuoretta, niin toki maku ja repeus on aina parempi!


Pohjalle vaihtelen riisiä ja pastaa, lasten suosikki on tottakai pasta, mutta tse tykkään enemmän riisistä. Lihan ystävä voi laittaa broileria tupla-annoksen, mutta koska me ollaan tehty tietoinen vähentäminen eläinproteiineissa, käytän tässäkin kahden päivän ruuassa vaan 300g broileria. 

Broilerivihannespastavuoka


300g maustamattomia broilerin suikaleita
GoGreen papusekoitus
pippuria
paprikaa
currya
korianteria
soijakastiketta
Valio 3 juuston kermaa

1 kg wokkivihanneksia TAI
2 paprikaa
1 kesäkurpitsa
2 sipulia
2 porkkanaa

700g pastaa
Valio Tex Mex juustoa päälle

1. Keitä pasta suolalla maustetussa vedessä melkein kypsäksi.
2. Ruskista broileri ja mausta mieleisillä mausteilla. Lisää pavut. Paista hetki ja siirrä sitten toisene kulhoon
3. Freesaa vihannekset broileripannulla soijassa. Kaada broileri ja pavut sekaan, lisää kerma.
4. Kaada pasta ison uunivuoan pohjalle ja sen päälle broilerivihanneskastike. Ripottele päälle mieleinen määrä Tex Mex juustoraastetta. 
5. Paista uunissa 170 asteessa sen aikaa, että juusto tummuu. Max puoli tuntia. 

Annostele lautaselle ja herkuttele!


maanantai 7. toukokuuta 2018

Älä laihduta - ajatuksia kehopositiivisuudesta ja katsaus oman projektini mittoihin

Eilen vietettiin Älä laihduta -päivää ja oma someni ainakin täyttyi inspiroivista kuvista, joissa ihanat naiset olivat ihan omia itsiään. Tuntuu vähän hassulta, että tällainenkin päivä pitää olla, että muistettaisiin edes yhtenäpäivänä olla rakastuneita omaan kehoon ja itseen. Älä laihduta -päivähän on Syömishäiriöliiton tempaus saada ihmiset ajattelemaan enemmän kehoihanteita ja kyseenalaistamaan laihduttaminen ja painoon liittyvä päähänpinttymä. Opetella hyväksymään kehonsa sellaisena kuin se on.

Pakko myöntää, että päivä alkoi ilman, että edes tiesin päivän olevan Älä laihduta -päivä. Mulle se ei luonnollisesti ihan puhtaasti sitä ollut, tulihan viikonloppuna neljä viikkoa täyteen tätä mun projektia. Pohdiskelinkin tätä asiaa pitkin päivää somea selaillessa, ja mietin omaa ajatusmaailmaani liittyen painoon. Nythän paino on mulle hyvin isossa osassa. Käyn vaa'alla melkein päivittäin, mittaan ja tarkkailen ruokiani. Voisi sanoa, että laihdutan. 


Mutta itse haluan ajatella etten laihduta. Kiinnitän kyllä huomiota liikkumiseen ja ruokaan. Käyn vaa'alla ja mittaan vatsanympärystä. Mutta en tee sitä vaan laihduttamisen vuoksi, vaan siksi että haluan tuntea itseni taas minuksi. Sellaisessa kropassa olevaksi Nelliksi, joka tuntee olevansa kotonaan. Että peiliin katsoessa sieltä katsoo se tuttu tyyppi, ei vähän joka suuntaan levinnyt mamma. 

Projektini yksi kantavista voimista on myös terveys. En usko hetkeäkään, että syömällä huonosti ja liikkumalla liian vähän voi kukaan tuntea oloaan terveeksi, saatika olla terve. Olen tässä kuukauden aikana jo huomannut, kuinka turvonnut ja pöhöttönyt olo on vaihtunut energisyyteen ja väsymys pirteyteen. Unessa ei sinällään ole tapahtunut muutosta, kiitos meidän kuopuksen, joten voi varmaan vetää aika hyvän johtopäätöksen, että ratkaisevassa osassa on nyt ollut liikunta ja ruoka. 

Mä en hetkeäkään koe, että kenenkään pitäisi laihduttaa tai pudottaa painoa vaan koska joku normi sanelee niin. Että pitäisi olla jotain muuta kuin on vaan toisten takia. Ei ole väliä mitä vaaka näyttää, jos oma olo on hyvä ja onnellinen. Mutta tässä onkin nyt mun mielestä se rajanveto. On ihan jees laihduttaa ja tiputtaa painoa, kun se on se oma tahtotila. Silloin jos paino tippuu vain siitä syystä, että uppoaisi johonkin ihanteeseen, mennään jo isosti metsään.

Ulkonäköpaineet ja -ihanteet määrittelee ihan varmasti paljon sitä, mitä itse koemme hyväksi ja milloin itseä se peilikuva ilahduttaa tarpeeksi. Mä itse opettelen kokoajan pois siitä liian painokeskeisyydestä ja yritän tunnustella vaan omaa oloa. Milloin itsestä tuntuu hyvältä, milloin peilistä oma keho näyttää kivalta. Ei silloin ole vaa'an lukemilla niin väliä.

Vaikka tällä hetkellä itselle arki pyörii paljon painon ja ulkonäön ympärillä, yritän kovasti lasten kuullen pysytellä positiivisena ja iloisena omaa kehoa kohtaan. En halua lasten kuullen puhua kiloista, saati läskistä, sillä pienet korvat imevät ajatukset heti. Välttelen lasten kuvailua negatiivissävytteisillä kokoon ja painoon liittyvillä adjektiiveilla, sillä en halua ikinä saada heille sitä tunnetta, että olisivat jotenkin vääränlaisia. Haluan enemmän keskittyä siihen, että laadukkaalla  ja hyvällä ruualla vointikin on hyvä. Siihen, että lenkkeily ja liikkuminen on kivaa tai että herkkuja voi syödä hyvin kohtuudella. 

Meillä lapset pullistelevat lihaksiaan peilin edessä. Kato äiti, miten iso mun lihas on! He syövät lautaselta parsakaalit, koska sillä kasvaa isoksi ja vahvaksi. Koen, että poikia on helpompi kasvattaa kehopositiivisuuteen, sillä miesten maailma ei ihannoi laihuutta samanlailla kuin naisten. Miesten maailmassa taas vahvuus ja voima vievät. Siihen toivon itse tuovani tasapainoa, ettei aina tarvitse olla vahva ja kova, vaan on ihan jees olla pehmoinen ja heikko. 

Mä koen, etten laihduttanut eilen, enkä laihduta nytkään. Etsin parempaa oloa ja omaa itseä syömällä paremmin ja liikkumalla enemmän. Laihtuminen tapahtuu siinä sivussa. Mutta mikä tärkeintä, teen kaiken vain ja ainoastaan itseni ja hyvinvointini vuoksi. En siksi, että joku toinen sanoo minun olevan huono tai epäsopiva sellaisena kuin olen.


Pari viikkoa sitten lupailin laittaa blogiinkin näitä edistymisjuttuja ja silloin suunnittelin päivittäväni mittoja neljän viikon välein. Nyt on tosiaan eka neljä viikkoa tullut täyteen ja aika mittojen. Ihan tyhjentäviä nämä ei tietysti ole, sillä ekat mitat otin kun kuntokuuria oli takana tasan viikko. Koin, että haluan saada nesteet ja turvotuksen kropasta pois, jotta pudotetut sentit ja kilot ovat sitten iha nsitä itseään, eikä vaan vyötäröltä poistunutta herkku- ja suolakerrosta. Ekalla viikolla kiloja varmasti lähti, mutta niitä ei ole nyt huomioitu tässä. Tavallaanhan tämä on nyt kakkos-, kolmos- ja nelosviikkojen tuloksia. Jatkossa vertaan sitten tilannetta aina edelliseen mittauskertaan ja laitan kokonaispudotuksen sulkuihin, jossa sitten vertailu tuohon lähtötilanteeseen (=1 viikkoon). Ihan lopuksi saatan paljastaa sitten ne sentti- ja kilomäärät josta lähdin, nyt kiinnostaa enemmän ne poistuneet grammat ja sentit. :) Navan, vyötärön ja lantion kohdat on ehkä selvät, käsivarren mitan otin siitä hauiksen keskikohdasta, about paksuimmasta kohtaa ja reisi on reiden paksuin kohta. 


4 viikkoa


Painonpudotus (g) - 3200g
Senttejä lantiolta (cm) - 4cm
Senttejä navan kohdalta (cm) - 5cm
Senttejä vyötäröltä (cm) - 3cm
Senttejä käsivarresta (cm) - 2cm
Senttejä reidestä (cm) - 5cm

Vaikka painonpudotus tuntuikin varsinkin neljännellä viikolla tosi vähäiseltä, on tulokset kyllä omaankin silmään ihan mahtavat. Parhaimmalta tuntuu, että tiedän lähteneen painon ja poistuneiden senttien olleen ihan sitä itseään, sillä olen syönyt hyvin ja puhtaasti. On huippua olla jo tässä vaiheessa, vaikka matkaa tavoitteeseen onkin vielä paljon. Äitienpäivänä on mun eka cheatday ja siitä nautin varmasti täysillä. Sen jälkeen palaan kyllä taas herkuttomaan ruokavalioon, sillä se tuntuu mulle nyt sopivan ja toimivan. 


Ihanaa päivää juuri sinulle! Muistathan tänään olla ylpeä itsestäsi. Olla tyytyväinen itseesi ja nähdä itsesi kauniina. Katso tänään ainakin kerran itseäsi peilistä ja kerro kuvallesi ääneen kolme parasta asiaa juuri sinussa. Ja muista, olet täydellinen juuri sellaisena kuin olet. Jos haluat muuttua, tee se itsesi, älä muiden takia. 💕