"Mitä sulle kuuluu tänään?"

Erityisesti kun lapsia on monta, ja itse ei aina pysty repeämään niin moneen osaan kuin ehkä haluaisi, pidän tosi tärkeenä näitä meidän iltahetkiä isojen kanssa. Väkisinkin tuplat jäävät välillä vähän paitsioon huomiostani, kun taapero varastaa siitä isoimman osan. Juuri siksi, pidän tiukasti kiinni meidän iltahetkestä isojen kanssa, jolloin olen vain heitä ja heidän juttujaan varten.

Kun hampaat on pesty, yöpuvut vaihdettu ja iltasatu luettu juttelen hetkisen kumpaisenkin lapsen kanssa. Mitä sulle kuuluu? Mikä oli tänään kivaa? Sattuiko jotain tylsää? Miltä susta tuntuu juuri nyt? 

Välillä lapsella ei ole sen kummampaa sanottavaa päivästään, mutta silloinkaan tätä hetkeä ei skipata. Silloin syntyy yleensä ne villeimmät tarinat ja hauskimmiten sepitetyt jutut. Koen nämä hetket meille tosi tärkeiksi, sillä haluan että edes yhden hetken päivän aikana jokaisella lapsella on se tunne, että hän voi kertoa omia juttujaan ja tulla kuulluksi. Tottakai parhainta olisi, että niitä on pitkin päivää ja onkin. Mutta illalla on kiva summata kaikki vielä yhteen. Kehua lasta jostain erityisestä, jutella siitä päivällä tulleesta isosta harmista tai kertoa vaan, että hän on aivan ihana poika, juuri sellaisena erityisen ihanana itsenään. Turhan helposti päivän kiireessä tulee vaan komennettua ja annettua negatiivista palautetta lapselle, joten ilta on ihana päättää niihin kivoihin juttuihin. Niihin joiss ahän on onnistunut ja joissa hän on erityisen hyvä.

Mä toivoisin, että tämä tapa tulee säilymään aina. Että muistan antaa jokaisena päivänä edes sen yhden hetken aikaani lapselle, sen pienen ajan jolloin kukaan muu tai mikään muu ei häiritse. Ajan ja paikan kertoa, jos päivällä onkin sattunut jotain ikävää. Toisaalta, haluan myös kuulla missä hän itse koki tänään onnistuneensa erityisen hyvin, tai mikä päivän tapahtumista oli kaikkein parhain. Usein näistä oivaltaa itsekin paljon, sillä harvoin omat ajatukset päivän huipuista vastaavat lasten huippuja. He ovatkin kokeneet jonkin pikkujutun merkityksellisenä, ovatkin ehkä oivaltaneet jotain hienoa tai oppineet jotain uutta. Jokainen keskustelu on aina yhtä yllätyksellinen, eikä etukäteen voi tietää millaiseksi se muodostuu. Tänään esimerkiksi juteltiin olohuoneessa nukkuvista merirosvoista toisen pojan kanssa ja siitä, kuinka riippukeinu omallakin pihalla olisi kiva ja toisen kanssa tulevasta mökkireissusta sekä siitä, kuinka hän odottaa taas tapaavansa mökillä olevan kissan ja esittelevänsä sille uuden paloauton. 

Mitä sulle kuuluu tänään -keskustelu on mun mielestä tärkeimpiä iltarutiineja mitä meillä on. Onko teillä samanlaisia tai vastaavia? Kuuluuko iltasatu tai -loru joka iltaan?

 postauksen kuvat © Little Red Frame Photography

Imetystaival

Raskausaikana mulla oli isot toiveet imetyksen suhteen. Tuplien epäonnistunut imetys harmitti ja toivoin tästä uudesta yrityksestä eheyttävää ja onnistunutta kokemusta. Olin kyllä sinut tuplien vauva-aikana tehdyn imetyksen lopettamisvalinnan kanssa, mutta silti se harmitti, sillä olisi halunnut mahdollistaa imetyksen myös heille. 

Imetys jännitti vauva-ajassa kaikista eniten, ja mulla oli tosi voimakas halu onnistua. Justuksen synnyttyä vauva annettiinkin rinnalle heti ja vauva tuntui tietävän heti mitä tehdä. Vaikka vauva osasikin, mulla itsellä oli epävarma olo. Millainen asento, miten pitkään ja kuinka ihmeessä kestäisin sitä kipua? Sillä kipua todellakin oli! Huomasin jo tosi alkuun, ettei imetysohjausta annettu, ellei sitä itse hanakasti vaatinut. Soitin kello joka ainoa kerta kun tuli tunne, ettei vauva ehkä ole oikeassa asennossa. Asentoa viilattiin monen kätilön kanssa ja ongelmia tuli kun vauva ei millään meinannut jaksaa imeä muutamaa hörppyä enempää. Ison vauvan kanssa seurattiin myös sokereita, joka sekin toi mulle pientä stressiä. Tiedossa nimittäin oli, että mikäli sokereista tulisi huono tulos, pitäisi vauvalle antaa lisämaitoa. Lisämaito oli mulle melkein kirosana, sillä sen kanssa alkoi tuplien imetyksen ongelmat. Kieltäydyin ehdottomasti lisämaidosta niin pitkäksi aikaa, kun se vauvan terveyden kannalta olisi turvallista. Mulle annettiinkin mahdollisuus lypsämiseen käsin, jonka otin ilolla vastaan, vaikka ajatus itse touhusta kovasti mietityttikin. Maitoa sain lypsettyä yllättäen tosi hyvin ja se sitten annettiin imetyksen yhteydessä neulattomalla ruiskulla vauvalle. Vauva pääsi maidon makuun ja imetys käynnistyi kunnolla. 

Kipu oli edelleen aikamoista, sillä vauva tuntui imevän koko ajan, eikä nänni ollut tottunut niin kovaan käsittelyyn. Päästiin kotiin vauvan ollessa 2vrk:n ikäinen ja sillin maitokin lähti vasta kunnolla nousemaan. Imetin, imetin ja imetin. Välillä hammastapurren kun sattui vaan niin paljon. Imetysote oli pienesti pielessä, joten otin avuksi imetyskumit. Ne auttoivatkin todella hyvin, ja niiden avulla vauvakin oppi kunnollisen otteen. Imetys alkoi viimein sujua, eikä se enää niin sattunut. Viikon kohdalla todettu kohtutulehdus mainasi laittaa kapuloita rattaisiin, mutta hoitui onneksi pelkillä antibiooteilla. 

Ajattelin mielessäni vuoden imetystä, mutta menin hetki ja tavoite kerrallaan. Ensin tavoite oli se kuukausi joka isoillakin pojilla oli. Sitten kaksi kuukautta, kolme ja kun se meni helposti, asetin tavoitteeksi viiden kuukauden täysimetyksen. Imetyksestä tuli tosi tärkeä ja olin aika ehdoton korvikkeen suhteen. Missään nimessä en halunnut antaa sitä yhtään vauvalle, ettei imetys ja maidontulo vaan vaarantunut. Pumppasin ja imetin, jotta meillä oli pakastimessa aina maitoa niiden hetkien varalle, kun itse en ollut vauvan luon nälän iskiessä. Määrät kasvoivatkin suihkutissien vuoksi aika rytinällä ja vauvan ollessa viisiviikkoinen, aloin luovuttaa maitoa myös äidinmaitokeskukseen. 

Viidenkuukauden merkkipaalu tuli ja vauva sai ekat maisteluannokset. Edelleen menniin lusikankärjillä ja parilla teelusikallisella, joten itse miellän täysimetyksen jatkuneen vielä pitkään tämän jälkeenkin. Virallisesti, täysimetystä kesti kuitenkin viisikuukautta. Kahdeksankuukauden ikään saakka Justus kuitenkin eli melkein pelkällä maidolla. Hän oli valtavan huono syömään kiinteitä, eikä oikein mikään sose tai ruoka maistunut. Vasta lähellä yhdeksää kuukautta vauva kiinnostui kiinteistä. 

Imetys jatkui sujuvasti ja helposti. Alun ongelmat jäivät onneksi ainoiksi, eikä kartaakaan imetyksen aikana tullut tukoksia tai tulehduksia. Justus oli myös helppo imetettävä, sillä hän hörppi maidon nopeasti ja vauhdilla. Rintaraivareita tai tissilläasumista ei meillä nähty ja vauvalle tuntui pitkään riittävän vain yksi tissi, jonka jälkeen pumppasin toisenkin tyhjäksi. Maito riitti meillä tosi hyvin, vaikka luovutinkin sitä pari kuukautta muualle. Pääsin huoletta omille menoille, kun vauva sai äidinmaitoa tuttipullosta isiltä, ja kelpuutti pullonkin oikein loistavasti. 

Tuttipulloa alettiin tarjota Justukselle aina pari kertaa viikossa ja viikonloppuöisin. Aina pullosta antaja oli isi, ajateltiin tämän olevan vauvalle helpoin, jolloin hän ei ehkä kaipaisi pulloa minulta. Meillä hyvä asia oli selvästi sekin, että tissistäkin maitoa tuli niin vauhdilla, ettei ero pullon ja tissin virtauksen kanssa ollut varmasti kovin kummoinen. Mua itseäni helpotti kuitenkin tieto siitä, että mulla oli mahdollisuus lähteä ilman vauvaa ja olla huoletta useampi tuntikin pois, eikä hän silti joutuisi huutamaan nälkäänsä. 

Puolen vuoden tienoilla oli selvää, että imetys jatkuu ainakin yksi vuotiaaksi. Mietin pidempääkin aikaa ja päätin mennä oman ja vauvan fiilisken mukaan. Lähellä yhtävuotta alkoi tökkiä, sillä huomasin imetyksen aiheuttavan mulle mahdottomat sokerihimot ja kovat niskakivut huonojen imetysasentojen vuoksi. Päätin, että imetystä aletaan pikkuhiljaa lopettaa vauvan ollessa vuoden ikäinen.

Kun yksitoistakuukautta tuli täyteen, en enää pumpannut pullosta ennetun maidon tilalle uutta, vaan annoin maidon tulon näin hiipua pikkuhiljaa. Justus kävi edelleen rinnalla 8-10 kertaa päivässä, mutta pikkuhiljaa määrät alkoivat laskea ja aloin itsekin tarjota hänelle maitoa nokkamukista ja tuttipullosta. Mitään ongelmaa tässä ei ollut vaan Justus hyväksyi maidon yhtälailla pullosta kuin tissistäkin. Nokkamuki sen sijaan ei käynyt. Justuksen täyttäessä vuoden, annoin tissistä enää pari kertaa päivällä ja tarpeen mukaan yöllä. Tavallinen imetyskertojen määrä pyöri 4-6 välillä. 

Tissimaidon loppuessa pakastimesta alettiin Justukselle tarjota pieniä määriä tavallista maitoa. Maha ei reagoinut kovin paljoa, joten uskallettiin antaa jo kokonaisia pullollisia. Lopetin yöimetykset ja vauvan vaatiessa maitoa, annettiin hänelle maito pullosta. Meillä ei siinä vaiheess aollut jaksamista unikouluun ja toiveissa oli, että vauva jättäisi yömaidon itse jossain vaiheessa pois. Päiväimetyksetkin vähenivät yhteen imetykseen aamulla, jonka senkin jätin kokonaan pois Justuksen ollessa 1v 1kk. Kertaalleen imetin vielä sen jälkeen toisen tissin alkaessa kuumottaa, sillä pelkäsin siihen iskeneen tiehyttukoksen. Mitään sen kummempaa ei kuitenkaan tullut ja tuo jäikin meidän viimeiseksi imetykseksi. 

Justus otti imetyksen loppumisen ihmeen hyvin siihen nähden, että hän on kuitenkin aina ollut tosi tissin ja maidon perään. Tissi on aina ollut paras lohdun tuoja ja pari viikkoa hän olikin tosi sylinperään ja tykkäsi nuuhkutella kaulaani ja rintaani. Maitoa hän ei kuitenkaan varsinaisesti vaatinut ja paitaakin yritti repiä vaan muutamasti. Tuntui, että tämä ratkaisu oli vauvallekin nyt hyvä. Kiukkua ja kitinää oli pari viikkoa tosi paljon, mutta sekin on nyt alkanut helpottaa ja taaperoinen alkaa olla oma aurinkoinen itsensä. Maito on edelleen tärkeää, mutta sen hän on nyt jo melkein kuukauden saanut vain pullosta. Yöpullot hän on muutamaa poikkeusyötä lukuunottamatta jättänyt lähes kokonaan pois, joten meidän toive taitaa olla toteutumassa, eikä unikoulua ehkä tarvita. 

Tää ratkaisu tuntuu tosi hyvältä. Mun makeanhimoni ovat imetyksen loputtua olleet poissa ja huomaan myös mielialani muuttuneen. Jotenkin imetys tuntui aiheuttavan voimakastakin alakuloa välillä. Vauva on alkanut tankkailla läheisyyttä enemmän vain sylissä hengailemalla ja halailemalla. Edelleen hän tykkää painaa pään rintaa vastenja haistella ja nuuskutella, mutta mitään imemisyrityksiä ei ole kertaakaan ollut. 

Imetystä kesti lopulta reilun vuoden ja se oli ihan mahtava aika meille molemmille. Imetyksestä tuli se eheyttävä kokemus jota toivoinkin ja ilokseni siitä muodostui myös tosi positiivinen ja iloinen juttu. Tuntuu, että se edellisen vauvavuoden imetyspettymyskin helpottui tällä onnistumisella ja varsinkin tuolla maidonluovutuksella eteenpäin. En usko, että lapset meillä ovat sen enempää eri viivalla terveydellisesti tai läheisyyden puolesta, vaikka imetys molempien asioiden kannalta onkin hyväksi ja eduksi. Kumpaankin kuitenkin vaikuttaa moni muukin asia, jotenkin liian suurta painoarvoa en pelkän imetyksen varaan laita. Mutta olen silti tosi onnellinen, että näin pitkä matka saatiin imetyksen kanssa mennä ja että Justus on saanut ekan vuotensa kasvaa vain äidinmaidolla. 

Helpoin ja nopein vihersmoothie

Tiedättekö sen tunteen, kun välillä ei yhtään jaksaisi alkaa ostamaan ja keräilemään vihersmoothieaineiksia, tai viimeistäänkään ei viitsisi niitä kuoria ja pilkkoa. Välillä smoothie jää tekemättä, kun se tuntuu liian työläältä. Tuohon ongelmaan on helppo vastaus, sillä kaupan pakastealtaista löytyy helppoja smoothiepusseja, joissa hedelmät ja vihannekset on valmiiksi pilkottuina. Näitä prep-pusseja on muuten helppo tehdä itsekin, ja laiskuuden tullen ne on tosi helppo heittää blenderiin ja blendata herkulliseksi smoothieksi!

Kuvan aineksilla smoothie on valmista hetkessä. Pakastemango on mielestäni jopa helpompi käyttää kuin tavallinen tuore mango, jonka pilkkominen tuottaa aina päänvaivaa. Pakasteena mango on myös paljon tuoretta halvempaa ja ainakin takuuvarmasti kypsää!

Tarkkaa ohjeistusta tähän smoothiehen mulla ei ole, kolmeen lasilliseen käytin kaksi pussia valmiita vihersmoothieaineksia, pari desiä mangoa ja lorauksen päärynäsosetta. Purkki rahkaa ja kaksi desiä jogurttia. Päälle kookosta ja kurpitsansiemeniä ja omaan lasiini lusikallinen macajauhetta. 

Siivouspäivä

Siivouspäivä ei ole oikeastaan koskaan kuulunut mun arkeeni, sillä olen kokenut helpommaksi jakaa siivousprojekteja monelle päivälle ja siivoilla vähän jotain päivittäin. Nyt kuitenkin, kun helteet ja kesä on täällä, ei siivoaminen oikein ole maistunut. Olikin korkea aika pitää pitkästä aika aoikein kunnon old fashioned siivouspäivä!

Mä kuulun siihen ihmisporukkaan, jonka mielestä siivoaminen on ihanaa. Terapeuttista, rentouttavaa ja palkitsevaa. En viihdy yhtään sotkuisessa saati likaisessa kodissa ja harvoin koen siivoamista mitenkään vaikeana tai rankkana. Välillä ei huvita eikä kiinnosta ja se on ihan fine, ei silloin sitten tule siivottuakaan. Mutta useimmiten mun mielestä on vaan kiva pitää tavarat paikallaan ja nurkat puhtaina pölypalloista.

Osittain puhtaudesta tulee huolehdittua jo siksi, että nuorimmainen nuohoaa kaikki lattiapinnat monene kertaan ja laittaa kaiken mahdollisen suuhun. Mutta en kyllä likaisessa viihtyisi ilman taaperoakaan. Tietty siisteys mun mielestä vaan kuuluu kotiin, enkä esimerkiksi itse voi sietää likaista lavuaaria, hiekkaista eteistä tai petaamatonta sänkyä. 

Siivouksessa tykkään käyttää siivoustuotteita joiss aon jonkinverran tuoksua. Liian voimakkaat hajut käy mun nenään, mutta haluan silti, että siivoamisen jälkeen koti tuoksuu. On ihanaa viettää kauppareissuilla hetki kemppariosastolla katselemassa millaisia puteleita siellä on ja mitä kaikkea niillä voi tehdä. Lopulta kuitenkin ostan tosi harvoin uusia tuotteita, sillä en halua luopua hyväksi havaituista tuotteista. Siivousvälinehylly on myös yksi all time favourite, ja haikailen aina milloin minkäkin siivousvälineen perään. Yksi suosikkiensuosikki mulla kuitenkin on ja se on tuo kuvissakin näkyvä moppi. Mikään moppi koskaan ei ole ollut sitä parempi. Se on niin kätevä sisäänrakennetun säiliön vuoksi. Puristus vaan ja varresta suihkuaa vettä tai mun tapauksess avettä ja pesuainetta suoraan lattialle josta sen sitten saa kätevästi luututtua. En käytä koskaan perinteistä mopia, sillä tämä on vaan kaikista parhain.

Tällä kertaa mun siivouspäiväni piti sisällään oikeastaan kaiken muun paitsi saunan pesun. Pesin kylppärin ja kodinhoitohuoneen lattiat, pyyhin kaakelit ja kaapin ovet. Pesin lavuaarit, vessanpöntön ja hanat. Järjestelin kaikki tavarat paikoilleen, imuroin, pyyhin pölyt ja pesin lattiat. Siivosin vessan, pesin lattiat, lavuaarin ja pöntön, pyyhin kaakelit. Pyyhin pölyt listojen päältä, tauluhyllyiltö ja vaatekaapeista. Suihkuttelin viherkasvit ja vaihdoin lakanat. Pesin pari koneellista pyykkiä ja  pari koneellisen astioita. Siivosin eteisen kaapit ja pyyhin jääkaapin hyllyt. Varsin vauhdikas päivä siihen nähden, että lapset olivat kotona ja Justus enimmän aikaa viihtyi vain sylissä tai lahkeessa roikkuen. Mutta nyt on siistiä. HEti saatuani valmista huomasin kuinka sekaisuus ja sotku olikaan ärsyttänyt. Jospa tavarat nyt taas hetkisen pysyisi omilla paikoillaan!

On tosi mielenkiintoista kuulla muiden tavoista siivota ja ajatuksista siivoamiseen liittyen. Meitä on nimittäin aika moneen junaan ja siivoaminen tuntuu jakavan mielipiteitä tosi paljon! Mulle siivoaminen on terapeuttista. Jään tosi meilelläni kotiin siivoaman yksin, kun muu perhe lähtea vaikka leikkipuistoon. Parasta onkin se, kun saa siivota ihan kaikessa rauhassa ilman yhtään häiriötekijää! Mutta vaikka itse ajattelenkin näin, ei toisten kodeissa tule sotkuu kiinnitettyä samalla tavalla huomiota kuin omassa. Jokainen hoitaa kotiaan niinkuin hoitaa, eikä se ole mun mielestä toisen paikka alkaa arvostelemaan. Ei puolin eikä toisin. Ja en jotenkin vaan jaksa uskoa, että kukaan sellaiseen viitsisikään lähteä.

Mitä te tykkäätte siivoamisesta? Hot vai not?

Kuulumiset helteen keskeltä

Pitkästä aikaa ajattelin kirjoitella blogiin niitä ihan tavallisia kuulumisia, sillä ne ovat olleet kovasti paitsiossa viime aikoina. Aurinko hellii, eikä varmaan olla ainoita, jotka viettävät kaiken mahdollisen aikansa ulkona, ja se mitä ei olla ulkona hikoillaan sisällä, eikä silloin blogi ole ollut ensimmäisenä mielessä. Blogi on ollut kovasti sivuroolissa nyt viime viikot, kun muut kesäiset aktiviteetit ovat vieneet mennessään. Mutta josko taas vähän aktiivisemmin tulevina viikkoina!

Viime päivät ja viikot on tosiaan nautittu auringosta. Kirjoitinkin viime postauksessa auringolta suojautumisesta ja sitä on tehty tietysti nytkin. Kovasti kommenttiboksissa mietitytti, eikö taaperolla ole kuuma pitkissä vaatteissa, mutta ei hän ainakaan siltä vaikuta. Ja tietysti pitkää ei ole päällä koko ajan, mutta varsinkin kuumimpina hetkinä keskipäivällä auringolta suojaudutaan uv- ja trikoovaatteilla. Ja toki myös hatuilla ja aurinkolaseilla. 

Me ollaan käyty lasten kanssa jo moneen otteeseen Launeen perhepuistossa, joka on mun mielestä kesä-Lahden parhaimmistoa. Siellä tuli pyörittyä paljon omassakin lapsuudessa ja ilokseni paikka uudistuu tänäkin kesänä niin paljon, että leikkivälineet ovat hyvässä kunnossa myös tälle seuraavalle sukupolvelle. Meidän lasten harmiksi puiston linna poistui viime vuonna, mutta tänä vuonna samalle paikalle rakennetaan uusi ja vielä hinompi. Tästä pojat ovatkin aika innoissaan ,eivätkä millään malttaisi odottaa heinökuuhun, vaikka työkoneita niitäkin on kiva katsella. Suosittelen muuten perhepuistoa kesälomareissulle kauempaakin, varsinkin jos haluaa harrastaa budjettimatkailua! Ilmainen perhepuisto ja lähellä oleva kotieläinpiha ovat juuri omiaan tällaiseen. Ja perhepuistosta löytyy paljon tekemistä ihan kaikenikäiselle, vaikka kohderyhmää taitavatkin olla 2-10 vuotiaat. 

Omalla pihallakin ollaan oltu paljon, vaikkakin se ja terassi ovat viime päivinä olleet niin kuumia, ettei siinä pitkään viitsi istua. Jätskiä sen sijaan on syöty varmaan päivittäin, mutta se nyt toisaalta kuuluu kesään. Itse olen valinnut niitä mehujäätelöitä, jotka on sovittu mieheni kanssa luvallisiksi herkuiksi. Ja Pirkan amppari, murkku, koppis ja leppis olisivat aika varma valinta myös ilman dieettiä, mutta saapa ainakin syödä hyvillä mielin. 

Viimeinen kerhopäiväkin vietettiin tällä viikolla ja vähän haikeina heilutettiin heipat kerhotädeille ja kavereille. Kerho oli se parhain valinta meille tälle vuodelle ja nyt vietetään rauhassa parin kuukauden kesäloma, ennen kuin tuplat palaavat taas päiväkotiin. Kovalla innolla he ovatkin sinne menossa, päätökset nimittäin saapuivat sopivasti juuri viime viikolla ja ilokseni meille oli myönnetty paikat juurikin siitä meidän ykköstoiveesta. Logistisesti parhaalla sijainnilla varustetusta uudesta päiväkodista, joka on sen verran lähellä meidän kotia, että voidaan Justuksen kanssa viedä poikia sinne kävellenkin. Mua myös ilahduttaa kovasti se, että rakennus on vain pari vuotta vanha, joten sisäilmaongelmista tuskin kärsitään. Lisäksi talo on rakennettu vain päiväkotikäyttöön, mikä huomattiin hyväksi jutuksi edellisen päiväkodin kohdalla. Viskarivuosi alkaa siis elokuussa, mutta sitä ennen kotoillaan vielä oikein urakalla. Toki kotipäiviä tulee paljon syksylläkin, sillä pojat on ilmoitettu päikkyyn 20 tunnin sopimuksella.

Mun oma arkeni pyörii tosi pitkälle projektini parissa, josta olenkin saanut hyviä tuloksia. Motivaatio on pysynyt vielä hyvänä, siitä ehkä kiitos näille helteille, jolloin muutenkin kaikki salaatit ja raikkaat hedelmät maistuu. Herkkuja on tehnyt ihmeen vähän mieli ja puhdas ruokavalio tuntuu tosi omalta jutulta. Mikään kuuri mulla tosin ei olekaan kyseessä, joten sinänsä ruoka on aika samaa kuin muutenkin. Enemmän kiinnitän huomiota kasvisten määrään ja annoskokoihin. Niin ja siihen mun ainaiseen ongelmaan, ateriarytmiin. Reilun viikon päästä koittaa taas se mittauspäivä, ja silloin kirjoittelen etenemisestä enemmän myös tänne. Jos herää jotain kysymyksiä niin pistäkää tulemaan, vasteilen niihin sitten samalla!

Kuten ehkä voi huomata, meno on tosi tavallista. Sellaista rentoa ja kivaa. Arkea. Heräsin tuossa pari päivää siihen, että mun hoitovapaani on ihan pian puolessavälissä, joten nyt otetaan kaikki ilo irti tästä vapaudesta. Onhan tää luultavasti viimeinen kesä koskaan, kun voin näin paljon olla lasten kanssa vapaalla. ellen sitten intoudu opiskelemaan tai heittäydy yrittäjäksi! Näillä näkymin olen kuitenkin palaamassa takaisin töihin tammikuussa, joten vielä on hetki aikaa nauttia näistä kiireettömistä aamuista ja rauhallisista päivistä kotona lasten kanssa. 

Nyt mä suuntaan nauttimaan iltaauringosta vielä terassille, toivottavasti teilläkin kaikilla on ollut tilaisuus nauttia auringosta ja lämmöstä! 

Lapset auringossa

Nyt kun aurinko ja helle tosiaankin hellii, ei ehkä ole tän ajankohtaisempaa aihetta. Tämä helle- ja lämpöaalto on tainnut helliä ihan koko Suomea, ainakin meillä shortsikeleistä on nautittu jo pitkälle toista viikkoa. Onnekseni olen sellainen ennakkoon hamstraaja, joten helle ei tällä kerta apäässyt yllättämään meitä, vaan lapsilla oli kesävaatetta ja kenkää jo olemassa. Joitain täydennyksiä toki tarvitaan, mutta uskon meidän pärjäävän hyvin olemassa olevilla ainakin sinne juhannuksen aleihin saakka!

Mä itse rakastan aurinkoa ja lämpöä, joten hyvällä säällä pyritään olemaan ulkona niin paljon kuin mahdollista. Instaan juttelinkin, ettei meillä olla viikattu pyykkiä koko helle pätkän aikana, joten kaikki se viisi koneellista lojuu isoina kasoina kodarissa. Eilen iskin sen kimppuun ja hyvä niin, sillä tänään ollaan taas yhden viileämmän välipäivän jälkeen saatu nauttia auringosta.

Siinä missä aurinko on ihana, on hyvä tiedostaa sen vaarat myös. Mun oma ihoni on aika ihanteellinen, sillä en pala mahdottoman helposti ja jos muistan hyvin rasvauksen ekoilla aurinkoisilla keleillä, ei loppukesästä tarvitse olla niin tarkka. Mun iho ruskettuu helposti eikä pala hyvän rasvauksen ansiosta kovin herkästi. Mutta olen silti tosi tarkka. Omaa ihoa en kuumalla tykkää oikein suojata vaatteella, sillä liiallinen vaatetus ahdistaa, mutta rasvauksen suhteen olen sitäkin tarkempi. Omalle iholle käytän kolmikymppistä kerrointa suomessakin ja lisäilen rasvaa tiuhaan herkille alueille, kuten dekolteelle ja olkapäille. Hatun ja aurinkolasien suhteen mun pitäisi petrata, olen niiden suhteen aivan liian lepsu mitä itseeni tulee. 

Uskoisin, että oman aurinkosuojani suhteen olen aika samanlainen kuin moni suomalainen. En käytä itselläni uv-vaatteita ja nautin auringosta täysin siemauksin vähissä vaatteiss aaina kun mahdollista. Ulkomailla hakeudun sitten enemmän varjoon, mutta Suomessa tekee mieli imeä jokainen auringonsäde itseensä.

Lasten kohdalla suojataan paljon vaatteilla ja varjolla. Meidän terassi on siitä mahtava, että sen katto on karkaistua lasia, joten lämmöstä ja auringosta pääsee nauttimaan koko perheen voimin ilman pelkoa uv-säteistä. Aurinko paistaa terassille nimittäin lähes koko päivän sen lasin läpi, joten paikka on mitä parhain lasten leikeille. 

Vesileikkeihin ja uimarannalle puetaan lapsille lähes aina uv-vaatteet, ne on nimittäin mitä parhaimmat auringolta suojautumiseen. Suomessa en ole kokenut pitkiä housuja tarpeellisiksi, mutta ulkomaille ne varmaan ainakin Justukselle pakataan mukaan. Tähän saakka meille on riittänyt pitkähihaisten paitojen kaverina uimashortsit, jota vähän reiluina yltävät varsinkin Justukselle melkein nilkkaan. Isot pojat tuntuvat pitävän uv-vaatteita tosi mukavina, he nimittäin aina kyselevät niitä itsekin päälleen. Kai se viileä kangas on mukava hellekelillä, ei tule kuuma niin nopeasti. Vaatteiden kanssa käytetään rasvaa niillä alueilla, joita vaatteilla ei järkevästi  saa suojattua. Usein sipaisen rasvaa poskiin ja nenälle, kämmenselkiin ja jalkoihin. 

Isoille rasvaa tulee käytettyä enemmän, heitä on nimittäin vaikea pukea pitkiin vaatteisiin kesäkuumalla. Tiedän omastakin kokemuksesta, että pitkät housut ja paidat ahdistavat, joten en raaski vuorata heitäkään liiaksi. Suositaan kuitenkin shortseja vähän pidemmillä lahkeilla ja t-paitoja, jotka peittävät vähän enemmän. Rasvana käytetään vain fysikaalista suojaa sisältäviä, ja tähän mennessä paras on ollut tuo kuvien rasva. Pitkään käytettiin Aveneakin, mutta se tuntui niin tahmealta, että siirryttiin ihan mielellään tähän Orionin rasvaan.

Justuksen kohdalla olen vielä varovainen rasvojen kanssa ja hänen kanssaan suorassa auringonpaisteessa ei tule oleskeltua niin paljon. Rasvaa laitan hänellekin tarpeen mukaan, mutta ensisijaisesti suojataan legginseillä ja trikoopaidoilla. Välillä on hetkiä, jolloin vaatteilla ei pysty suojata, joten silloin käytetään rasvaa ja lyhyempiä oleskeluja auringossa. Pyrin aina laittamaan vaunut niin, että Justus jää varjoon, eikä suora auringonvalo osuisi häneen.

Justuksen vaunuihin ostin uv-kuomun, jonka suojissa hän voi olla lenkeillä. Se onkin osoittautunut ihan mahtavaksi, sillä Justus ei antanut tavallisen kuomun olla koskaan alhaalla, vaan halusi sen pois tieltä. Uv-kuomu kelpaa hänelle varsinkin jos kurkistusluukku on auki. 

Lasten suojaamisessa auringolta liputan ehdottomasti ensisijaisesti vaatteita. Rannalla uv-vaatteet on lapsille mun mielestä aika ehdottomat, niin Suomessa kuin ulkomaillakin. Erityisesti ulkomailla. Rasvoissa kannattaa miettiä, mikä se oma raja on. En henkilökohtaisesti koe rasvoja myrkkyinä, vaan mun mielestä niillä on parempi suojata kuin ottaa riski palamisesta. Määrää ja laatua kannattaa kuitenkin miettiä ja pyrkiä suojaamaan lapset aina mielummin vaatteilla ja varjolla. 

Ja loppuun on vielä pakko muistuttaa yhdestä asiasta, joka toivottavasti kaikille on päivänselvä. ÄLÄ IKINÄ (TAI VARSINKAAN AURINKOISELLA) JÄTÄ LAPSIA YKSIN AUTOON. Asteet autossa nousevat ihan hetkessä, ja kuuma auto on pienille oikea surmanloukku. Kokeilepa itse istua kymmenenkin minuuttia kuumassa autossa. Ei meinaan ole mukavimmasta päästä. 

Turisteina Helsingissä

Ollaan vuosia puhuttu, että olisi valtavan mielenkiintoista lähteä turistiksi ihan vaan tuohon omaan pääkaupunkiin. Lahdesta on Helsinkiin matkaa vain tunnin verran, mutta silti harvemmin siellä tulee oikeasti tutustuttua nähtävyyksiin tai kuuluisiin paikkoihin sen tarkemmin. Nyt sattui oiva tilaisuus, kun kesäinen Helsinki antoi säiden puolesta parastaan ja Offerillan tarjouksista löytyi Hop on hop off -bussiliput. Tämä postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Offerillan kanssa, ja postauksen lopusta löytyy tuttuun tapaan arvontaa ja alekoodia teille lukijoille!

Muistatte ehkä, että ollaan kevään aikana hyödynnetty useita Offerillan tarjouksia. On yövytty hotellissa, vietetty laatuaikaa tuplien kanssa ja nyt tutustuttu tarkemmin Helsingin nähtävyyksiin koko perheen voimin. Offerillaa tullaan käyttämään takuulla jatkossakin, tästä olen aika varma, sillä sen verran huipuksi palveluksi ollaan tuo todettu. Muistin virkistämiseksi, Offerillahan on palvelu, josta löytyy lahjakortteja yleensä 50-90% alennuksilla normaalihinnoista. Lahjakortteja voi käyttää ruokaan, juomaan, palveluihin, hemmotteluhoitoihin tai elämyksiin, kuten me on viime aikoina tehty. Kokemusten lisäksi Offerillasta löytyy paljon myös tuotteita, joista niistäkin on loistavat alennukset.

Mä tykkään selata Offerillan uutuustarjoukset uutiskirjeesta ja sovelluksesta. Palvelu tarjoaa heti etusivulle ne suosituimmat ja sieltä meidän tuplat tuon bussinkin bongasivat. Ajatuksena oli antaa lasten päättää mitä tällä kertaa kokeillaan ja olin aika varma että valinta osuu Hop Lopin tai Flamingon kohdalle, mutta yllätyksekseni pojat halusivat ehdottomasti kaksikerroksisella bussilla ajelemaan. Ja mikä ettei, me vanhemmatkin intouduttiin tästä, sillä ollaan kertaalleen oltu vastaavalla kierroksella Barcelonassa ja se ainakin oli mahtava. Omista turistikierroksista Helsingissä on hyvän aikaa, viimeksi joskus yläasteella ja mieheni ei ole oikeastaan koskaan kierrellyt Helsinkiä sen isommin.

Bussikiertoajelu irtosi -60% alennuksella ja kun lapset pääsivät aikuisten kanssa ilmaiseksi, maksoi meidän koko porukan lahjakortti vain 24e. Aika superedullista! Kierroksen lisäksi tilattiin vielä lahjakortit kattamaan päivän ruokailut ja valittiin tällä kertaa ravintolat sellaisista paikoista, joissa ei olla koskaan ennen käyty. Tämä Offerillassa ehkä onkin parasta, että uusien palveluiden kokeiluun kynnys on paljon matalampi, kun elämyksiä ja ruokaa saa ostettua niin halvalla. Moni juttu jää helposti tekemättä jossei ole ihan varma siitä ja hintakin on korkea. 

Offerillaan on helppo koukuttua ja mua kovasti harmittaa ettei palvelu ole vielä levinnyt Lahteen. Meidän onneksi, Helsinkiin on kuitenkin niin lyhyt matka, ettei olla koettu tätä hidasteeksi. Offerillan palvelut toimivat myös Tampereella, Turussa, Jyväskylässä ja Oulussa, eli aika monessa kaupungissa halvoista lahjakorteista pääsee nauttimaan.

Meidän päivä oli ihan mahtava. Keli oli täydellisin bussikiertoajeluun, sillä aurinko paistoi siniseltä taivaalta ja Helsingin tuulikaan ei ollut niin kylmä kuin monesti. Jännättiin vähän, kuinka lapset jaksaisi 90min kestävän kierroksen, mutta he olivatkin ihan fiiliksissä kuulokkeista ja niiden kautta tulevasta esittelystä. Molemmat kommentoivat välillä kuulemaansa, "äiti toi on sibuleus-momentti" tai "hei tossa kirkon tornissa asuu Jeesus!". Kierros viihdytti selvästi lapsiakin ja vaikka hittienhitti oli tietysti istuminen siellä kaksikerroksisessa bussissa, jossa ei ollut edes kattoa, ei kumpaakaa poikaa tarvinnut kertaakaan käskeä istumaan alas. He istuivat koko matkan tosi nätisti. Vaunut kulkivat mukana hyvin bussin alakerrassa ja kuulokkeet jaettiin ennen kierrosta jokaiselle omaksi. 

Tykättiin kaikki kierroksesta tosi paljon ja pidettiin vaan taukoa Lintsin kohdalla. Hypättiin kasvitieteellisen puutarhan kohdalla pois ja käveltiin siitä lyhyt matka Linnanmäelle ja patonkipaikkaan, johon oltiin ostettu lahjakortti. Pieni ja idyllinen puoti oli kätevästi Lintsin edustalla ja saatiin sieltä edullisesti kolme patonkia ja kaksi smoothiea välipalaksi. Nämäkin lahjakortit tilattiin Offerillan kautta.

Lintsikierroksen jälkeen hypättiin taas bussiin ja jatkettiin kierros loppuun. Oltiin ajateltu, että käydään keirtoajelun jälkeen syömässä ja kävellään lyhyt matka Senaatintorilta Kallioon, mutta lapset olivat niin poikki, että päädyttiin toteuttamaan vielä yksi elämys sille päivälle ja huristeltiin kallioon Metrolla. Se olikin hyvä idea, sillä kävelyä metrolta Kallion Chalupaan, johon oltiin ruokalahjakortit ostettu, ei lopulta tullut pariasataametriä enempää. 

Chalupasta valittiin neljä annosta ja hanajuomat. Juomia sai täyttää niin monta kertaa kuin hyvältä tuntui ja nuo neljä annosta riitti meille hyvin. Maisteltiin vähän kaikkia ja omaksi suosikiksi nousi Quesadilla broilerilla. Tämä upposi myös lapsiin, olihan se niin kovin pitsan näköinen. Isin suosikki taas oli pulledporkburrito, jonka hän valitsi niin tulisilla täytteillä, että omalta kohdaltani jäi maistelu yhteen kertaan. 

Voitte ehkä kuvitella, että illalla oli väsynyttä porukkaa junassa kun ajeltiin takaisin kotiin. Kaikkiaan päivä oli kyllä ihan mahtava ja erityisesti kiertoajelua suosittelen ihan kaikille. Mahtava oli kuulla tarkemmin Helsingin historiaa ja nähdä merkittävimmät nähtävyydet. Jotenkin tykkäsin myös kovasti siitä, että tehtiin välillä perheenä jotain enemmän kulttuuriin kääntyvää, kuin puhdasta viihdettä. Tämä oli ihana elämys meille kaikille.

ARVONTA:

Sain Offerillalta jälleen arvottavaksi yhden 40€ lahjakortin, jonka arvontaan pääset mukaan kommentoimalla postauksen loppuun, mihin palveluun itse lahjakortin käyttäiset. Kaikki Offerilla tarjoukset löytyvät täältä. Musita jättää kommenttiin myös sähköpostiosoite, jotta voittaja voidaan tavoittaa. Voittaja arvotaan kesäkuun alussa ja arvonnan säännöt löytyvät täältä. 

ALEKOODI : 

Nyt saatte vielä Offerillan normaalihinnoista -10% käyttämällä koodia pienetpojat10 ,jos innostuit vaikka tuosta Hop on Hop off -bussista ei sille jää paljoakaan hintaa. 

Ihanaa Äitienpäivää !

Olla äiti kolmelle ihanalle pojalle, on parhainta mitä maailmassa voi olla. 

Ihanaa äitienpäivää jokaiselle 💕

Rantsukelit on melkein täällä !

Mikä ihana lämpöaalto, kesä on todellakin tulossa! Meidän osalta viime kesä meni tosi vähillä rantsupäivillä, syynä ehkä eniten ne kelit jotka ei todellakaan olleet otollisia auringonpalvonnalle. Mutta myöskin se, että vauva oli vasta parikuinen kuumimpina kesäkuukausina, joten häntä ei raaskinut kauhean pitkiksi ajoiksi viedä ulos. No nyt kun mietin, ei niitä hellepäiviäkään tainnut olla lainkaan. Vai tekeekö muisti tepposet? 

Tälle kesälle toivon kaikkea muuta. Isäni uskoo vahvasti johonkin ennustajaukkoon, joka oli kertonut pitäneensä kirjaa sääoloista vuosittain ja joka talvi jolloin kovia pakkasia kesti viikon kauempaa, olisi siitä hetkestä tasan puolen vuoden päästä helle. Nythän kovat pakkaset kestivät kauan helmikuussa, eli heinä- elokuun vaihteessa olisi tämän mukaan tiedossa hellettä. Katsotaan pitääkö ennustus paikkaansa, ja päästäänkö tänä kesänä nauttimaan rannalle useammin kuin viime kesänä.

Takuuvarmaa lämpöä ja aurinkoa on meidän porukalle onneksi tulossa syksyllä, sen voimalla jaksaa kyllä huonommastakin kesästä. Viikonloppuna tsekkailin taas kesävaatelaatikoita läpi ja muutamien ostojen jälkeen lasten kaapit näyttävät aika hyviltä. Myös rantsuvaatteet alkavat olla lapsille hankittuna, ennen lomamatkaa toki pitää tehdä päivityksiä varsinkin noihin rantsukenkiin, mutta senhän ehtii. Isoille uv-vaatteet on viime kesältä vielä sopivia ja Justuksellekin bongailin niitä loppukesän aleista. Uikkarit meidän taapero kyllä tarvitsisi, tai siis nuo tuollaiset rantashortsitn tyyppiset siis.

Isot olisi halunneet jo viime kesänä samalaiset flipflopit kuin isillä, ja lupasin ne heille nyt täksi kesäksi. Vähän mietityttää miten ne pysyvät heidän jalassaan, mutta saavat nyt ainakin kokeilla. Reissuun sitten pitää tosiaan hankkia ne ihan kunnolliset uimatossut, olivat viimeksi niin nappivalinta rantsuun! Aurinkolasit heillä onkin onneksi jo olemassa, Babiatorsit ovat vaan ihan parhaat. Justus sai samanlaiset synttärilahjaksi, eli hänenkin lasinsa ovat kunnossa. 

Uv-vaatteet ja lierihattu POLARN O PYRET Kengät JOLLYROOM Olkihattu H&M Lasit BABIATORS

Oma rantavaategarderobini huutaa poissaoloaan, jotkut biksut ja uikkarit toki löytyy, mutta pienentyneen olemuksen vuoksi veikkaan niiden olevan vähän haastavan kokoiset. Reissuun uudet biksut pitää ihan viimeistään ostaa, mutta veikkaan tarvitsevani niitä jo aiemminkin. Juhannuksen alennusmyynteihin saakka pärjään olemassa olevilla kuitenkin oikein loistavasti. 

Kesäkuumalla olen tykännyt käyttää lapsilla noita uv-vaatteita, jotka meillä onkin nyt Polarn o Pyretin. Aiemmat on olleet Reimaa, mutta tykkään tästä Popin laadusta enemmän. Mä koen, että on helpompi vetäistä paitaa lapselle päälle rantsuun, kuin kokoajan läträtä häneen rasvaa. Rasvaa saisi kokoajan lisäillä vedessä peuhaaville lapsille ja paidan kanssa voi olla vähän huolettomammin. Toki näiden kanssa käytetään myös aurinkorasvaa, mutta lisäkerroksia ei enää vedetä.

Kuten ehkä huomaatte olen ihastunut noihin olkihattuihin ja varmaan tulee hankittua sellaiset meille kaikille taaperoa lukuunottamatta. Hän vihaa hattuja, joten jokin nauhaviritelmä taitaa olla pakollinen. Omat aurinkolasini vaativat päivitystä myöskin, olen vuosi toisensa jälkeen panostanut lastenlaseihin ja hankkinut itse halppiksia. Se muuttuu nyt, kun tilasin nuo perinteiset RayBanit itselleni synttärilahjaksi. 

FlipFlopit, bikinit ja hattu H&M kassi HEMTEX aurinkolasit RAYBAN juomapullot CAMELBAK aurinkorasvat VICHY

Rantsussa pitää muistaa juoda ja meillä onkin taaperoa lukuunottamatta kaikilla nuo omat Camelbakin pullot, jotka on olleet tosi kivat. Ne on kevyet mutta silti isot. Eivät vuoda kassissa ja niistä on helppo juoda. Ihan parhaat siis rantsuun. Rantakassi uupuu meiltä myöskin ja tuo kuvien Hemtexin kassi olisi juuri sellainen mitä haen, mutten ole siihen vaan kertaakaan kaupassa törmännyt. Varmaan pitää tyytyä muuhun.

Aurinkorasvat hankin viime kesäksi ekaa kertaa Vichyltä ja tykkäsin niistä ihan valtavasti! Aikuisten rasva meillä on kolmikymppistä ja se on koostumukseltaan sellainen helposti levittyvä emulsio. Lapsilla olen kokenut nuo suihkutettavat helpoimmiksi, testattiin joskus sellaista sprayta, mutta se ei ollut ehkä meidän juttu. Suihkutus ja levutys toimii mun mielestä paremmin. Lapsille on käytetty oikeastaan aika viisikymppistä rasvaa, isoille ehkä nyt Suomessa riittäisi jo tuo kolmekymppinenkin. Varsinkin Kasperille, jonka iho ei ole yhtä vaalea kuin Rasmuksella. 

Ja rantalelut. Hiekkaleluja meillä on kotioloihin tarpeeksi, mutta reissuun lähtiessa taidan pakata lapsille parit lapiot ja ämpärit mukaan. Tämä saattaa kuulostaa hullulta, mutta kokemus kertoo, että kaikki hiekkalelut rantakohteissa ovat ihan ökyhintaisia ja tosi huonolaatuisia. Pari lapiota ja muottia ei matkalaukuissa paljoa paina, ja kotiinlähtiessä ne voidaan lahjoittaa muille matkailijoille. Uimalelut ovat reissuun ihan must, muistan omasta lapsuudesta kuinka mahtavaa oli saada uusi uimalelu rantsuun. Ja köllöttelen kyllä itsekin tosi mielelläni tuon flamingon päällä! Kaikki nuo uimalelut bongailin Jollyroomin valikoimista, ja saatetaan joku hankkia jo Suomen kesään. Vaikka täällä järvellä nuo ovatkin kyllä vähän hankalia lähtiessään niin herkästi tuulen mukana karkuun.. Tai sitten hankitaan lapsilla vaan täytettävä uima-allas pihalle, silloin leluiksi riittää oikein sujuvasti hiukkislelut.

Uimalelut JOLLYROOM hiekkalelut JOLLYROOM ja BRLELU
T

Isot käyvät tällä hetkellä jatkouimakoulua ja pieni mahdollisuus o nsille, että he oppisuivat uimaan tänä kesänä. Luulen kuitenkin, että vaikka uintitaito löytyisi, pakataan heille reissuun nuo käsikelluukkeet varuiksi. Itse voi olla vähän turvallisemmin mielin, kun tietää että kelluke pitää ainakin lasta pinnalla, vaikka hän katoaisikin hetkeksi silmistä.  Justus nyt on vielä niin pieni, että tuollainen jalka-aukollinen rengas on hänelle varmaan toimivin.

Alkaako kesäfiilis jo hiipiä mieleen? Millaisessa vaiheessa teillä on rantsutavarahankinnat? Odotatteko siihen, että helteet tulevat vai tuleeko hankinnoissa ennakoitua. Vietättekö loman Suomessa onko suunta ulkomaille?