maanantai 19. maaliskuuta 2018

Kun TV lähti olohuoneesta


* Sisältää mainoslinkin

Tiedättekö, olen miettinyt tätä vaihtoehtoa usein, oikeastaan siitä saakka kun luin instasta että Miia Metso -blogin Miia oli siirtänyt heidän telkkarin pois. Ollaan haaveiltu pitkään erillisestä tv-huoneesta, jossa voisi sitten rauhassa keskittyä vain ja ainoastaan siihen telkkariin. Koskaan tätä ratkaisua ei kuitenkaan oltu tehty, sillä meillä ei ole oikein tilaa siihen. 


Ennen kuin nyt, kun isi kyllästyi heittämään oppineen vauvan järjestämiin sydämentykytyksiin. Pelkäsihän hän telkkarin puolesta jo aiemmin ja ainakin instaseuraajat tietää, että telkkarin edessä on ollut kuukauden verran rahi, ettei vauva pääsisi sitä lähmimään. Reunoilta hän yletti telkkariin kuitenkin ja sivut olivat aina täynnä pieniä sormen jälkiä. Nyt hän tosiaan oppi heittämään ja muutamat pikkuauton lennettyä melkein keskelle telkkarin ruutua, muutti telkkari meidän työhuoneeseen.

Eli nyt meillä on tavallaan tv-huone ja mä sain tästä uutta kimmoketta, josko sisustettaisiinkin yksi makuuhuone ihan kokonaan tvhuoneeksi. Työhuone pitäisi sitten vaan siirtää muualle tai saada ne jotenkin yhdistettyä.


Telkkarin poistuttua olohuoneesta, sain inspiraation kääntää huonekalujen järjestystä. Kivasti se toimii näinkin päin, vaikkakin nyt tuntuu että tuo sohva pomppaa vielä enemmän silmille. En tällä hetekllä pidä siitä lainkaan ja laitoinkin sen viime viikolla jo myyntiin. Haaveilen uudesta sohvasta, mutta niin kauan kuin vanha ei mene kaupaksi, on sitä ihan turha miettiä. Eli näillä mennään ainakin jonkin aikaa.

Tv luultavasti palaa olohuoneeseen kunhan vauvan heittelyinto laantuu ja hän vähän kasvaa ja viisastuu. Ellei sitten todeta, että tv on turha ja jätetä sitä kokonaan vierashuoneen sisusteeksi. Ja tuota tv-huonetta pitää vielä miettiä!

Jalkavalaisin täältä*, matto täältä*. 
Taso Ikea bestå, sohva Masku Bellus.

27 kommenttia:

  1. Miksi lasta ei kielletä heittämästä telkkaria? Luuletko että ongelma poistuu kun siirrät telkkarin toiseen paikkaan vai eikö pienin pääse ollenkaan telkkarin lähelle? Ja ei liity tähän postaukseen, mutta ootko aatellu leikata pienimmän pojan hiuksia?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tottakai kielletään :) Tuossa iässä ne kiellot vaan kaikuvat kuuroille korville ja kielto tulee vähän myöhässä siinä vaiheessa kun se auto jo lentää siihen ruutuun. Mä uskon, että kun tv hetken on poiss asilmistä, menee tämäkin vaihe ohi. Niin se oli meidän isoillakin pojilla. Pienin ei nyt yksin pääse telkkarin lähelle, olohuoneessa saattoi itsekseen ollakin, jos itse olin makuuhuoneessa tai keittiössä.

      Luultavasti jossain vaiheessa leikataan, viimeistään sitten kun menee armeijaan :)

      Poista
    2. Loistava vastaus! :D mikä kiire sillä hiusten leikkauksella edes on? Jos lapsi olisi tyttö tätä tuskin kysyttäisi.

      Poista
    3. Koska pienimmän takkupallo on ruma.

      Poista
    4. Joo, ei koeta kiirettä tämän asian kanssa, sillä vauva on juuri täydellinen ihanan hiuspehkonsa kanssa <3

      Poista
    5. Ja ano2, kehotan kävelemään peilin eteen, katsomaan itseäsi oikein tarkasti ja miettimään, mikä saa sinut menemään nettiin ja arvostelemaan pienen lapsen ulkonäköä. Sitten otat puhelimen käteen ja soitat itsellesi apua. Moni terapeutti osaa varmasti auttaa ongelmissasi. Käytöksesi on nimittäin ala-arvoista ja kertoo aika paljon sinusta ihmisenä. Onnea eheytymiseen!

      Poista
  2. Haha! Mulle tuli mieleen ylemmästä kommentista (anteeksi kun vertaan lapsen kasvatusta koiran kasvatukseen, mutta moni lapsellinen ystäväni on todennut niissä olevan paljon samaa) meidän koiran pentuaika. Kieltäminen oli ihan turhaa kun pentu ei vielä ymmärrä mitä se tarkoittaa. Siirrettiin siis kaikki pois mihin se ei saanut koskea jotta ei tarvitse kieltää. Ongelma poistui. Koira kasvoi eikä enää ollut kiinnostunut entisistä jutuista.

    Mutta niin, oli mulla muutakin, nimittäin piti sanoa että onpa kauniita kuvia. Ja koko olkkari. Sohvakin minun mieleen, mutta en silti osta ;)

    Terkuin Anna-Maria K

    http://anna-mariak.com/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. hahah, joo! Vauvoissa ja hauvavauvoiss aon kieltämättä paljon samaa! Vauvojenkin kieltäminen on turhaa niin kauan kun he eivät kieltoa ymmärrä tai osaa hallita impulssejaan. Toki meillä edelleen kielletäänkin, sillä eihän kieltämisen merkitystä koskaan opi jos sitä ei kuule. Mutta sotansa on hyvä valita niistä vähän helpommista :D

      Kiitos! Mä itsekin olen aika ihastunut tähän, ja kun silmä on tottunut, sohvakin sopii. Vaikkakin edelleen haaveilen sen uuden perään!

      Ja kiitos linkistä, sulla on ihastuttava blogi! <3

      Poista
  3. Hei! Mistä tuo on tuo lattialla oleva kori, jossa on kasvi?

    VastaaPoista
  4. Niin ne vaan kiellot menee noilla taaperoilla kuuroille korville. Meillä hitti on nyt keittiön pöydälle kiipeäminen ja turha on kieltää, sinne kiivetään kuitenkin. Ja jos kuunnellaan käskyhetkellä niin kiivetään heti selän käännyttyä. Eli tuolit sitten käännetään nurin. Niitten perään kitistään ja yritetään nostaa itse pystöön, mutta niin se vaan on, sinne ei kiivetä ja me eletään kipattujen tuolien keskellä, nostetaan vaan pystöön ruokailujen ajaksi. Sama vaihe oli vanhemmilla, joten odottelemme vaan rauhassa että kiipeilyinto loppuu ja sitten tuolit voi olla taas pystössä.

    Mutta pointsit teille telkkarittomasta olohuoneesta! Rohkea ratkaisu! Usein ei näe olihuonetta josta puuttuu telkkari. Meillä ei ole telkkaria ollenkaan ja niinpä olohuone on OLOhuone, ei telkkarihuone. Ja kun telkkaria ei ole niin minusta jotenkin tuntuu että lapsetkin ovat kasvaneet itsenäisemmiksi leikkijöiksi jotka eivät kaipaa ulkoista viihdyttäjää. Kerrohan sitten muuttuiko teillä arki olihuoneen muuttuessa telkkarittomaksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinhän siinä vähän käy, ja lapselle toki vaikeaa vielä käsittää mitä kielto edes tarkoittaa. Saati sitten noudattaa sitä, kun omat impussit vie ihan eri suuntaan.

      Joo, tämä ratkaisu tuntuu kokoajan vaan paremmalta! Ei pelkästään vauvan takia vaan ihan kaikkien meidän muidenkin. Aika hassua, kuinka keskeiseen osaan tv joutuu ollessaan keskellä olohuonetta. Ja aika hauskaa muuten, kirjoitan siis tästä varmasti myöhemmin lisää, mutta nyt jo parin päivän jälkeen huomaan kuinka paljon vähemmän telkkarin katsomista kinutaan kun se ei ole koko ajan näkyvissä. Eli ehdoton hitti!

      Poista
  5. Ei oo telkkaria ollenkaan :o
    Mitähän sitä itse tekisi jos ei olisi telkkaria ollenkaan.
    Piti ihan alkaa miettimään :D
    Meillä on telkkari päällä koko ajan melkein kun kotona ollaan, lapset pelailee pleikkaria, itse katson sarjoja, leffoja yms.
    Tai se pauhaa muuten vaan :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heheh, joo, en ajatellut alkuun että tää sopisi mullekaan näin hyvin! Ehkä se on juuri tuo, ettei meillä telkkari ole oikeastaan päällä kuin vaan silloin, kun sitä katsotaan. Ei olla yhtään sellasia taustamelutvkatsojia :D Ja lapset ei pelaa pleikkariakaan kun vaan sen puolisen tuntia viikossa. Me aikuiset (ja lapsetkin) toki katsotaan laffoja ja sarjoja, mutta nyt tuolla tvhuoneessa.

      Poista
  6. Meilläkään ei ole ollut telkkaria 2012 jälkeen. Ihana olla ilman, niin ei tosiaan pauhaa mainokset yms. turhat muuten vaan. Netistä saa katsottua sarjoja ja elokuvia (ilman mainoksia) yllin kyllin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, netin yli on kyllä helppo katsoa :) Meillä telkkariss aitseasiassa on vaan nettipuoli käytössä, ei ostettu ollenkaan kaapelia tai antennia tähän taloon. Kaiken näkee nykyään suoratoistona ja tosiaan ilman mainoksia :)

      Poista
  7. Telkkariton olohuone on ajatuksena kiva, mutta ajatus tässä taustalla kuulostaa jotenkin hassulta. Ymmärrän, että jotain koriste-esineitä, (myrkyllisiä) huonekasveja jne. siirretään syrjempään pahimpaan tuhoamisaikaan, mutta että lähdetään jo näin isoihin muutoksiin. Meillä olisi tämän perusteella pitänyt poistaa käytöstä mm. keittiön ruokaryhma, koska lapset kiipeilivät siihen. Eteisessä on isoja peiliovia, kaikki kaapistojen ovet ovat lasia puhumattakaan matalista ja suurista ikkunoista, kaikki ne olisi pitänyt jollain suojata. Ja kyllä, varsinkin kuopus oli todella kova heittelemään tavaroita, mutta se systemaattisesti kiellettiin ja ohjattiin tekemään jotain muuta. Ei ne kovin kauaa sitä jatka.
    Miten sitten kun kotona kaikki on peitetty, siirretty ja suojattu ja mennäänkin vaikka kylään jossa on se telkkari tai muuta "kiellettyä"..
    Enkä halua tällä kritisoida sen kummemmin, kiva jos tällainen ratkaisu on teistä toimiva ja jokainen tekee asiat omalla tavallaan. Itsestä vaan kuulostaa hassulta ja lyhytnäköiseltä ratkaisulta. 🙂

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä hassu mutta toimiva ratkaisu, me tehtiin sama ihan vain sen takia kun ei viiti käyttää koko päivää pienimmäisen vahtaamiseen ja kieltämiseen. Isompien kanssa oli vielä aikaa pitää niitä koko ajan silmällä ja kieltää tarvittaessa mutta nyt käytän mielelläni sen ajan muuhun ja annan sitten lasten leikkiä vapaasti. Se ei tarkoita että ne saa nakella tavaroita miten sattuu mutta antaa kuitenkin minulle vapauden jättää heidät toviksi itseksein sillä aikaa kun minä olen muualla talossa.

      Poista
    2. Niin samaa mieltä! Meillä poika lähtee lähipäivinä varmasti liikkumaan eteenpäin eikä mieleenikään ole tullut että siirtäisin kaiken mahdollisen pois. Tietenkin jos jotain on vaarana tippua päälle ym niin sitten, mutta kyllä meillä tv ja muut tavarat tulee pysymään paikoillaan. Niin oli aikanaan kun tyttö oli pieni ja kieltämällä oppi mihin ei kosketa. Entistä enemmänhän se tv kiinnostaa jos välillä pois viedään ja sit tuodaan takasin.

      Poista
    3. Hmm.. niin, voihan se tuntua hassulta mutta mun mielestä se oli oikeastaan ainoa oikea ratkaisu. Tottakai me joka kerta myös kielletään heittely, ei meillä saa mitään heittää oli se menoss akohti jotain särkyvää tai ei. Yksivuotias on kuitenkin vielä niin pieni, ettei hän ymmärrä vielä kieltoja, tai jos ymmärtää ei-sanan merkityksen, ei osaa vielä estää impulssia tulemasta. Tämä tulee kehityksessä vasta myöhemmin. Ei-sanaa harjoitellaan tottakai muuten, juuri vaikka tuon kuvissakin olevan kasvin ja vauvakorkeudella olevien koriste-esineiden kanssa. Niissä vaan on se ero, ettei ne aiheuta vauvalle vaaraa. Meidän tv oli kuitenkin kymmeniä kiloja painava ja toistametriä korkea. Näyttö ei ole turvalasia, joten kaatuessaan vauvan päälle, se oli oikeasti vaarallinen. Miettittiin myös korkeampaa tvtasoa, jonne vauva ei ylettäisi tai tvn kiinnitystä seinään. Mutta tämä ratkaisu oli kuitenkin kaikkein helpoin.

      Mä olen vanhempana ehkä muutenkin sellainen, että valitsen taisteluni. Vauvan meno portaisiin on blokattu tuolilla, jotta hän ei itsekseen mene sinne ja putoa. Kalusteet on kiinnitetty seinään, ettei ne kaadu lasten päälle, vaikkei niissä toki roikkua tai kiipeillä saakaan. Pesuaineet ovat lasten ulottumattomissa ja terävät veitset nostettu korkealle. Meillä ei lapset saa kiivetä pöydille tai tasoille ja jos kiipeilisi, kaataisin varmaan tuolit tai siirtäisin ne pois ettei sinne pääse. Jos lasikaapit voi mennä rikki lasten käsittelyssä, siirtäisin luultavasti nekin pois. Nää on kaikki mun mielestä sellaista ennakointia, jolla vältetään turhat vaarat vaikka toki kieltämälläkin saavutetaan sama. On meillä myös tulpat pistorasioissa, vaikka lapsen pitäisikin olla aika taitava saadakseen maadoitetuista sähköiskun. Mutta mun mielestä näissä vara ei venettä kaada, vaikka sinne ei toki mitään saakaan työntää ja luonnollisesti heti kielletään jos näin käy. Mutta lapset on ehtiväisiä, eikä mulla ole silmiä selässä. Toisaalta sitten valitsen myös mielelläni taistelut, on helpompi nyt estää vauvaa pääsemästä yksin tvn lähelle tekemään tuhojaan ja odottaa että hän ymmärtää enemmän, kuin istua vieressään ja kieltää jatkuvasti ja turhaan.

      Kyläpaikat on siinä mielessä eri, ettei siellä ole tarvetta päästää vauvaa silmistä, enkä tekisi sitä siellä muutenkaan. Kylässä mä en voi tietää vaikka juuri pesuaineiden tilannetta, joten jos vahdin vauvaa niiden vuoksi niin samallahan vahdin häntä myös tuhoamasta muuta omaisuutta. Ja kun kyse ei ole siitä etteikö kiellettäisi, vaan juuri siitä ettei koko ajan voi olla vieressä kieltämässä. Kylässä tää kuitenkin onnistuu.

      Eli kyse ei ole suinkaan siitä, että kaikki kieltäminen suljetaan näin pois, vaan siitä että pahimmat vaaranpaikat on poistettu. Ikkunat ja peiliovet ei nimittäin mun mielestä ole sama, sillä niitä vauva ei saa kaadettua päälleen tai jos saa rikottua, niin niissä kuitenkin on turvalasi. Toisaalta lelun naarmuttama telkkari ärsyttää meidän isiä takuuvarmasti ihan hirveästi, sen tilalle kun ei viitsi uuttakaan ostaa, eikä se ehkä vakuutukseenkaan menisi, joten sitä vaan sitten katselisi. Pienempi paha ehkä näin siirtää syrjään. Varsinkin, kun me muutkin tunnutaan hyötyvän tästä siirrosta, enkä itse ole koskaan viihtynyt olohuoneessa näin hyvin kuin nyt ilman telkkaria :)

      Ymmärrän ettet ymmärrä, eikä toki tarvitsekaan. En ehkä itsekään ymmärtäisi jos joku samassa tilanteessa ei siirtäisi tvtä pois. Mutta ei mun onneksi tarvikaan ymmärtää :)

      Poista
    4. Ano2: olisin voinut itse kirjoittaa ihan samaa! Voisihan sitä istua vieressä ja kieltää, mutta kotona on toisaalta muutakin tekemistä, joten helpoin ratkaisu on kuitenkin näin. En edes muista että meilä olisi isot vielä osanneet kovin vauhdikkaasti heitellä mitään tuon ikäisenä, mutta heidän kanssaan e ikoskaan edes ollut tätä ongelmaa. Tvkin saatiin sen verran kauas laitettua, etteivät he päässeet autoilla ajelemaan sitä pitkään tai lyömään muillakaan tavaroilla.

      Poista
    5. Ano3. Vastasinkin tuoss ayllä jo aika kattavasti, ettei kyse ole kaiken pois siirtämisestä, vaan taisteluiden valinnasta ja vaaranpaikkojen poistamisesta :) Toisaalta, ei meidän tarvinnut isojenkaan aikana tehdä näin, riippuu varmaan kovasti myös lapsesta ja siitä mitä on käsillä ja millä korkeudella. Jos meilläkin tv olisi edes hivenen korkeammalla, ei samaa ongelmaa luultavasti olisi :)

      Poista
  8. Olen samaa mieltä kanssasi - taistelut kannattaa ehdottomasti valita. Itsekin olen aina tehnyt kodista sellaisen, että se on lapsen ikätasoon nähden turvallinen ja arvoesineet ovat poissa kätösten ulottuvilta. Mielummin siirrän sen perintömaljakon kaappiin kuin itken myöhemmin sitä, että se meni rikki kun käänsin selkäni.

    PS. Ja ehkäpä tässä on taustalla jotain kaksosvanhempien logiikkaa, sillä meilläkin esikoiset olivat kaksoset ;) Kivaa kevään jatkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaksosvanhempien logiikkaa tai ihan perusjärkevyyttä. Ehkä pienessä kämpässä lapsen jatkuva vahtaaminen onnistuu mutta meillä ainakin omakotitalossa lapset on tovin yksikseen kun kipasen jotain yläkerrasta tai teen jotain toisaalla. Eihän se olisi edes järkevää (ainakaan minusta) raahata lapsia aina mukana sen takia etteivät he sinä aikana saisi jotain vahinkoa aikaiseksi. Minusta elämä on helpompaa kun lapset voi jättää turvallisin mielin toviksi itseksein kuin miettiä että mitäköhän ne nyt keksivät sinä aikana kun kipasen tekemässä jotain muuta. Kaikkea ei voi tietenkään poistaa, eli sitten poistetaan vaan ne jotka voivat olla oikeasti vaarallista ja hyväksytään se että koiran juomakuppiin on kannettu kukkapurkeista multaa, aivan sama vaikka tämä onkin tietenkin totaalikiellettyä eikä lapset sitä edes yritä minun ollessani paikanpäällä.

      Poista
    2. Ehkäpä se on juuri sitä logiikkaa, tai sitä mitä ano2 tuossa snaoikin. On toisaalta ihan järkevää taistella ne tärkeimmät taistelut kuin hakata päätä seinään asioissa, joille ei sitten voi kuitenkaan mitään.

      Mun mielestä tuota tavaroihin koskemattomuutta voi harjoitella sillä halvalla ikean tavarallakin, eikä sillä kaikkein kalliimmalla jutulla. Tai jos harjoittelee, nin on tosiaan vähän turha itkeä jos se menee vauvan käsittelyssä rikki.

      Ja ano2, oon ihan samaa mieltä, että oma arki helpottuu ku nlapset voi hetkeksi jätää turvallisin mielin keskenään. Toki tosiaan tuo, että kaikkeen ei voi varautua on ihan totta, mutta kun vaarallisimmat jutut on karsittu, ei muutama pikkuhuttu haittaa :)

      Poista
  9. Pakko kommentoida, kuinka melkoinen keskustelu perheenne ratkaisusta tänne kommenttikenttään on syntynyt! Miltei huvittaa. Ja osittain olen joidenkin kommenteista ihan pahoillani.

    Meillä on telkkari paikallaan melkoisilla naarmuilla mutta veitset, sakset ja arvomaljakot visusti piilossa. Keittiön kastikekauhojen ottamista kielsin sen kolmesataa kertaa, sitten ne unohdettiin. Kiivetä meillä ei saa kuin sohvalle. Kahden vauhtivillen kanssa saan olla silmät selässäkin ja silti aina sattuu ja tapahtuu...


    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yllättävän voimakkaasti tähän on tosiaan suhtauduttu, ajattelin itsekin että tää ei olisi kovin kummallista edes! Luulen, ettei olisi viitsitty lähteä tähän vanhan telkkarin kanssa, mutta kun tv oli uusi ja kallis, oli vähän toinen ääni kellossa :D

      Poista

Kiitos kommentistasi!