perjantai 20. huhtikuuta 2018

Kun hermo menee


Ja nimenomaan äidillä. Lapsillekin se on tietysti päivittäistä, mutta ne hetket mulla itselläni meneekin jotenkin sujuvasti. Lapsen suuttuessa ja hermostuessa mä jotenkin itse rauhoitun. Tulee sellainen kumma zen-olo, jossa annan lapsen raivota, lähtemättä siihen itse mukaan.

Mutta sitten on ne hetket, kun itse pimahdan, voi kuinka kaipaisinkaan niihin sitä mielenlujuutta ja sisäistä rauhaa. Ettei tarvitsisi joka kerta räjähtäessä räjähtää niin isosti ja huutaen. Se järkevä minä, se teoreettinen kirjaviisas katselee noissa hetkissä silmiä pyöritellen ja kummastelee, että tuoko on nyt sitä hyvää kasvattamista. Sitä, kuinka lapselle opetetaan sellaista oikeaa tapaa kohdata pettymykset. Mikä siinä onkaan, että suuttuessa sitä kiehahtaa nollasta sataan hetkessä, ja sen kyllä kuulee ja näkee ihan jokainen. Miksei sitä vieläkään osaa laskea kymmeneen ja hengittää syvään.

Mun hermojeni kannalta pahimpia hetkiä ei suinkaan ole ne, kun lapsi meuhkaa  parkkipaikalla maassa meritähtenä ja haluaa pyöräillä kauppaan eikä kotiin. Niissä hetkissä mä istun kaikessa rauhassa parkkiksen penkillä ja kerron lapselle, ettei me nyt vaan tehdä niin. Että me nyt vaan ollaan menossa kotiin, eikä se huutamalla siitä muutu. Tosi harmi, että haluaisit tehdä muuta, mutta valitettavasti tämä päätös ei ole sinun. Tää tapa kohdata tilanteet on jotenkin jo niin mantrautunut mun päässäni, etten koe omaa rauhallisuutta edes vaikeaksi. En oikeastaan koe näitä tilanteita noloiksi, vaikka saattaahan se välillä ärsyttääkin. Ohi kulkevat ihmiset ei itseäni haitta ayhtään, sillä tiedän varsin hyvin, että ihan joka vanhemmalla on oma kokemuksensa tästä. Ja jos ei ole, sieltä se vielä tulee. Ja viimeistään siinä hetkessä sitä itsekin muistaa lopettaa ne paheksuvat katseet.

Mutta sitten kun se hermoni palaa, on se usein monen jutut summa. Viimeisin oli se, kun vauva ei rauhoitu millään päiväunille. Itsellä oli sata ja viisi hommaa tehtävänä. Toinen kaksosista keksii juuri sillä hetkellä jyrätä hiekkalelulla vierestä ja nukahtamassa ollut vauva havahtuu. Ja kun käännyn ympäri, toinen kaksosista ryömii mudassa. Se on se hetki kun mä suljen silmät ja lasken sataan. Vielä saan pidettyä jotenkin itseni kasassa, mutta tiedostan jo että raja on tosi lähellä. Ei se silloin enää vaadi paljoakaan. Tällä kertaa se kuppi menikin yli, kun mutainen kaksonen keksi hangata itseään talon seinään ja kuiva kaksonen potkaisi pallon tielle juosten perään katsomatta yhtään tiellä mahdollisesti olevia autoja. Mä pimahdin, hermostuin ja huusin. Teki mieli raivota, kirota, hyppiä, hakata (seinää), ravistaa. Mutta mä vaan huusin. Niin väärin kuin se onkin, on se vaan niin kovin puhdistavaa. Ja on muuten varma, että jakeluunhan se asia menee. 

Ja ei, mä en todellakaan ole ylpeä itsestäni. Hävettää ja harmittaa, miksi pitikin suuttua, vaikka tiedän ettei kumpikaan kiusallaan mitään hölmöä tee. Mutta se on vaan se monen odottamattoman jutun summa. Kaikki mikä on ennakoitavissa ennakoin ja silloin ne hermot jotenkin kestääkin ja osaan olla se hyvä kasvattaja. Mutta sitten on ne mun äitiyteni mustat alueet, ne hetket kun kaikki menee pieleen ja en vaan osaa pidätellä. Ja sitten. No sitten huudetaan.

Voikun sitä vielä joskus oppisi hillitsemään nuokin hetket, sillä se pahanmielen-katse lasten silmissä on jotain tosi inhottavaa. Ja se tunne itselle, kun tietää epäonnistuneensa. Vaikka tietääkin, ettei vaan olisi siinä hetkessä pystynyt parempaan, ja että kaikki on kyllä taa shyvin kun jutellaan ja pyydetään anteeksi. Että äitikin vaan joskus hermostuu. Että jossain se raja menee äidilläkin. Mutta silti, voikun sen pinnan palamisen voisi näyttää muutenkin kuin huutamalla.

keskiviikko 18. huhtikuuta 2018

- 12 kg

Se sama vanha virsi. Liian vähän unta, väsymystä, kiirettä, huonoa syömistä, liiallista herkuttelua ja liian vähäistä liikuntaa. Tää on se mun pahekierteeni, joka yllättää aina ihan liian helposti. Niin kävi taas, vaikka niin kovasti vannoin ja vakuutinkin viime kerralla, ettei tuollaiseen elämäntyyliin palata. Näköjään kohdallani se ei tosiaan vaadi mitään muuta kuin huonosti nukkuvan vauvan ja tavan palkita itseään ruualla.


Ja turha kai tässä on vauvaakaan liiaksi syyttää, sillä itse olen joka ainoan suklaapalan suuhunu laittanut ja valinnut lenkin sijasta sohvalla makoilun. Liha on tosiaan heikkoa ja mun kohdallani heikkous on nimenomaan se ainainen napostelu ja herkuttelu. Se, kun huonon yön tai vaikean päivän jälkeen palkitsee itsensä herkuilla. Tai vastaavasti myös hienosti sujuneen päivän jälkeen se palkinto on yhtälailla paikallaan. On tosiaankin helpompi ummistaa silmänsä totuudelta, laittaa vaan löysää paitaa päälle ja syyttää imetystä tiukassa olevista raskauskiloista. Niin, ja kun eihän ne mitään raskauskiloja edes ole, vaan ihan itse hankittuja herkkukiloja. 

Tiedätte ehkä mistä puhun, tai ainakin kovasti toivon etten ole ainoa! Mutta nyt, ennen kuin vaaka näyttää uusia kymmenlukuja on aika laittaa stoppi tälle. Tää tuntuu toki kohdallani olevan enemmän sääntö kuin poikkeus, että päätän jättää herkut ja aloittaa paremman elämän. Nyt kuitenkin tein lopullisen päätöksen jossa aion myös pysyä. Haluan liikunnan taas päivittäiseen rytmiini, haluan herkut pois päivittäiseltä ruokalistalta ja haluan ottaa taas käyttöön ne ennenraskautta-vaatteet. Ja myös ne ennen tuplien raskautta vaatteet. Tuntuu pahalta, että olen nyt reippaasti yli kymmenen kilon päässä siitä, missä olin alkaessani odottaa tuplia. Ja vaikka paino ei olekaan itselleni se, jonka kanssa arvioin kuntoani ja vointiani, on se näin alkuun varsinkin se yksi isoin mittari.

remontti. OIkein kunnon remontti tämä tosiaan on, sillä karistettavia senttejä, hankittavaa kuntoa ja poistettavia kiloja tulee olemaan liuta. Takana on kaksi viikkoa ilman herkkuja ja sokeria, joten tästä on nyt hyvä jatkaa. Tämä melkein kaksi viikkoa siinä tosiaan menikin, ennen kuin tuntuu ettei sokerikoukkua ja -himoja enää ole. Toki mun motivaationikin on tällä hetkellä niin korkea, ettei edes katkonaiset yöunet sitä nyt pysty nujertamaan. Päätin, että nyt loppui selittely ja laiskottelu. On aika alkaa huolehtia myös itsestään paremmin.


Tulen varmasti kertomaan projektistani jatkossakin, mitään viikottaista katsausta tuskin tulee tehtyä, mutta kuukausittain olisi kivakin kasata menetetyt kilot ja poistuneet sentit tänne ja kirjailla ylös vähän fiiliksiä. Ja kaikkein lopuksi, lupaan niitä ennen jälkeen kuvia, sillä ne on itsestäni niitä kaikkein parhaita ja huikeimpia! Parikin ruokapäiväkirjaa taidan tänne myöskin päivittää, sillä tiedän niiden kiinnostavn muitakin. Ensin pitää vaan itsekin päästä kunnolla kiinni säännölliseen ruokarytmiin ja lopettaa lounaiden korvaaminen leivällä ja aamiaisen korvaaminen pelkällä kahvilla. Baby steps, mutta palkinto on ainakin mitä parhain!

Tavoitteet tuolla ylhäällä tosiaan mainitsinkin, eli kaikkiaan pudotettavaa ihannepainooni olisi 17 kiloa, mutta nyt otin tavoitteeksi sen ennen raskauksia painon, johon siihenkin on 12 kiloa. Ihan jäätävä määrä, mutta olen nyt vaan päättänyt siihen pystyväni. Aikatavoitetta en itselleni tuohon aseta, muuta kuin sen, että syksyisellä ulkomaanmatkalla olisi syytä olla bikinikunnossa. Tuo tavoite saavutetaan hyvin pitkälle ruokavaliomuutoksella, mutta myös liikuntaa saa lisätä aika roimasti. Nyt lumien sulettua lenkkipolut kutsuvat jälleen ja minuun törmää aika takuuvarmasti Fressin jumpilla. Otin nimittäin taas parin vuoden tauon jälkeen uuden jäsenyyden, jotka olisi tarkoitus alkaa käyttää hyvinkin aktiivisesti! 

Pakko myöntää, että nyt suututtaa ja harmittaa, että itsensä on päästänyt tähän pisteeseen. Mutta toisaalta. Eipä ne voivottelut auta ja parempi on vaan nyt keskittyä tuohon tavoitteeseen ja siihen, että siihen myös pääsen. Itselleen pitää olla armollinen, mutten kyllä tavoitteeni kanssa aio joustaa piiruakaan! ✌

Löytyykö sieltä muita, jotka huomaamattaan ovat keränneet kiloja ja jotka nyt aikovat ne myös pudottaa? Täällä tulee varmasti tsempit olemaan matkan varrella tarpeen, joten kiva olisi kuulla muistakin! 

tiistai 17. huhtikuuta 2018

Laatuaikaa tuplien kanssa + 70€:n ARVONTA


Postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Offerillan kanssa. Postauksen lopussa arvonta ja alekoodi!

Laatuaikaa lasten kanssa

Monilapsisessa perheessä koen erityisen tärkeksi sen, että jokainen lapsi saa välillä yksin aikaa molempien tai toisen vanhemman kanssa. Tunnen usein vähän huonoa omaatuntoa siitä, kuinka usein isot joutuvat odottelemaan vuoroaan, kun vauvan tarpeet menevät heidän edelleen. Tästä syystä, ollaan keskitytty siihen, että Rasmus ja Kasper saavat välillä ihan spesiaalia aikaa meidän vanhempien kanssa. Sellaisia hetkiä, ettei heidän tarvitse kilpailla huomiosta vauvan kanssa, vaan voidaan keskittyä tekemään vaan isojen juttuja. Tietysti aikaa vietetään myös vain yhdenkin lapsen kanssa, mutta pojat tuntuvat itse silti nauttivan eniten siitä, että veli on matkassa mukana. Toista puoliskoa kun tulee niin helposti ikävä.

Muistatte ehkä talvella tehdyn edellisen kampanjan Offerillan kanssa, jossa saatiin huima alennus hotelliyöstä Offerillan koodilla. Muistin virkistämiseksi, Offerillahan on palvelu joka tarjoaa tuotteita ja palveluita paljon ovh-hintaa halvemmalla. Palvelu toimii jo nyt viidessä suomalaisessa kaupungissa ja muutamia kohteita on jo ulkomaillakin. Eniten valikoimaa on Pääkaupunkiseudulla, Tampereella ja Turussa, mutta löytyy palveluita ostettavaksi myös Jyväskylästä ja Oulusta. 

Offerillan kautta on helppo ostaa lahjakortteja. Sivuilta pääsee selaamaan kaikkia saatavilla olevia tuotteita ja palveluita, sieltä voi hakea avainsanalla tai tuoteryhmistä ja palvelun alta pääsee aina lukemaan tuotteen ehdot. Osassa plaveluita käyttöaika on rajattu vaikka lounasajan ulkopuolle tai vaan arkipäiviin. Kun jonkin lahjakortin päättää ostaa, ohjaa palvelu tekemään maksun verkkopankilla, luottokortilla tai laskulla. Maksun jälkeen sähköpostiin saapuu lahjakortti, jonka koodilla palvelun pääsee lunastamaan. 


Lapset valitsevat itse kohteen

Me mietittiin tällä kertaa yhteistä tekemistä yhdessä lasten kanssa. Vaihtoehdoissa palloiltiin Hop Lopin, Naurusaaren, Flamingo Span, Get air -trampoliinipuiston ja Ilmailumuseon välillä. Lapset valitsivat lopulta hienosti, sillä lopullinen suunnitelma oli isosti myös meidän vanhempien mieleen. Päivä alkaisi tutustumalla Ilmailumuseoon Vantaalle, jonka lipuista saatiin Offerillan kautta yli 50% alennusta. Iltapäiväksi lähdettiin kuluttamaan energiaa hyppimisen merkeissä Get Air -trampoliinipuistoon Espooseen, jonne Offerilla tarjosi lahjakortin myöskin yli puoleen hintaan. Vaihtoehdoissa olleeseen Hop Lopiin olisi myös saanut hankittua Offerillan kautta kaksi lippua yhden hinnalla.










Miksi Offerilla on niin hieno palvelu? 

Mä olen niin innoissani tästä palvelusta. Pienellä vaivalla saa ison säästön paitsi elämyksistä myös hotelliöistä ja ruuasta. Yhteistyön ulkopuolellakin ollaan käytetty Offerillaa paljon, sillä sen avulla säästö on monesti tosiaan se yli 50%, joissain kohteissa jopa 90%. Tilaamalla uutiskirjeen pysyy hyvin kartalla uusista eduista, ja itse olen kokenut sovelluksen käytön käteväksi. Sitä voi selailla  tarjolla olevia lahjakortteja vaikka kaupan kassalla jonottaessa.

Ilmailumuseo ja Get Air -trampoliinipuisto

Kuten todettua, lapset pääsivät itse mukaan päivän aikataulun suunnitteluun. Voitte siis kuvitella, että päivää odoteltiin malttamattomina! Kun vihdoin koitti lauantai ja reissupäivä, ei tuplia tarvinnut kovin kauaa suostutella autoon. Päivä alkoi Ilmailumuseolta, jonne oli koottu iso liuta lentokoneita eri aikakausilta. Näyttelyhalleissa oli paljon muutakin ihmeteltävää ja pojat nauttivat silminnähden kaikesta ihmeellisestä ja ylipäätään siitä, että äiti ja isi tarjosivat heille jakamatonta huomiota. Hiljaisena aamuna saatiin vielä museon työntekijä esittelemään salia meille ja kuultiin jänniä tarinoita heittoistuimesta ja hävittäjistä. Museolla pääsi itsekin kokeilemaan hävittäjällä lentoa ja tällä pisteellä meillä menikin aikaa. Myös matkustajakoneessa pääsi kulkemaan käytävän läpi ja tuplat kiersi tätä kerran jos toisenkin.

Museo oli selvästi meidän lentokonefanien mieleen ja pois lähtiessä he saivat vielä valita pienet lentokoneet muistoksi. Aulassa otettiin vielä photobooth-kuvat, jotka näkyvätkin edellisessä postauksessa. Lapsia ei olisi millään saanut museolta pois, mutta vajaan parituntisen siellä pyörittyämme alkoi nälkä olla sen verran kova, että lihapullien voimalla tuplatkin suotuivat jatkamaan matkaa. 

Lounaan jälkeen meidän toinen pysäkki oli Espoossa Get Air -trampoliinipuistossa. Tänne saatiin seuraksi siskoni puolisonsa kanssa, ja tämähän oli pojista erityisen kivaa. Niin mukava kuin äitin ja isin seurasta onkin nauttia ilman pikkuveljeä, vielä coolimpaa on päästä viettämään aikaa tädin ja sedän kanssa. Ja vielä trampoliinien pariin riehumaan.

Ostettiin hyppysukat ja eikun pomppimaan! Koko kaksituntinen hypittiin, roikuttiin, pelattiin polttopalloa ja yritettiin päästä vaahtopalamerestä pois. Kunnon treeni tuolla saatiin kyllä aikuisillekin, sen verran rankkaa hyppiminen on. Siskoni sykemittarin mukaan kaloreita paloi lähes 1000. Hän tosin pomppikin trampoliineilla kuin aropupu ja testaili Ninja-rataakin. Itse otin vielä rauhallisemmin niin pomppujen kuin Ninjailunkin suhteen, joten ihan samoihin lukuihin tuskin pääsin! Mutta lapsilla meni varmaan tuplaten, sillä he juoksivat ja hyppivät koko ajan. Välillä oli pakko pakottaa heidät penkille juomaan, mutta sieltäkin polte oli kova jo päästä takaisin hyppimään.

Kaksituntinen hyppyaika oli meille sopiva, pelkkä tunti tuntuisi liian vähäiseltä. Takaisin mennään varmasti ja huomasinkin, että Offerilla tarjoaa nyt lahjakorttia paitsi kertahyppyihin (kaksi hyppijää 20e) myös koko kesän hyppelyihin! Halvalla saisi nyt koko kesän hyppypassin itselleen. 

ALENNUSKOODI: Vaikka Offerillalla löytyykin jo huikeita tarjouksia, sain vielä alekoodin teille käytettäväksi! Koodilla pienenhiirulaisenodotus10 saatte alennushinnasta vielä -10% pois. 

ARVONTA: Eikä muuten mahtavat uutiset tähän loppuneet, sillä Offerilla tarjoaa vielä yhdelle lukijalleni elämyksiä, palveluita tai tuotteita 70€:lla! Kommentoimalla tätä postausta ja tilaamalla Offerillan uutiskirjeen täältä, olet mukana arvonnassa! Muista jättää kommenttiin myös sähköpostiosoite, jotta voittaja saadaan tavoitettua. Kilpailun säännöt täällä. Kilpailu aikaa on tasan viikko, aina 24.4. klo 20 saakka! Onnea Arvontaan!

maanantai 16. huhtikuuta 2018

Seitsemän kuvaa viikonlopulta

Toivottavasti teillä oli oikein ihana viikonloppu! Meidän viikonloppuun on mahtunut meno jos toinenkin, tälle viikolle on sattunut aika aktiiviset vapaapäivät. Aurinko on hellinyt ja mekin on otettu siitä ilo irti. On vaan niin mahtavaa, kun ulkona on lämmin ja lumi sulaa. Onhan tuota lunta jokunen sentti talven aikana satanutkin!

Roikkuvat ruukunpidikkeet saatu Ellokselta
Maljakko, tuokkulamppu ja tyynyt saatu Ellokselta

Meidän viikonloppu alkoi perjantaina aika huipuissa merkeissä, sillä käytiin ravintolassa syömässä ja tivolissa pyörimässä! Valmiissa pöydässä syöminen on ihan varmasti jokaisen kotiäidin arvostama pieni arjenluksus, ja mä ainakin otan kaiken irti aina siitä, kun ei itse tarvi kokata ja siivota. Vaikka ruuanlaittaminen kivaa onkin, on valmiille meno ihan parasta. Samalla kilisteltiin vesilaseja sille, että sokerikoukku oli saatu selätettyä, meillä tuli perjantaina viikko ilman makeaa ja nyt ainakin oma tunne on, ettei herkkuja niin tee mielikään. Huomenna olenkin taas aika kovan paikan edessä, kun pitäisi aloitella jumppailut uudelleen. Kiinteytyminen on toiveissa ja siihen otin avuksi taas Fressin jäsenyyden. Rantakunto täältä tullaan! Ruuan jälkeen lähdettiin viettämään iltaa tivoliin, jossa molemmat pojat saivat valita viisi laitetta, joissa kävisivät pyörimässä. Oli ne ilmeet vaan aika priceless, ja aikamoisia hurjapäitä nuo meidän lapset taitaakin olla!

Lauantaina oli tiedossa vähän spesiaaliaikaa isoille pojille ja lähdettiin jo heti aamupalan jälkeen ajelemaan Vantaalle. Käytiin tutustumassa Ilmailumuseossa lentokoneiden historiaan ja meidän lentokonefanit olivatkin tästä erityisen innoissaan. Poislähtiessä ajettiin vielä lentokentän kautta ja lennonjohtotorni ja monet lentokoneet saivat aikaan aikamoisia huokailuja ja kyselyjä, eikö voitaisi lähteä lentokoneella jonnekin. Päivä jatkui Ikealle, käytiin syömässä ja ostoksilla ennen kuin jatkettiin hyppimään ja riehumaan Trampoliinipuistoon! Siinä sai aikuisetkin oikein kunnon lauantaitreenin! Voitte kuvitella, että takapenkillä oli väsynyttä porukkaa kotimatkalla..

Sunnuntai onkin kulunut pihatouhuissa. Meidän pihalta on sulanut jo melkein kaikki lumet ja varmaan pian alkaa vihertää. Siivottiin varastot, pakkailtiin viime viikolla pestyt topat varastoon ja siirrettiin kesäkengät sisälle ja talvikengät varastoon. Siivoiltiin autotallia, keräiltiin talvilelut pois ja nautittiin vastasiivotulla terassilla kevään ekat terassikahvit! Meidän terassilla oli taas ihan superlämmin, ja hienosti tarkeni pelkissä sisävaatteissa. Vaikea uskoa, että kesä on oikeasti ihan pian jo täällä!

Niin, ja korkattiinhan me käyntiin grillikausikin! Tällä kertaa grilliin pääsi makkarat ja kaverina herkuteltiin mozzarellasalaattia. Voi kuinka oonkaan ikävöinyt kaikkia ihania grilliherkkuja! Toivottavasti tullaan viettämään monta iltaa vielä terassilla grilliruokien parissa ❤

Parasta alkanutta viikkoa! 

sunnuntai 15. huhtikuuta 2018

Kevään Nordbjørn -uutuudet


Kuvissa näkyvät vaatteet on saatu bloginäkyvyyttä vastaan JOLLYROOMilta.

Vihdoin saapunut kevät tarkoittaa monissa kodeissa myös lasten ulkovaatekaapin päivittämistä kevyempään ja vedenkestävämpään suuntaan. Meillä lapset ovat ottaneet oikein kunnon kasvuspurtit talven aikana, eikä viime vuotiset kuorivaatteet enää mahdu päälle. Toppa on näillä keleillä jo ihan liikaa, vaikka varsinkin aamuisin mittari saattaakin näyttää vielä pakkasasteita.

Me saatiin lapsille testiin Nordbjørnin kevätuutuuksia, joita tarkkasilmäisimmät ovat varmaan jo somestani bonganneet. Muistatte ehkä, että meillä oli testissä samaisen merkin talvivaatetta myös lapsilla ja tykkäsin niistä materiaalin ja laadun puolesta kovasti. Viikolla pesin topat ja varastoin vaatehuoneeseen. Josko vaatteet menisi lapsilla vielä ensitalvena? Takit sopivat mallinsa puolesta meidän isoille pojille tosi hyvin, joten tälläkin kertaa olin helpon valinnan edessä. Valitsin isoille pojille Nordbjørnin kuoritakit keväisen keltaisena ja onkin nyt tullut todettua, että värivalinta osui nappiin! Keltainen on juuri sellainen ihana keväinen sävy, joka ei muiltakaan tiellä liikkujilta jää huomaamatta. Keltaisessa pyöräilevä lapsi huomataan autoista varmasti helposti. Iso peukku tälle takille tuli ominaisuuksista, takista löytyy nimittäin 10 000 mm vesipilaria ja hengittävyyskin on 3000 g/m²/24h. Pelkäsin vähän vaaleaa väriä, mutta kuraleikeissä ja hiekkalaatikolla on tullut huomattua, että takki hylkii likaa ja pysyy näin siistinä helpommin. Takissa on valittavissa myös aina yhtä toimiva musta, sekä kaunis navyn sävy. Malliltaan takki on unisex, joten toimii sekä tytöillä että pojilla!

Meillä takit on olleet käytössä nyt reilun viikon ja voin hyvillä mielein suositella muillekin. Näissä on maattu märässä hiekkamaassa mahallaan, mulahdettu ojaan ja ryömitty mudassa. Pesuss atakki ei ole kertaakaan vielä käynyt vaan on puhdistunut suihkuttamalla ja pyyhkimällä.

Takin kaverina valitsin isoille pojille kuorihousut mustana. Olenkin tainnut blogissa mainita kokeneeni mustan oikeastaan ainoaksi oikeaksi housujen väriksi. Tai tuntuu, että meillä musta vaan toimii parhaiten. Housujen ominaisuudet ovat samat kuin takissa, sen vyötäröllä on kuminauhakiristys napeilla ja lahkeissa kumilenksut pitämässä lahkeet alhaalla. Jalkalenkeissä on niissäkin napit, joten lenkit on kuluessaan helppo vaihtaa uusiin. Meidän lapsilla tuo vyötärökiristys on ihan ehdoton, sillä hoikilla lapsilla ei standardilevyiset housut pysyisi muuten millään jalassa. Housut ovat nekin toimineet moitteetta. Hauska huomio oli, että Rasmuksen mulahtaess alenkin päätteeksi ojaan, jossa vettä oli napaan asti, pysyivät sisähousut kuivina. Kertonee jotain kuorihousujen vedenpitävyydestä!

Takin alla pojilla on Nordbjørn-fleecetakki, jonka avulla ulkoilu on astetta helpompaa. Aamuisin tosiaan asteet ovat aika kylmät, joten takki ja fleece ei ole yhtään liikaa. Auringon alkaessa lämmittää, voi takin riisua ja ulkoilla vaan fleecessä. Toisaalta lämpimämmällä fleecen voi jättää pois välistä ja ulkoilla vaan takilla. 

Tämän kevään kumpparit ovat myöskin sävysävyyn takin kanssa, kun kummaltakin lapselta löytyy Nordbjørn -saappaat kirkkaan keltaisina. Tänä vuonna käsittelin saappaat suoja-aineella ja tuntuu että ne hylkivät likaa entistä paremmin. Kun aiemmin olen joutunut jynssäilemään saappaitakin sienellä puhtaaksi, riittää niillekin nyt pelkkä suihkutus. 

Justukselle valittiin samaiset saappaat, mutta navyn sävyisenä. Malli on kiva pienelle, saapas on nimittäin todella kevyt, mutta napakan varren ansiosta pysyy kuitenkin hyvin jalassa. Villasukkaa ei tosin meidän paksunilkkaiselle vauvalle voi saappaaseen laittaa, silloin kenkä ei nimittäin asetu kunnolla. Justus ei oikein vielä ole ihan sinut kenkien kanssa ja kiukkuaa niitä aina alkuun, ennen kuin unohtaa niiden olemassa olon. 

Justukselle otin Nordbjørnin valikoimista testiin kurahaalarin. Kurahaalareitahan olen isojen poikien kohdalla kehunut useinkin ja ajattelin sellaisen olevan toimiva myöskin taaperolla. Ja onhan se. Haalarissa on lämmin fleecevuori, joten näille keleille haalarin voi hyvin pukea sellaisenaan. Vyötärön kiristysnyörillä haalarin saa säädetty lapselle sopivaksi ja tuo meidän valitsema mustard-sävy on niin kovin herkullisen keväinen! Kovin hengittäviä kurahaalarit ei toki ole, mutta kyllä ne vaan ovat niin joka äidin hermojen pelastajia, kun eivät kaipaa useita vaatekerroksia. Pikkutaaperonkin on helpompi liikkua, kun päällä ei ole liian montaa kerrosta. 


Haalarin kaverina saatiin vielä valloittava sadehattu samassa mustard-sävyssä kuin haalari. Hatussa on vielä kivana yksityiskohtana navyt raidat. Leuan alle kiinnitettävä hattu pysyy hyvin päässä, vaikka meidän vauva sitä kovasti yrittääkin kiskoa pois. Hatusta valitsisin isomman koon, meidän vauvalle tuo koko 50 on nimittäin aika nafti, vaikka muuten pojan pää onkin ympärysmitaltaan 47. Hatun kaverina tulee kurarukkaset, joiden sisällä on sama lämmittävä vuori kuin haalarissa. Kiristyskuminauhat ovat kivan napakat, joten hanska pysyy hyvin konttaavankin lapsen matkassa!

Justuksen haalari on kokoa 80 ja on aika sopiva 77 senttiselle pojalle. Reilumpaa mitoitusta nämä haalarit kuitenkin mielestäni ovat, eli valitsisin koon aika lähellä lapsen pituutta. Isoilla pojilla housut ja takit ovat kokoa 120, kun pituutta heillä on 107 ja 110cm. Pienempi koko olisi sekin varmasti oikein hyvä, mutta haluttiin valita pojille vaatteet kasvunvaralla, jotta ne menevät myös syksyllä. Liian iso tuo 120 kokokaan ei ole, sillä vyötärökiristyksen vuoksi housukin pysyy oikein hyvin ylhäällä. Saappaisiin löytyy mittataulukko Jollyroomin sivuilta, mutta mielestäni vastaavat aika hyvin kokoa!


perjantai 13. huhtikuuta 2018

Kotiäidin nopea suklaakakku

Aina ei jaksa leipoa isosti ja jotain hyvää pitäisi saada nopeasti. Silloin mun pelastus on tämä mutakakku mukissa, ihan mahdottoman hyvää ja nopeaa. Tämä ei nyt varsinaisesti tee mulle itselleni kovin hyvää, sillä aloitin viikko sitten herkuttoman pätkän saadaksen sokerihimot hallintaan. Pätkä siksi, etten ole vielä päättänyt kuinka kauan tämä jatkuu. Toistaiseksi ainakin, sillä nyt imetyksen vähentyessä sokerin himokin pitää saada hallintaan, muuten se alkaa näkyä ihan liikaa vyötäröllä.




Mutta te muut jotka ette sokerilakossa ole, ottakaahan testiin! Tää on kuten mainittua, ihan mahdottoman hyvää.


Paras suklaamukikakku

2 isoa kuppia (tai kolme pientä)

1 dl vehnäjauhoja
1dl fariinisokeria
0,75dl kaakaojauhetta
0,5 tl leivinjauhetta
1 tl vaniljasokeria
1 muna (voi korvata myös 2 rkl perunajauhoa)
1dl maitoa
0,5 dl juoksevaa margariinia

halutessaan sekaan voi laittaa vähän marianne crushia, nutellaa, cashewpähkinää, suklaahippuja..

Ohje:
1. Sekoita kuivat aineet kulhossa keskenään ja lisää joukkoon muna, maito sekä rasva.
2. Sekoita kunnolla ja kaada taikina kahteen suureen mukiin. 
3. Paista mikrossa täydellä teholla n. 60-90 sekunttia, vähän riippuen mikrosta. Meidän mikrossa paras tulee 80 sekuntilla, silloin taikina jää vähän löysäksi pohjalta. Kokeilemalla löytyy parhain lopputulos, liian kypsä ei kuitenkaan ole hyvä, sillä mikro tekee siitä helposti sitkeän.

Pallo vanilia jätskiä vielä päälle ja herkuttelemaan!


Ihanaa perjantaita!

maanantai 9. huhtikuuta 2018

Kaksi vuotta omakotitalossa, mitä nyt kuuluu?

Tai asuttuhan me ollaan tässä tasan kaksi vuotta vasta syyskuussa, mutta kaksi vuotta sitten keväällä eleltiin juuri nyt jänniä aikoja, kun kaupat oli vahvistumassa ja talolla tehtiin kovaa vauhtia sisätöitä. Omakotitalo oli meillä molemmilla ollut haaveena jo kauan, Lahteen kun muutettiin valiaikaisasuntoon, oli tarkoitus majoittua siinä vain ihan korkeintaan vuoden verran. Lopulta asuttuunkin siinä puolitoistavuotta, mutta odotus onneksi palkittiin kun muutettiin syksyllä 2016 meidän ikiomaan taloon. 


Meidän talosta tulee tänne blogiinkin paljon kysymyksiä, varsinkin pohjan ja mallin perään tiedustellaan paljon. Vastailenkin niihin nyt pikaisesti tässä alussa, ennen kuin mennään asiaan. Eli meillä on tiiliverhoiltu 150 neliöinen talo, jossa on neljä makuuhuonetta, olohuone, keittiö, pesutilat ja kodinhoitohuone. Yksi makuuhuoneista kulkee kirjasto nimellä, ja ollaankin mietitty mahdollisuutta josko sen muuttaisi kokonaan tv-huoneeksi. Keittiössä olohuoneessa ja kirjastossa on korkea katto ja parhaimmillaan huonekorkeutta on lähes neljä metriä. Tämä tuo ihanasti tilantuntua meidän kotiin ja jos nyt lähtisin rakentamaan, olisi korkea katto yksi ehdottomista vaatimuksista. Lisäähän se vähän kaikua, mutta on se vaan niin ihana kuitenkin. Meidän talo on arkkitehdin piirtämä ja rakennettu pitkästä tavarasta suoraan tontille. Pohjana ei ainakaan tietääkseni ole käytetty mitään talomallia. Lämmitysmuotona meillä on suorasähkö, jota käytetään ilmavesilämpöpumpun avulla. Pumppu lämmittää käyttöveden sekä lämmitykseen käytettävän veden lattioissa olevissa lämmitysputkissa. Meillä ei ole pattereita, vaan kaikki lämmitys hoituu vesikiertoisen lattialämmityksen avulla. Sähköpattereita on käytössä ainoastaan meidän autotallissa ja varastoissa, jotka pysyvät lämpimänä niiden avulla. 

Omakotitalon osto on iso päätös ja meitä mietitytti kauan, että olisiko meistä lopulta siihen. Ainahan on pieni pelko, että entä jos raha ei riitä, tulee yllättäviä kuluja, ei jakseta touhuta pihalla tai koetaan omakotitaloasuminen liian työlääksi. Vielä näitä fiiliksiä ei ole tullut ja ollaan koettu oma talo vain hyväksi ratkaisuksi. Kulujahan siitä toki aiheutuu, mutta onnistuttiin onneksi laskemaan kulut hyvin jo ostovaiheessa, jolloin yllätyksenä on tullut vain sähkölaskun pienuus ja yksi jätelasku. Tuo jätelasku koski julkisten jäteastioiden ylläpitoa, sekä kaatopaikkojen ylläpitokustannuksia ja kyseessä oli vain muutaman kympin lasku, eli mitään maatamullistavaa ei senkään kanssa onneksi koettu. Sähkölaskun pienuus oli toki vaan positiivinen yllätys ja johtui pääasiassa meidän lämmitysmuodosta. Tätä lämmitysmuotoa joka meillä on, löytyy vielä niin harvasta kodista, ettei netissä ollut tästä paljoakaan tietoa. Arvioitiinkin lämmitys omilla kustannuslaskelmilla korkeammaksi, kuin mitä todellisuus sitten oli. 

Pintojen suhteen koti on ollut kokolailla täydellinen. Välillä haaveilen mikrosementistä lattioilla, mutta ainakaan vielä en ole saanut aviomiestä syttymään sille projektille. Ehkä lattianvaihto on ajankohtainen parin vuoden päästä, kun lattiana nyt oleva pinta alkaa kyllästyttää. Laminaatti oli leikkivien lasten kannalta hyvä valinta, sillä se on kestänyt nyt parivuotisen käytön hienosti. Muutama kolhu on rappusten alapuolella, kun jokin lelu on sopivasti lentänyt siihen. Samaa ei voisi sanoa meidän edellisen kodin tammiparketista, jonka pinta oli niin pehmeä, että pienikin kolaus sai aikaan kuopan lattiassa. Keittiössä ja eteisessä meillä on iso laatta, joka on materiaalina niihin tiloihin ihan loistava. Lattialämmityksen ansiosta lattia on lämmin, mutta kestää hyvin käytössä. Ollaan onnistuttu rikkomaan vasta muutama lasi keittiön lattialle ja eteisessä laatta on tuntunut ihan ehdottomalta lapsiperheen lattiamateriaalilta. Olohuoneen isot ikkunat ovat ihanat ja niistä tulviva valo on ihan täydellistä. Meidän kodin parhaita puolia ovat ehdottomasti nuo eteläänpäin suunnatut ikkunat, joiden ansiosta meillä ei juurikaan tarvita valoja. 


Tykkään meidän pohjaratkaisusta valtavasti ja muutoksia tekisin oikeastaan vaan eteiseen ja kodinhoitohuoneeseen. Lasten kanssa on huomannut, kuinka mikään tila ei tunnu olevan tarpeeksi, ja leveyttä laittaisinkin metrin verran niin eteiseen kuin kodariinkin. Pärjätään näinkin, mutta joka kerta kun johonkin lähdetään, tuntuu eteinen ahtaalta koko porukan tunkiessa pukemaan samaan aikaan. Vaatehuone meillä on yhden makuuhuoneen yhteydessä, mutta säilytystarve meillä ei ole niin suuri että sitä juurikaan tarvittaisiin. Jos itse piirtäisin meidän talon, olisin sijoittanut vaatehuoneen eteisen yhteyteen, jolloin kausivaatteita ei tarvitsisi koko ajan vaihdella eteisen kaappeihin. 

Sijainniltaan meidän koti on mahtavalla paikalla, kun lenkkimaastot ovat ihan vieressä, leikkipuistoon on melkein näköetäisyys, isot ruuhkaiset tiet ovat kaukana ja kotimme on päättyvän tien varrella. Koulu on lähellä, kauppaan on vain pari kilometriä ja moottoritiellekin pääsee autolla hetkessä. Moottoritien sijainti on huippu oikeastaan töiden kannalta, kun vältytään aamuisin ruuhkilta. Lahden keskustaan ajaa kuitenkin vartissa, eli vaikka ollaan syrjässä, on etäisyydet pieniä. Naapurustossa on paljon ikäisiämme perheitä ja poikien ikäisiä lapsia. 

Pihasuunnitelmia meidän pitää taas starttailla oikein urakalla, sillä viime kesälle tehdyt pihanmuokkausjutut jäivät melkein kokonaan tekemättä. Viime kesänä piha vaan muokattiin ja muotoiltiin, ajettiin sinne mullat ja istutettiin nurmikko. Tänä kasvukautena olisi sitten edessä istutukset, istutusaltaat ja kulkureitit. Jonkinmoinen aita meidän on myös pakko vetää, sillä kulmatontilla kun ollaan, saattaa meidän nuorimmainen ehtiä autotielle aika vauhdilla. Tän hetken suunnitelmissa on vaan jokin kanaverkkotyyppinen ratkaisu, sillä ollaan mietitty pensasaitaa jatkoon. Pensasaitaa ei vaan ehdi täksi kesäksi kasvattaa, eikä meidän kannata sen suhteen hätiköidä, viereinen talo on nimittäin vasta valmistumassa, joten odotellaan uusien asukkaiden mielipide yhteisestä aidasta ja tehdään samanmoinen sitten muille sivuille. 


Pihajutut ovatkin omakotitaloasumisen isoin mietityksen aihe, sillä kumpikaan meistä ei ole kovin taitava mitä pihajuttuihin tulee. Monesti mennäänkin yrityksen ja erehdyksen periaatteella, joten ollaan mietitty josko pyydettäisiin ammattilainen arvioimaan meidän pihan potentiaalia. Meillä on vielä rinnetontti, joten sekin asettaa tiettyjä vaatimuksia mahdollisuuksille. Paljon meidän pihan toiminnot tulevat pyörimään yhdessä olemisen ja lasten kanssa touhuilun ympärille. Viime kesänä hankittiin jo hiekkalaatikko ja trampoliini, jotka vievätkin ison siivun pihasta. Tulevaisuudessa ollaan mietitty lisäterassia, sekä nykyisen betonivaletun terden lasittamista. Meidän terassin katossa on lasi, joten osa lasituksesta on jo tehty. Betonin päälle olisi helppo tehdä laatoitus ja vain seinät tarvitsisivat lasitusta. Saataisiin terassista ihana lisähuone oleskeluun.

Lämmitysmuodosta on pakko vielä sananen sanoa, sillä siitäkin on jokunen kysymys tullut. Meillä lämmönjakelu on hoidettu Nibe ilmavesilämpöpumpulla, joka käyttää lämmityksessä apuna ulkoilmasta imettyä ilmaa. Ilma kulkee laitteessa höyrystimen läpi, joka saa laitteessa olevan kylmäaineen höyrystymään. Kompressorissa höyrystynyt kaasu puristetaan kokoon jolloin sen lämpötila nousee. Kokoon puristettu kaasu lämmittää käyttövettä ja taloa. Ostovaiheessa Niben asiantuntija kertoi, kuinka pumppu on käytännössä omavarainen aina koviin pakkasiin (-20c) asti, jolloin se alkaa vasta käyttää suoraa sähköä lämmityksessä. Tämä huomattiin tämän talven kovissa pakkasissa, kun meidän sähkölasku kovimmalta pakkaskuukaudelta oli 70 euroa (normaali kuukautena 20-40e). Tämä on tosi vähän siihen nähden, että se sisältää myös käyttösähkön. Lämmitystä meillä pidettiin vauvan vuoksi 21 asteessa koko talvi, joten siinäkään ei pahemmin säästelty. Opetteluahan pumpun optimaalinen käyttö vielä on, sillä lämpökäyrän kanssa pitää osata ennakoida, sillä lämmönmuutoksissa menee aina muutama vuorokausi. Tämä koko lämmityssysteemi on mulle edelleen vähän utopiaa ja pitäisi oikein kunnolla paneutua, sillä tälle hetkellä en osaisi tehdä meidän lämmitykselle muuta, kuin säätää huonekohtaisia termostaatteja. Kustannuksiltaan voin kuitenkin suositella tätä ihan kaikille, tuo meidänkin sähkölasku kertoo mun mielestä jo aikapaljon hyödyistä. Meillä kun lämpiää tuolla summalla myös se autotalli ja varastot pattereilla. 

Laita ihmeessä kysymyksiä, jos jokin juttu mietityttää enkä tässä osannut siihen vastata. Yritin etsiä kaikki meidän taloa ja asumista koskevat kysymykset aiemmista kommenteista, mutta jso jotain unohtui, laita ihmeessä tulemaan!