lauantai 27. helmikuuta 2016

MONEY TALK



Vajaa pari vuotta sitten kirjoitettu "Kotihoidontuella"-postaus on keikkunut julkaisustaan saakka suosituimpien tekstien kärjessä. Raha, talous ja säästäminen siis selvästi kiinnostaa. Aihe on toisaalta taas ollut se asia, jonka olen itse tietoisesti jättänyt blogista pois. Meidän perheen raha-asiat ovat juttu, joka ei mun mielestä ole julkista. Toisaalta lukija ei myöskään mielestäni tee mitään sillä tiedolla, minkä verran tileillämme rahaa on. Vaikkakin, huomaan että itsekin luen raha-aiheisia postauksia. Onko se sitten siitä juuri, että tabuutensa vuoksi se on yksi mielenkiintoisimmista aiheista!

Rahan käyttö, tuhlaus, säästäminen ja muutenkin kaikki rahaan liittyvä kuitenkin monia kovasti kiinnostaa. Onhan se ihan loogista. Kaikki sitä käyttää, kaikki sitä tarvitsee ja kellään sitä ei taida olla liikaa. Karinan postauksen innoittamana, kirjoitan nyt omia ajatuksiani meidän taloudesta ja kuluttamisesta.

Me ollaan Henkan kanssa eletty parisuhteemme lähes kymmenvuotisen historian aikana hyvin erilaisissa rahatilanteissa. Talous on ollut välillä ihan kuralla, on eletty kädestä suuhun ja laskettu euroja kaupan kassalla. Toisaalta taas on säästetty, matkustettu ja sijoitettu. On oltu molemmat opiskelijoita, vanhempainvapaalaisia ja työssäkävijöitä. Työttömiä ei olla oltu vielä kertaakaan, ja kovasti toivon ettei tulla olemaankaan.

Meidän yhteiselo alkoi tilanteesta, jossa mä olin juuri kirjoittanut ylioppilaaksi ja saanut ensimmäisen kunnon työni kaupan kassalta. Henkka taas oli vakituisessa työsuhteessa ja juuri valmistunut ammattikorkeasta. Henkalla oli omistusasunto, asuntolaina ja auto. Sekä vahva tieto siitä, millainen oma talous oli ja kuinka siinä pystyi kuluttaa. Mulla vanhempieni säästämä pesämunarahasto, uusi työpaikka, omat siivet vasta levitettynä, eikä mitään käryä siitä, mitä eläminen oikeasti maksaa.

Yhteiselon alku oli meillä siis paitsi opettelua yhteisasumiseen, mulla ihan sitäkin että miten siitä omasta taloudesta huolehditaan. Onnekseni olen valtavan pihi luonne, joten omilleni muuten jälkeen avasin heti ASP- ja säästötilit. Asumismenot jaettiin vähän sinne päin. Henkalla oli laina, joten mä maksoin sitten enemmän liikkuvia menoja. Kaupassakäyntejä ja sähkölaskuja. Ei olla ikinä oltu sellaisia "sun ja mun" -menot ihmisiä, eikä kovin tarkkoja edes siitä, että kumpi nyt on tarjonnut useammin raflaillan.

Vuoden yhteiselon jälkeen mä aloitin opiskelut ja vuosi siitä Henkka seurasi perässä. Omistusasunto myytiin ja muutettiin vuokralle. Tällöin avattiin myös eka yhteinen tili. Huomattiin, että rahasta tuli helpommin riitaa, joten yhteistili tuntui hyvältä vaihtoehdolta. Sinne meni kummankin opintotuet ja sieltä maksettiin vuokra ja muut kiinteät menot. Sinne kumpikin laittoi vielä palkastaan 200e, jolla sitten ostettiin kuukauden ruuat ja taloustarvikkeet. Loppu oli sitten molemmille omaa rahaa. Käytiin kumpikin opintojen ohessa töissä, joten onneksemme rahaa mukavuuksiin oli. Me matkusteltiin, omistettiin auto ja harrastettiin. Säästettiin vähemmän pitkällä tähtäimellä ja sijoitettiin enemmän lyhyen tähtäimen hankintoihin. Juuri niihin matkoihin tai muuhun.

Kun sitten tuli yhteinen asuntolaina ja lapset, ei meillä ollut mitään kipuiluja rahan suhteen. Mentiin hyvin samalla kaavalla kuin aiemminkin. Ainoa erotus vaan oli, että ekaa kertaa mun tienestit oli reilusti Henkkaa pienemmät. Tätä tasoitettiin sitten sillä, että päädyttiin laittamaan kaikki raha yhdelle tilille, josta se sitten tilipäivänä jaettiin muille tileille. Taloustilille, säästötilille, ruokatilille ja molempien omille tileille. Perhe on meidän yhteinen yritys, joten tuskin kummallakaan kävi edes mielessä, että kumpikin lyhentäisi samaa summaa yhteisestä lainasta. Mun työ oli kotiäitiys kotona ja Henkan ansiotyö työpaikalla. Henkka sai siitä vaan konkreettisemman palkan, joka oli toki tärkeä. Kuitenkin yhtä tärkeä oli se mun työpanos, josta ei vaan konkreettista rahaa tullut.



Mä näen meidät tosi tasavertaisina paitsi vanhempina myös leivän pöytään tuojina. Isoin syy uskon siihen olevan se, että on elette sekin vaihe, kun mä olen ollut töissä ja Henkka lasten kanssa kotona. Henkan koti-isyys vanhempainvapaani perään kavensi ihan valtavasti meidän sukupuolten välistä kuilua. Mä näin sen työssäkävijän puoliskon tilanteesta ja Henkka taas kotonaolijan. Kummankaan osa ei ole helppo tai kevyt. Eikä toisaalta toisen osaa arvokkaampi.

Nyt ollaan taas pitkästä aikaa siinä tilanteessa, että tuodaan molemmat se leipä meidän pöytään. Kumpikin on yhtä paljon poissa kotoa ja kumpikin osallistuu kotitöihin yhtäpaljon. Parin vuoden tiukkuuden jälkeen, pitää taas opetella siihen, kun rahaa onkin yllättäen reilusti. Enkä nyt sano tätä mitenkään lesoillakseni, onhan se vaan fakta ettei kotihoidontuella elellä herroiksi tai säästetä.

Tää mun pitkä alustukseni taitaa olla selitys siihen, miksi uskon meidän selvinneen niinkin sujuvasti kotiäiti/isi+hoitovapaa ajasta. Raha on aina ollut yhteistä. Se on budjetoitu tiukasti ja menoja seurattu koko ajan kuukausitasolla. Varmaan silmiä avaavinta on oikeasti tilinauhalta napsia kaikki menot listalle ja jakaa ne karkeasti ruokaan, harrasteisiin, talousmenoihin ja vaatteisiin. Välillä voi tuntua, että mihin kaikki raha oikein katoaa?! Kun tililtä laskee menot yhteen, tulee take-away kahveistakin helposti monta kymppia, vaikka eihän pari euroa nyt oo mitään. Pienistä puroista tulee iso joki, joten ihan niihin parin euron juttuihinkin kannattaa kiinnittää huomiota.




Kotihoidontuelle jääminen ei ole aina vaihtoehto. Mä olen valtavan kiitollinen ja onnellinen, että meille se oli. Mutta ei se olisi onnistunut ilman tiukkaa budjetointia ja säästöjen käyttöä. Asuntolaina, kaksi lasta ja auto. Niistä vaan tulee menoja, vaikka kuinka yrittää kitkutella. Mun vinkit on, että ennen hoitovapaata kannattaa säästää. Töissä tienaa oikeasti ihan järjettömästi verrattuna kotona oloon. Varsinkin jos ei tarvitse maksaa lasten hoidosta. Toinen säästöerä on ruoka. Väitän, että melkein jokainen voi karsia omalta ruokalaskulta 100e / kk, ihan vaan suunnittelulla ja kausituotteiden ostolla. KOlmanneksi kannattaa karsia turha shoppailu. Itselle ostin ihan mitättömän määrän vaatetta tai tavaraa hoitovapaan aikana. Ei ollut salikorttia eikä kampaajakäyntejä. Lasten vaatteita tuli shoppailtua aleista ja kirppareista. Ei puhettakaan, että olisin voinut sijoittaa satoja euroja kuukaudessa lastenvaatteisiin !

Mutta se oli ehdottomasti sen arvoista. Säästöt meni, mutta toisaalta mieletön määrä muistojakin tuli. Oon tosi iloinen että päädyttiin mun jäämiseen hoitovapaalle. Jäisin kyllä uudestaankin jos sama valinta pitäisi tehdä uudelleen.

Karina kirjoitti blogissaan menettävänsä hoitovapaan aikana 9000e. Ihan jäätävän iso summa! Mä en ole koskaan laskenut mitä hoitovapaalla olo tuli ansionmentysten suhteen mulle maksamaan, joten päätimpä tehdä sen nyt. Jos en olisi jäänyt hoitovapaalle silloisesta työstäni 13 kuukauden ajaksi, olisin sinä aikana tienannut pyöreästi käteen 25 000. Hoitovapaalla ollessani palkkani Kelalta taas oli vajaa 6000e käteen. Toisaalta töissä ollessa olisin maksanut myös päivähoitomaksuja kahdesta lapsesta 6500e. OIkeasti olisin siis töissä ollessa saanut käteeni 13 kuukauden aikana 18 500e. Hoitovapaa maksoi mulle siis 12 000e. Aika tarkasti 900 e / kk. Toki tuosta pitäisi vielä vähentää työmatkat ja toinen auto, mutta ymmärrätte varmasti pointin näinkin.

Vaikka se nytkin luettuna ja konkreettisesti summa nähtynä tuntuu isolta, väitän että se on antanut ainakin tuplasti tuon rahan verran. Enemmänkin. Ikinä mistään koskaan milloinkaan en saa ostettua rahalla niitä hetkiä, joita lasten kanssa kotona tuli koettua. Enkä millään rahalla saisi tehtyä sitä sidettä lapsiini, joka nyt on aikaan saatu.

Miten on? Saako teidän mielestä rahasta puhua blogeissa? Kiinnostaako teitä raha-asiat? Millaisia kompromisseja itse teitte, jotta hoitovapaa olisi mahdollinen?

Kävittekö jo lukemassa Karinan postauksen aiheesta? Karinahan on pitkäaikainen ystäväni Joensuussa asumisajoilta! Karinalta löytyy vähän poikia vanhempi Olivia-tyttö ja puolen vuoden ikäinen valloittava Alex. Karinan blogista kannattaa käydä lukemassa myös ruokalaskun pienentämisestä kertova postaus!

28 kommenttia:

  1. Me ollaan molemmat hyvin vähävaraisista yh - perheistä, kummallakaan ei ollut mitään pesämunaa kotoa. Kirjaimellisesti rahattomia oltiin, minä vielä henkisesti niin romuna ettei työnteko ollut mahdollinen.mies opiskeli. Niistä ajoista on tultu eteenpäin täysin itse ponnistamalla.edelleen kuitenkin siinä tilanteessa että kaikki lasketaan, mitään ylimääräistä ei ole. Ollaan varmasti köyhän lapsuuden takia hyviä rahankäyttäjiä, eikä oikein osata edes ajatella millaista elämä olis muuten.

    Siksi on mielenkiintoista lukea myös muiden rahaelämästä.nähdä että parempaakin on, kurkata vähän siihen arkeen, mikä on tavallista ja mikä mahdollista myös meille.ehkä joskus.niin vieras ajatus, vaikka suurimmalle osalle suomalaisista tavallista :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, kyllä mä oon samaa mieltä että rahajutut on mielenkiintoisia. Onhan se kuitenkin niin jokaisen jokapäiväistä elämää! Vaikka tilanteet olisikin erit!

      Poista
  2. Lapsia ei (vielä) ole, mutta kiinnostaa juurikin se, miten saada rahat riittämään hoitovapaalla ja yleensäkin lasten kanssa. Nyt kun meitä on vain kaksi, yhteiset menot jaetaan ja kumpikin saa lopuille rahoille tehdä mitä haluaa (molemmat onneksi yhtä säästäväisiä/kuluttajia).

    Bloggaajien varallisuus ei sinällään kiinnosta, koska lähtökohtia on niin monia. Mutta kiinnostaa juurikin se penninvenytys tarvittaessa, mihin toiset kuluttaa ja mistä säästää jne.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Penninvenytystä siis tuloss! :) Oon samaa mieltä, ettei kenenkään rahapussin sisältö niinkään kiinnosta, vaan se miten sen saa riittämään :)

      Poista
  3. Kun menimme naimisiin nelisen vuotta sitten, halusimme yhteisen tilin. Pankissa tähän suhtauduttiin aika epäillen, tyyliin, että oletteko nyt ihan varmoja??? Nyt nelisen vuotta ollaan näin menty, että samalle tilille on tullut ensin opintotuet ja nykyään palkat ja kelan tuet lasten hoidosta ja sieltä maksetaan lainanlyhennys ja kaikki muut menot. Tämä on ollut meille todella sujuva käytäntö, sillä molemmat ovat olleet lasten kanssa kotona, jolloin tulot ovat toki pienemmät. Olemme kokeneet tämän selkeäksi, koska näemme aina heti, paljonko on rahaa. En kaipaa omaa tiliä mihinkään, koska kaikki hankinnat voimme ihan hyvin tehdä yhteiseltä tililtä, eikä rahasta tule riitaa. Asia voisi olla toisin, jos taloustilanne olisi tiukempi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olipa jännä reaktio pankissa! Onhan se kuitenkin helpompaa noin, jos suhde kuitenkin on avoin. Luulen et tuo toimii, koska olette niin samanlaisia rahankäyttäjiä, ja just jos tilanne ei ole huono. Var,maan yhteentörmäyksiä tulisi enempi silloin jos ajatusmaailmat ei yhtään kohtaisia tai rahasta olisi muutenkin tiukkaa :)

      Poista
  4. Hyvä ja mielenkiintoinen postaus! Raha on aina mielenkiintoinen aihe ja aiheuttaa paljon kateutta, jos toisella on sitä enemmän. :) Tätä aihetta vois pohtia enemmänkin myös omalta kohdalta, sillä tulevaisuutta ajatellen olisi varmasti paljon säästämisen kohteita :) Kiitos vinkistä! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä olen kans vähän huono säästämään.. Kuluttaminen on niin paljon kivempaa! :D

      Poista
  5. mä oon ostanut nyt jo ensitalven, ja kevään vaatteet (poislukien kengät), suksia ja luistimia katsellut mitä tarvitaan. koska nyt on rahaa enemmän käytettävissä kun khtuella kohta =) ehkä jotain kesämekkoja vielä tarvitaan, koska 8v haluaa jo itse päättää eikä äiti saa valita kaikkea.

    VastaaPoista
  6. Millaiset hoitomaksut teidän pojista menee? Ovatko he yksityisellä vai julkisella hoidossa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suuret :D Tosin pienet siihen nähden kuinka hyvää hoitoa he saavat. Pojat ovat julkisella puolella hoidossa.

      Poista
  7. Meillä on 6kk poika ja töihin palaan toukokuussa osaaikasesti lyhyttä viikkoa tekemään.Teen miehen vuorojen ohella niin ei tarvi vielä hoitoon laittaa ja lyhyttä viikkoa.Kht jäämistä mietin mutta ku mulle on tärkeetä et aina maksetaan asuntolaina ja autolaina puoliksi halusin jo töihin.Ja on se mulle myös ns omaaaikaa eikä ns "pakko pullaa".Säästöjä ei haluta siksikään siihen käyttää ku töihin paluu ei oo mikään "voi ei töihin" mut jos ois tilanne eri ettei pystyis töissä käymään osaaikasesti ja Eemi joutuis meneen hoitoon heti 9kk jäisin kyllä kotiin..Musta rahaasiat on kaikkien oma asia mut kiinnostaa tämmöset penninvenytys jutut jne :) sulla on tosi kivan tuntunen blogi! T.Noora

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Osa-aikaisuus on varmasti huippujuttu! Mä ehkä myös haluaisin..
      Ja toi sun tilanne on kyllä hyvä, mä olisin varmaan myös harkinnut osa-aikaista silloin kun pojista jäin kotiin, jos se olisi ollut mahdollista. Mun työssä se ei vaan ollut :/

      9kk on kyllä hurjan pieni menemään hoitoon!

      Kiitos Noora! :)

      Poista
  8. Pitäisi varmaan itsekin joskus laskea mitä on maksanut, kun on ollut kahdesta lapsesta kummastakin ensin vuoden äitiyslomalla ja sitten kodinhoidontuella. Molemmat siis menneet päivähoitoon 2 vuotiaina. Summa voisi tosiaan järkyttää. Mutta toisaalta, kuten itsekin totesit, sitä ei voi rahalla ostaa mitä nuo vuodet on mulle tuoneet. Että ei sillä hintalapulla ole väliä.

    Itse tein osittain töitä kaikki ne vuodet, kun lapset olivat kotona. Koska työni mahdollista satunnaisen, osittaisen työn kotoa käsin, otin sen ilolla vastaan. En ole niin pullantuoksuinen äiti, että olisin jaksanut 4 vuotta kotona, ellen olisi saanut myös aikuisten seuraa, älyllistä tekemistä ja vapaata lapsista ihan viikottain. Muutamana päivänä viikossa työskentely ja lapset kotona 2-vuotiaiksi oli meille ja mulle se täydellinen ratkaisu, vaikka maksoin oikeasti aika paljon rahaa.

    Pariskuntana päädyttiin jo alusta asti (kun asuimme vielä vuokralla) ratkaisuun, jossa meillä oli yhteinen tili sekä omat tilit. Kumpikin saa palkkansa edelleen omalle tilille, mutta kumpikin siirtää joka kuukausi prosentuaalisesti saman summan rahaa yhteiselle tilille. Taitaa olla tällä hetkellä 70% omista tuloista. Niillä maksetaan asuntolainat (aiemmin vuokra), ruoka, juoksevat kulut, kaikki lasten menot ja muut yhteiset asiat. Se mitä omalle tilille jää, on omaa. Ja sillä voi tehdä mitä lystää. Vanhempainvapaan aikana käytäntö oli sama, paitsi että vanhempainpäivärahat ja kodinhoidontuet yms tulivat mun tilille ja olivat sitä "mun rahaa", josta siirsin 70% yhteiselle tilille. Silloin toki sitä "omaa rahaa" mulle jäi merkittävästi vähemmän, joten jos tarvitsin tai halusin ostaa jotain omaa eikä rahat riittäneet, kustansin sen yhteiseltä tililtä ja se oli ihan ok. Toisaalta, meillä on omat asuntolainat, jotka molemmat veloittuvat yhteiseltä tililtä ja tuona aikana mieheni maksoi merkittävällä summalla omasta palkastaan myös mun asuntolainaani.

    Ja jep, yleisellä tasolla, tällä millä sinäkin, on ihan ok puhua rahasta. Ei sen täysi tabu pidä olla, sillä sellaisesta ei yleensä seuraa mitään hyvää. Avoimuus auttaa ymmärtämään. Se että puhuu avoimesti, ei ole kerskailua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On ne isoja summia, mut toisaalta just niinkuin sanot, ei sillä lopulta ole väliä.

      SUlla on kyllä ollut ihannetilanne! Mulla vaan blogi toi niitä lisäjuttuja, mutta ei siitä aikuiskontakteja pahemmin saanut!

      Samaa mieltä kanssasi! Teidän parisuhde kuulostaa tosi toimivalta! :)

      Poista
  9. Valtavan hyvä teksti. Kiitos. Raha on ihan "elinehto" elämistä ajatellen. Haaveilen omista lapsista ja oon myös miettiny miten tultais toimeen jos ja jos.. :) Kiitos hyvästä blogista. Osaat rennosti kirjoittaa

    VastaaPoista
  10. Tosi kiva kirjoitus ja hienoa pohdintaa. Kuten aikaisempikin anonyymi kommentoija kirjoitti, olen itsekin myös pohtinut miten tultaisi toimeen ja miten kauan. Olen avannut säästötilin jo haaveita varten, kuhan sinne nyt saisi riittävästi talletuksia. Osaat kyllä kirjoittaa kivasti ja blogisi vasta hiljattain löytäneenä en ole vielä kaikkia postauksia läpi ehtinytkään lukea :) ja kiitos tuosta Karinan blogivinkistä, täytää kahtala myös se läpi.
    Ellen

    VastaaPoista
  11. Kysymykseni ei liity aiheeseen.. mutta joskus olen nähnyt teidän lastenhuoneen kuvissa julisteen,joissa lukee lapsen nimi,syntymäaika sekä muita tietoja lapsesta. Mistä nämä julisteet ovat saatu? Sisustan meidän lastenhuonetta ja keksin,että sellaiset julisteet on saatava huoneeseen :)
    -Saara

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo! Ne on kyllä suloiset! Saatiin ne Dia Designilta joskus vuosi sitten! Nyt en vaan pikaisesti googlettamalla löytänyt tuosta yrityksestä mitään! :/

      Poista
  12. Meillä on just nyt kovat pohdinnat päällä tän asian suhteen. Poika on nyt puolivuotias eli mitä tapahtaa syksyllä? Mä en edes tiedä saanko töitä ja kuinka pitkään mies voi olla kotona. Me ollaan molemmat matalapalkkasella alalla, joten kovin montaa kuukautta ei oo kotihoidontuella mahdollista olla. Ollaan ostettu kesällä asunto, joten yhteisiä säästöjä ei juurikaan oo ja laina tietysti painaa päälle.

    Meillä vielä se kaikkein ärsyttävintä on se, että mä olen todella säästäväinen ja mulla on omia säästöjä ja mies taas oikee tuhluri, joka käyttää joka kk tilinsä tyhjäksi. Tällä hetkellä meillä on yhteinen tili johon molemmat siirtää joka kuukausi saman summan rahaa ja sieltä sit hoidetaan kaikki yhteiset kulut ja ostokset. Enkä haluaisi kauheesti omiin säästöihini kajota yhteisiin menoihin kun mies tälläkin hetkellä tienaa enemmän. Tällä hetkellä suunnitelma olis, että mä meen elokuussa töihin ja mies pitäis isäkuukaudet ja mahdollisesti muutaman kuukauden kht:lla. Sais edes jonkin verran pidennettyä pojan päiväkotiuran alkua.
    Raha on kyllä muutenkin yks pirulainen ja varsinkin kun ollaan niin erilaisia rahankäyttäjiä.

    Tiia

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivotaan että kaikki järjestyy! <3 On varmasti hankala tilanne, mutta josko se puhalla ratkeaisi?
      Mutta ymmärrän kyllä fiiliksesi!

      Raha on kyllä tosi hankala aihe!

      Poista
  13. Kiitos Nelli tästä postauksesta, oli todella mielenkiintoista lukea! <3

    VastaaPoista
  14. Hyvä teksti! En tajua miten mua alkoi tämäkin itkettää, syytän raskaushormoneja :'D On se kotonaolo vaan arvokasta aikaa, jota ei enää myöhemmin takaisin saa <3

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!