maanantai 8. syyskuuta 2014

PCO - Mitä, Miten, Miksi?

Helmikuisen Kaksplussan artikkelin jälkeen, on tullut useita kysymyksiä liittyen siinä mainitsemaani PCO:hon. Mikä se on? Miksi mulla on se? Miten se vaikuttaa lastensaantiin? Ja milloin mulle se tuli?

Aika avoimesti olen aina kertonut omasta PCO:sta. en ole ikinä kokenut sen olevan niinkään sairaus, vaan enemmän oire, joka nyt vaan lisää vähän haastetta raskautumiseen

PCO tarkoittaa, että munasarjoissa on monta kystaa. Se ei ole kuitenkaan samaa kuin PCOS eli munasarjojen monirakkulaoireyhtymä, mutta voi aiheuttaa sen. Monirakkulaisuuden alkusyy on usein se, että aivolisäkkeestä erittyy liikaa LH-hormonia eli lutropiinia. Näin PCO:ta kuvailee Wikipedia.

PCO on siis oire, jossa munasarjoissa on monta yhtä suurta munarakkulaa, mutta yksikään niistä ei jostain syystä kasva niin suureksi, että "poksahtaisi" irti munasarjasta ja lähtisi kohti kohtua. Ovulaatio jää siis usein tapahtumatta ja tästä syystä myös kuukautiset ovat todella epäsäännölliset.

PCO ja PCOS menevät usein sekaisin. PCO:ssa kyse on kuitenkin oireesta eli monirakkulaisista munasarjoista ja niiden aiheuttamasta lapsettomuudesta tai raskautumisen ongelmasta, kun taas PCOS on oireyhtymä, johon monirakkulaisten munasarjojen lisäksi liittyy muitakin oireita. Ylipainoa, hirsutismia, aknea...

Tarkasti ei tiedetä miksi PCO:ta esiintyy joillakin naisilla (tutkimusten mukaan 5% naisista kärsii PCO:sta, ja se on yksi yleisimmistä lapsettomuuden syistä), perinnöllinen yhteys on myös mahdollinen.

Mä itse kuulin omasta PCO:sta ensimmäisen kerran gynekologilta joskus 2010. Olin juuri vaihtanut ehkäisyvalmistetta ja todella epäsäännölliset kuukautiset ihmetytti. Kierrot venyivät helposti moneen kuukauteen ja kestivät sitten reilusti yli viikon. Kivuliaat ne eivät oikeastaan koskaan olleet, ainoastaan todella epäsäännölliset. Gynekologi halusi ultrata munasarjat sulkeakseen muut syyt pois. Pöydällä maatessani gyne sitten vaan totesi mulla olevan polykystiset munasarjat. Siis anteeksi mitkä?



Mun onneksi, yliopistolla tekee keikkaa ehkä maailman ihanin gynekologi, joka on erikoistunut lapsettomuushoitoihin ja avannut oman klinikankin Joensuuhun. Sainkin sitten hyvän ja selkeän kuvauksen siitä, mistä oireessani on kyse. Olen ikuisesti kiitollinen lääkärilleni siitä, ettei hän missään vaiheessa lähtenyt pelottelemaan minua. Ensimmäinen kysymys jonka hän minulle esitti ultrauksen jälkeen oli; "haluatko raskaaksi, kuukautiset, vai jatkaa samalla tavalla kuin tähänkin asti." Siinä tilanteessa olin lievästi sanoen hölmistynyt, sillä raskaus ei kesken opintojen ollut varsinaisesti ensimmäisenä mielessä. Koko käynnin ja senkin jälkeen, olin siinä uskossa että raskautuminen olisi ihan helppoa, kunhan sitä vaan vähän avustetaan alkuun. Jo silloin mulle kerrottiin, että halutessani raskaaksi, söisin vaan parin päivän ajan joitain pillereitä, jotka sitten aikaansaa ovulaation ja siinä se. Vauva tulossa! Onneksi mulla oli siis niin positiivinen lääkäri. Lähdin vastaanotolta hyvillä mielin. Olin vihdoin saanut tietää, miksi mun kierrot on olleet aina niin outoja. Enkä ollenkaan pelännyt sitä, että raskaaksi tuleminen olisi joskus vaikeaa tai mahdotonta.

Meni pari vuotta, enkä oikeastaan vaivannut koko pco:lla päätäni. Menkkoja mulla tuli 2-4 vuodessa, mutta se nyt ei varsinaisesti haitannut. Kukapa niitä kauheasti kaipaisi? Se mikä enemmän rassasi, oli ne jatkuvat raskaustestit joita varmuuden vuoksi tein sulkeakseni raskauden mahdollisuuden pois. Kun vuonna 2012 alettiin puhua vauvan yrittämisestä, jätettiin ehkäisy pois jo aika ajoissa. Missään vaiheessa en itse uskonut raskauden alkavan ilman hormoneja, joten en voi sanoa stressanneeni asialla oikeastaan mitenkään.

Syksyn tullen, varasin ajan samaiselle gynekologille. Sain reseptit teroluteihin sekä clomifeniin ja ohjeet niiden käyttöön. Lääkäri vaikutti hyvin luottavaiselta raskautumiseen ja sanoikin, että varmaan puolen vuoden sisään olisin raskaana. Jos en, pidettäisiin parin kuukauden tauko hormoneista. Googlettelin paljon PCOta sinä syksynä. OIkeastaan silloin vasta ymmärsin mikä mulla oikein oli. Onneksi silloinkin netin keskustelut oli pullollaan positiivisia kokemuksia ja onnistuneita hoitoja. Vieläkään en osannut edes ajatella, ettei vauva olisi mahdollinen. Olin kuitenkin valmistautunut ainakin puolenvuoden, jopa parin vuoden odotteluun. Myös se mahdollisuus, että lasta yritettäisiin hedelmöityshoidoilla, kävi paristi mielessä. 

Keskustelupalstat olivat myös pullollaan onnistuneita raskautumisia, joiden seurauksena oli tullut kaksosia ja kolmosia. Otinkin heti puhelun lääkärille ja tiedustelin kontrollien tarvetta. Lääkärin mukaan, mun annostus oli niin pieni, ettei riskiä/mahdollisuutta monikkoraskaudelle oikeastaan ollut.

Ensimmäisen viidenpäivän satsin clomifeniä otin syyskuun alussa. Oltiin sovittu Henkan kanssa, että ottaisin hormonit kaikessa hiljaisuudessa, jottei touhujen kanssa tulisi painetta. Oltiin myös puhuttu, ettei ruveta metsästämään ovulaatiota millään testeillä. Laskeskelin ovulaation ajankohdan noin suunnilleen ja niihin aikoihin pidin huolen, että vauvantekoa harjoiteltiin riittävän usein. Olin valmistautunut, ettei vauva lähtisi alulle ensimmäisellä yrityksellä. Silti lokakuun alussa alkaneet menkat masensi. Kun kierron pituus selvisi, totesin laskeneeni ovulaation ajankohdankin ihan metsään. Seuraavaan kiertoon päätin ottaa avuksi ovulaatiotestit. 

Seuraavan satsin clomifenia söin kierron alkuun lokakuussa. Tässä kierrossa avuksi otettiin myös terolut ja sen keltarauhashormonit. Nyt päätin pelata varman päälle ja bongata ovulaation clearbluen hymiöovulaatiotesteillä. Varmistin myös sen, että ovulaation tullessa munasoluilla oli aina jotain millä hedelmöittyä.  Olin lukenut aiemmin, että punaviinin juominen ovulaation jälkeen helpottaisi munasolun kiinnittymistä, joten koska loma meillä sattui juuri sopivaan saumaan, nautin kymmenenä iltana ovulaation aikaan ja jälkeen lasin punaviiniä. Liekkö siitä johtunut hyvin kiinnittyneet kaksi munasolua ;)?



Loppu onkin historiaa. Kymmenen päivää todetun ovulaation jälkeen tein hennon plussatestin ja pari viikkoa siitä, ultrassa kuultiin ne legendaariset sanat. "Siinä on sydänäänet ja tuossa toiset. Onnea, teille tulee kaksoset!"

Vasta oman raskautumisen jälkeen, aloin kuulla niitäkin tarinoita, kun raskautta yritettiin vuosia siinä onnistumatta. Moni PCOsta kärsivä, oli saattanut syödä useamman clomifen-kuurin, kolminkertaisella annoksella itseeni verrattuna, eikä silti ollut raskautunut. Varsinkin sen syksyn Erilaiset äidit -jakso avasi omia silmiä, ja sai arvostamaan sitä, miten helposti oma raskaus oli alkanut. Raskauden alku tunnelmia voit lukea täältä!

Eli vaikka mun "ongelma" rinnastetaan yhdeksi lapsettomuuden syyksi, en koe että oltaisiin ikinä kärsitty lapsettomuudesta tai, että oltaisiin oltu lapsettomuushoidoista. Silti ajattelen, että tiedän siitä lapsettomien tai pitkään yrittäneiden kokemasta tunneskaalasta jotain. Usein loukkaa ne ihmisten yleistykset ja oletukset siitä, että lapseton olisi jotenkin katkera tai pettynyt jos läheisille tulee vauvauutisia ennen häntä. En tietysti voi puhua kuin omasta puolesta, mutta mun mielestä on jopa vähän ylimielistä ajatella niin. Eihän kenenkään toisen raskaus tai vauva ole multa pois.



PCO:n sanotaan joskus katoavan synnytyksen myötä. Mä en tiedä kuinka mulla on käynyt, sillä mun munasarjoja ei ole vielä ultrattu raskauden jälkeen. Kierrot mulla kuitenkin on säännöllistyneet ihan valtavasti siitä, mitä ne ennen raskautta oli. Parhaimmillaan, neljä kiertoa peräkkäin olivat 28-31 päivää pitkiä. Ei tunnu monesta varmaan yhtään erikoiselta, mutta mulle, ihmiselle jonka kierrot ovat aina olleet kaikkea 15-150 päivän välillä, tämä on jo aika iso juttu! Vaikka välillä on ollut myös 50 päivän kiertoja, mulla on vahva usko siihen, että jotain mun kropassa tapahtuu toisin, kuin ennen raskautta. 

Kun meillä joskus sitä kolmatta lähdetaan toivomaan ja yrittämään, kokeillaan sitä ensin ihan täysin luomusti. Jännää! :D

Jotenkin mun on ihan hirveän vaikea kirjoittaa tästä. Ei siksi, että tämä olisi vaikea aihe puhua, vaan siksi etten oikein tiedä mitä kertoisi. Jos nyt jotain oleellista jäi kuitenkin kertomatta, laita kommenttia, kerron mielelläni lisää! 

25 kommenttia:

  1. Mulla todettiin PCO kun alettiin yrittämään Eliaa eikä kuukautisia näkynyt e-pillerien lopettamisen jlk. Niiden avulla mulla tuli säännöllisesti mutta sitten jäi kokonaan pois. Tuli 1,5 vuoden aikana kolmet menkat ja sata epätoivoissaan tehtyä raskaustestiä ja itkua että miksi ei tärppäää. Mikä mussa on vikana... kun päästiin lapsettomuuspolin asiakkaiksi niin ensin käynnistettiin menkat keltarauhashormonilla jonka jlk sitten aloin syödä noita teroluteja myöskin ja alkoi tapahtua.. puoli vuotta tikuttelin ovulaatiota jota ei tullut hoidosta huolimatta kuin 3krt ja kun oltiin sovittu että seuraavaks koitetaan sitten piikkihoitoa niin kävikin tärppi! Kauhea koulu ja monet itkut! Ajatus toisesta lapsesta on käynyt mielessä mutta se että joutuisi tuohon rumbaan taas ei houkuta. Vielä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, mulla oli sama että pillereillä menkat tuli säännöllisesti, mutta ilman niitä ei juuri ollenkaan.
      Voi, sulla/teillä on varmasti ollut ihan hirveän rankka pari vuotinen <3 En edes osaa kuvitella, joten ei ihmekään ettei toisen yrittäminen ole päälimmäisenä mielessä <3
      Jos vielä uskaltaudut lähtemään yrittämään sitä toista, niin mä kannustan yrittämään noita clomifeneja.. Oma usko on ainakin kova! :)

      <3

      Poista
  2. Mulla todettiin PCO 2008 kun yrityksistä huolimatta en tullut raskaaksi ja menkat tuli pari kertaa vuodessa. Alotettiin Terolut:it ja Clomifen:it ja niinpä kiitos näiden syntyi poika marraskuussa -09. Ja sitten helmikuussa -11 olinkin luomusti raskaana ja identtiset kaksostytöt syntyi elokuussa! Eli meidän tapauksessa yksi "lääkkeellinen raskaus" auttoi ja sitten tuli luomusti tuplat =) Joten joskus sitten onnea yritykseen ihan luomusti =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oho! Aika hurjaa, että sitten vielä luomusti tuplat! Huippua! <3

      Poista
  3. En ole kaksplussaa lukenut (vielä), joten tämä olis sinusta/teistä uusi tieto. :) Ja ihanan avoimesti kirjoitat ja onneksi tosiaan ei sitten kumminkaan hirveän kauaa tarvinnut sitä raskautta odotella.

    " Silti ajattelen, että tiedän siitä lapsettomien tai pitkään yrittäneiden kokemasta tunneskaalasta jotain. Usein loukkaa ne ihmisten yleistykset ja oletukset siitä, että lapseton olisi jotenkin katkera tai pettynyt jos läheisille tulee vauvauutisia ennen häntä. En tietysti voi puhua kuin omasta puolesta, mutta mun mielestä on jopa vähän ylimielistä ajatella niin. Eihän kenenkään toisen raskaus tai vauva ole multa pois."

    Tuohon tekstinpätkään haluaisin kumminkin kommentoida jotain.. On totta, että on niitäkin lapsettomuudesta kärsineitä, (varmasti jossain?), joilla ei ole ollut minkäänlaisia katkeruuden tai kateuden tunteita toisten vauva- ja raskausuutisista. Ei minusta silti ole ollenkaan tavatonta tai ylimielistä että moni kokee noin. :)

    En ole kokenut lapsettomuutta, mutta esikoisen syntymän jälkeen (raskaus päättyi hätäsektioon rv25+) monet noista tunteista ajatuksista tulivat jo silloin tutuiksi. Vaikka järki ymmärtää, ettei toisten raskausuutiset, täysiaikaiset raskaudet, hienosti menneet synnytykset tai täysiaikaiset ja terveet vauvat ole minulta pois, omat tunteet kulkee jossain aivan toisessa ulottuvuudessa. Ja kuinka helpottavaa olikaan huomata vertaisryhmissä, niin sairaalassa kuin netissä, että muilla on ihan samanlaisia tunteita ja ajatuksia. Ja että ne ovat ihan tavallisia, ihan sallittuja ja niistä saa puhua. (Näin sanoo myös ammattilaiset, kriisityöntekijät, ynnä muut.)

    Sekundäärisestä lapsettomuudesta olen kärsinyt ja se aika piti sisällään myös useita toistuvia keskenmenoja. Sama tunneskaala ja samat ajatukset nousivat sielläkin pintaan. En silti tiedä lähimainkaan mltä oikeasti lapsettomista, tai pikemminkin primaarisesti lapsettomista tuntuu. Tai useimmista heistä. Kun jo yhden lapsen jälkeenkin se tunne ettei itse koskaan saa niitä hyviä uutisia, voi olla musertavaa ja kaikkivoipaista.

    Vaikka samaan aikaan toivoisikin kaikkea hyvää toisen raskauteen ja vaikka kuinka yrittäisikin olla iloinen toisen puolesta.Järki ja tunne kun vain useimmiten ovat kaksi eri asiaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, kieltämättä vähän huonoa suomea toi kappale.. En siis tarkoittanut sitä, että katkeruuden tunteminen tai kateus olisi jotenkin ylimielistä. Jos se millätavalla vaan lapseton niitä tunteita tuntee, niin sitten tuntee, ne on aitoja tunteita ja siten myös ihan täysin oikeita, enkä sit lähdekään tuomitsemaan. Se mitä kritisoin, oli niiden "helposti raskaaksi tulevien" oletus, että kaikki lapsettomuudesta kärsivät ovat kateellisia ja katkeria heille, koska heille lapsenteko oli helppoa. Ja siis tähän ilmiöön koen itse törmänneeni, enkä tarkoita että se nyt välttämättä olisi mitenkään kovin vallitseva näkemys. Oma tunne vaan :)

      Kiitos ihanasta kommentista Etna <3 Et ole iha nhelpolla päässyt sinäkään <3

      Poista
  4. Mä kävin näistä mun tuplista varhaisultrassa yksityisellä rv 7+, koska halusin tietää, että kaikki on kuten pitää. No, siellä sitten gyne napsautti mulle saman uutisen "näyttäisi, että sulla on PCO". Olin hämmästynyt, mutta olin kuullut/lukenut, että voi aiheuttaa lapsettomuutta. Onneksi gyne teki tämän toteamuksen, kun kahdet sydämensykkeet oli jo löytyneet :D Gyne ei oikein avannut asiaa mulle mitenkään, totesi vain, että "no sulla se ei ainakaan ole lapsettomuutta aiheuttanut" tai jotain vastaavaa. Vielä tänäkään päivänä en ole asiaa juuri ajatellut, kiitos siis pienestä infosta. Mullakin ollu aina epäsäännölliset kuukautiset, mutta en ikinä tutkinut asiaa sen kummemmin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oho :D
      Mulle gyne sanoi, ettei monirakkulaiset munasarjat aina aiheutakkaan ovulaation puuttumista, ja sulla on tainnut olla juuri se tilanne!
      Ihan huippua, että olet saanut kuulla tuosta kuitenkin noin onnellisessa tilanteessa! <3

      Poista
  5. Minullakin todettiin pco, kun kuukautiskierto oli jotain 30-70 välillä ollut pitempään. Raskautta yritettiin terolutien, clomifenien ja letrozolin avulla n.2vuoden ajan..yksi keskenmenokin tuli. Letrozolia söin kolme kuuria ja viimeisellä sitten tulin raskaaksi, ja nyt olen rv 27 :) Kiva kuulla että sinulla kuukautiskierto tasaantunut, jospa itselläkin kävisi niin raskauden jälkeen! -em

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hurjasti onnea sulle raskauteen! Loppusuora alkaakin jo melkein olla! Ja ihana kuulla sieltäkin onnistumiskertomus! :)

      <3

      Poista
  6. Ihanaa, että kirjoitat monelle vaikeastakin aiheesta näin positiivisesti ja totuudenmukaisesti. Usein saa lukea kauhutarinoita, joten uskon tämän olevan monelle positiivinen postaus:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Nica <3
      Netistä tosiaan useimmiten tipahtelee aiheesta kuin aiheesta ne kauhujutut :)

      Poista
  7. Rohkea kirjoitus! :) Meidän tuplien odotus sai alkunsa myös toisesta clomifen kuurista. Minulla on myös monirakkulaiset munasarjat. Meillä meni puolitoista vuotta ennen kuin raskauduin, lasken sen jo lapsettomuudeksi, vaikka toiset yrittävät vuosia. Se oli tosi rankkaa aikaa. Nyt meillä on onneksi kaksi ihanaa ja reipasta 3-vuotiasta poikaa. :) -Miia-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Onnea teille teidän tuplista! :)
      En voi edes kuvitella miten rankaa. Puolitoista vuotta tietämättömyyttä on tosi pitkä aika <3 Onneksi lopulta onnistui! Ja vielä tuplasti!

      Poista
  8. Eikö sulla just ole pcos kun on sekä epäsäännöllinen kierto ja rakkuloita :D tai ainakin itse sain pcos diagnoosin samoilla oireilla ja sanottiin että jos kaksi oiretta on niin silloin se on pcos jos on vaan rakkulat nii sit pco. Vai sanoitko sä ees niin et ei ois pcos eka aattelin et kirjotit mut ku yritin pikasesti ettiä sitä kohtaa nii en löytänytkään.. Nooh mut en mä muuten mitään sanottavaa löytäny.

    Mutta teillä on kyllä menny tosin hyvin tän kans itsekkin kun diagnoosin sain ja clomireseptin kouraan niin aattelin että kohta tässä ollaan raskaana ja hyvällä lykyllä kaksosia ootellaan :D Noh tästä on yli vuosi enkä ole vieläkään raskaana noh ehkä kuitenkin seuraavan vuodensisällä kun aloitetaan kunnolla lapsettomuushoidot :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lääkärin mukaan ei, ja kun kyseessä on kuitenkin alansa ammattilainen, niin luotan häneen :D Luulen, että noi epäsäännölliset kuukautiset on seuraus polykystisista munasarjoista eikä niinkään oire.. Mutta enpä mene vannomaan. Sen tiedän, että mulla on pco muttei pcos. :)

      Meillä kävi tosi onnellisesti, toivottavasti teilläkin pian tärppää! Vaikkapa vielä tän vuoden puolella! <3

      Poista
  9. Hienosti kirjoitettu ja ihanan avoimesti! Antaa varmasti positiivista energiaa samojen asioiden kanssa painiville.

    VastaaPoista
  10. Mulla todettiin PCO melkein kymmenen vuotta sitten, jolloin lapsettomuuteen erikoistunut gyne (olin hänellä sattumoisin, en yrittänyt silloin tulla raskaaksi) sanoi, että kolmasosalla PCO:sta kärsivillä ei ole vaikeuksia raskautua, kolmasosa tarvitsee pientä avustusta ja kolmasosa suuremmat hoidot. Käski silloin pysyä pois nettikeskusteluista ja varata hänelle ajan, kun haluan tulla raskaaksi. Oli niin ihana lääkäri, että olen käynyt vain hänellä tuon jälkeen. Kun yrittäminen tuli ajankohtaiseksi, olin joutunut lopettamaan yhdistelmäehkäisyn noin 5kk aiemmin, jonka vuoksi PCO oli pahentunut huomattavasti ja sain ihan PCOS diagnoosin. Alkuun söin yhden Terolut-kuurin, jonka toivottiin käynnistävän kierrot. Mitään ei kuitenkaan tapahtunut ja 4 kuukauden yrittämisen jälkeen minulle määrättiin Femar-kuuri, sillä lääkäri ei uskonut kohdallani Clomifenistä olevan apua. Femarin vuoksi menimme ultraan katsomaan kypsyykö munasoluja kiertopäivänä 10. Kaksi niin pienen pientä munasolua oli aluillansa, mutta lääkäri oli varma, että raskaaksi tässä ei voida tulla. Suunniteltiin saman tien pistoshoidot ja inseminaatio seuraavaan kiertoon (miehellä kaikki ok). Tein kuitenkin ovulaatiotestejä ja niiden mukaan ovulaatio tapahtui vasta kiertopäivänä 22. Tästä kierrosta lääkärin epäilystä huolimatta raskauduin ja nyt pinnasängyssä tuhisee kuukauden vanhat kaksostytöt. <3. Kävimme samalla lääkärillä varhaisultrassa ja hän vielä sielläkin sanoi, ettei olisi koskaan uskonut minun tulevan raskaaksi siitä kierrosta. Hän jopa myönsi siinä ultrassa ettei oikeasti kohdallani uskonut näin nopeaan raskautumiseen ylipäätään ja siksi olisi suoraan siirrytty pistoshoitoihin niinkin lyhyen yrittämisen jälkeen. Olen superonnellinen, että suurempiin hoitoihin ei tarvinnut ryhtyä ja olenkin miettinyt, että jos joskus pikkukolmosta aletaan yrittämään, en hoitoihin lähde. Tuttavani kärsii sekundaarisesta lapsettomuudesta PCO:n vuoksi ja hoitoja takana ainakin kaksi vuotta. Tuo matka on ollut varsin raskas ja vaikea myös itselle seurata oman raskauden aikana. Itse en moiseen enää olisi valmis ja siitäkin syystä olen niin maailman onnellisin kahdesta pienestä ihmeestäni.

    Olen myös aina puhunut varsin avoimesti omasta PCOS:ni ja huomannut sen seurauksena kuinka yleinen se todella on. Onneksi tuttavissani on paljon onnellisia loppuja hoitojen kanssa, joten voi niistäkin kertoa ja tuoda ehkä lohtua jollekin, joka tästä myös kärsii. Toivon myös, että oma raskauteni olisi PCOS:ni korjannut, sen näkee sitten joskus...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulostaa aivan ihanalta lääkäriltä! Ja huippua että yrititte odotuksista huolimatta siinä kierrossa! Nyt teillä on ihanat pikkuneitokaiset siellä! <3 IHan mahtavaa!

      Mä kans luulen, että jos meille ei pienellä yrityksellä se kolmonen joskus tule, niin sitten jäädään näihin kahteen. :) Aika rankkoja ne hoidotkin kuitenkin ovat sekä henkisesti että fyysisesti :)

      Mä oon joo kans huomannut, että yllättävän yleisestä ongelmasta on kyse! Ja suurin osa taistaa päättyä vieläpä onnellisesti parin vuoden sisään. On se lääketiede vaan niin huippua. :)

      Toivotaan, että sullakin raskaus olisi tehnyt jotain tuolle pcos:llesi! :)

      Iso kiitos pitkästä kommentista! <3 ja vauvantuoksuisia hetkiä sinne!

      Poista
  11. Mulla todettiin pco esikoista yrittäessä 2011. Lyhykäisyydessään homma meni siten,että kävin gynellä,kun vauvaa ei alkanut kuulumaan vajaaseen vuoteen. Epäsäännölliset menkat koko sen ajan, kun olin jättänyt ehkäisyn pois. Kierto 30-60 päivää. Sain lähetteen lapsettomuuspolille ja aloitettiin clomeilla ja teroluteilla. Tämä ei mulla pelkästään auttanut,vaan sitten kokeilimme pistoshoitoja ja kotona tehtyä inseminaatiota. Ei tärpännyt. Sitten teimme inseminaation polilla ja raskaaksi tulin. Kaikkinensa aikaa kului lapsettomuuspolilla vajaa puoli vuotta. Eli nopeasti raskauduin lopulta kun lääkitys saatiin kuntoon!

    Esikoinen on syntynyt 2012. Tämän jälkeen ajatukset olivat tietenkin vauvassa,mutta menkkojen alettua ( imetin 8 kuukautta ja menkat alkoi pari viikkoa imetyksen lopettamisesta) tietenkin aloimme miettimään toisen lapsen hankkimista. Kierrot oli noin 36-40 päivää. Onnistuin pari kertaa tikuttamaan oviksen,mutta ei tärpännyt. Menin gynikselle puolen vuoden jälkeen menkkojen alkamisesta varmuuden vuoksi. Siellä todettiin,että edelleen rakkuloita munasarjoista löytyy, mutta kysta ( joka multa puhkaistiin toisen inseminaation yhteydessä) ei ollut tullut takaisin. Sovimme,että kokeillaan puoli vuotta ilman hoitoja ja jos ei tärppää niin sitten hoitoihin. Onneksemme raskauduin täysin luomuna melkein heti tuon gyniksellä käynnin jälkeen! En voinut uskoa asiaa todeksi.. Nyt siis odotan vauvaa syntyväksi ensi kuussa. <3 Toivoa siis on,että raskautuu ihan luomunakin ( vaikka itse en sitä uskonutkaan esikoisen jälkeen,...)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hienoa, että lopulta kuitenkin melko lyhyen odotuksen jälkeen teille onnisti! :)

      Ihana oli myös kuulla, että teiltä löytyy se luomutärppikin! Vaikka toki alkanut raskaus on aina mahtava, oli se sitten miten vaan alkanut, niin jotenkin itsekin siitä luomusti alkaneesta raskaudesta haaveilee! :)

      Loppumetrit siis häämöttää siellä! Nautihan masustasi ja tsempit synnytykseen ja uuteen arkeen! <3

      Kiitos myös sinulle pitkästä kommentista ja kokemuksen jakamisesta! <3

      Poista
  12. Mä olin aatellut, että mulla vois olla tää raustalla meidän lapsettomuuteen. No. Ultrassa käyty ja puhtaat munasarjat.

    Pelottaa mielettömästi nyt sitten, ettei syytä löydy ja tärppiä ei tule.

    Mutta oon miettinyt tätä paljon ja tosi kiva; että avasit aihetta enemmän :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En tiedä voiko sanoa voi harmi, mutta sanompa silti. :/ Olisihan se kuitenkin aina helpotus, kun saisi tietää syyn. Tai itselle ainakin oli, kun sai kuulla mistä se epäsäännöllinen kierto johtuu.

      Ei varmasti helpota yhtään, mutta mä uskon että se tärppi vielä tulee <3 Toivon kovasti <3

      Halaukset sinne Anette <3

      Poista
    2. No kiitos :)

      Eihän se auta kun vaan toivoa ja toivoa.

      Poista

Kiitos kommentistasi!