torstai 31. heinäkuuta 2014

Väite: TV vaurioittaa lasten aivoja !




Ennen lapsia, silloin kun oli aikaa eikä tullut seurattua blogeja, tv ja kirjat oli mulle se tapa, jolla vietin omaa vapaa-aikaa. Rentouduin ja rauhoituin niiden parissa. Henkan kanssa jaetaan yhteiden kiinnostus ja mielenkiinto leffoihin ja sarjoihin. Se harrastus meillä on säilynytkin läpi raskaus- ja vauva-ajan. Aika jota siihen voi käyttää on vaan vähentynyt.

Opiskeluaikana telkkarista tuli seurattua jos jonkinlaista sarjaa. Oli huippumalleja ja täydellisiä naisia. Pari tuntia päivässä saattoi ihan kevyesti mennä telkkarin ääressä. Mutta silloin taas tietokone oli mulla enemmän työ- ja koulujutuille. Nyt homma on vähän toinen ja tietokone onkin se, joka syö mun vapaa-ajasta ison siivun. Tv:tä tulee katsottua ihan tosi harvoin. Monina päivinä sitä ei avaa ollenkaan, tai sitten katsotaan Henkan kanssa sen kautta pari jaksoa sen hetken suosikkisarjasta illalla ennen nukkumaan menoa.  Nyt ollaa molemmat ihan koukussa Game of Thronesiin!

Koskaan meillä ei ole ollut tapana se, että tv olisi päällä ihan muuten vaan. Mä vihaan taustamelua ja siksi ei kotona ollessa tule avattua telkkaria vain siksi, että aikaan saisi elämisen ääniä. Radion avaan joskus tunniksi tai pariksi, mutat sitäkään en oikein kaipaa. Rakastan hiljaisuutta! Ja monesti myös kaipaan sitä.



Lasten ilmoitettua saapumisestaan, juteltiin Henkan kanssa aika paljonkin siitä, millainen meidän tv- ja tabletti/puhelinpolitiikka lasten kanssa olisi. Oltiin molemmat aika samoilla linjoilla siitä, että niiden käyttöä lapsilla tulisi rajoittaa. Mun mielipide ylläriylläri oli taas hieman voimakkaampi kuin Henkan.

Luin hetki sitten tutkimuksen, jossa tutkijat olivat sitä mieltä, että tv:n katselu pitäisi kieltää alle kolmevuotiailta. Tutkimuksen olivat julkaisseet brittiläiset lastenlääkärit, joiden mukaan ruutujen tuijottaminen aiheuttaisi vaurioita lasten aivojen kehitykselle. Ruuduiksi luettiin tietokone, tv ja videopelit. Pohjan tälle tutkimustulokselle antoi se, että tuijottaessaan ruutua, lapsen aivot eivät saa samnlaisia virikkeitä kun ollessaan vuorovaikutuksessa aitojen, vaikkapa äidin kasvojen kanssa.  Jenkeissä ja Kanadassa onkin jo virallisina suosituksina, ettei alle kaksivuotias saisi katsoa tv:tä ollenkaan ja sitä vanhemmaltakin se pitäisi rajoittaa kahteen tuntiin. 

Toisen tutkimuksen mukaan taas tv:n katselu hidastaa lapsen puheenkehitystä. Tv:tä katsoessa lapsi keskittyy liikkuvaan kuvaan. Hän ei ole vuorovaikutuksessa keneenkään eikä siis opi samalla tavalla uusia sanoja ja äänteitä kun vanhempiensa kanssa jutellessaan. Tämän tutkimuksen mukaan alle kaksivuotiaat eivät myöskään hyödy opettavaisista videoista mitenkään, sillä he eivät vielä kykene ymmärtämään näkemäänsä.  

Tutkimuksen tehnyt lääkäri myös toteaa, että mitä vähemmän luonnollista puhetta lapsi kuulee, sitä heikommin hänen puheensa kehittyy. Lapsi oppii matkimalla, ja tv:n kautta kuultu puhe ei taas mahdollista matkimista samalla tavalla, sillä lapsi ei näe kuinka äänteet muodostuvat. Tämän tutkimuksen mukaan aktiivinen ja passiivinen ruudun katselu oli yhtä huonoa. Passiivisessa katselussa lapsi kuulee äänet ja ei osaa tällöin kohdistaa huomioitaan ihmiseen joka hänelle puhuu. Lapsi ei erota tavuja tai ymmärrä mistä suunnasta mikäkin ääni tulee. Vanhempien lapseen kohdistama puhe on hyödytöntä jos taustalla kuuluu tv:n ääni. Sama pätee radioon. Aktiivisessa katselussa lapsi taas tuijottaa ruutua, eikä pysty keskittymään kuulemiinsa ääniin.


Mitä ajatuksia nämä tutkimukset teissä herättävät? Minkä verran teillä katsellaan tv:tä?

Mun mielestä tässä, niin kuin kaikessa muussakin kannattaa käyttää maalaisjärkeä. Meillä ei tv ole päällä koko ajan. Useimmiten se avataan poikien jo nukkuessa jos silloinkaan. Paristi viikossa pojat saattavat katsoa hetken muumia tai pikku kakkosta. Mielenkiinto ei kuitenkaan yleensä riitä kuin maksimissaan kymmenen minuuttia ja meillä onkin ollut tapata sammuttaa tv, jos pojat eivät sitä katso. 

Tv:n katsominen ei ole mun mielestä hyväksi lapselle. Se, että meidän alle kaksivuotiaat sitä katsovat n. tunnin viikossa, ei mun mielestä kuitenkaan ole ongelma. Se antaa yleensä mulle mahdollisuuden tehdä ruokaa, hörpätä kahvin rauhassa tai vaihtaa vaikka petivaatteet sänkyihin. Pahempana mä pidän juurikin niitä pitkiä hetkiä tv:n edessä sekä sitä passiivista katsomista.



Autoon me on mietitty keskipaikalle pidikettä tabletille. Ei siksi, että pojat katsoisivat muumeja joka kerta kun lähdetään kauppaan, vaan siksi, että joskus pitkällä matkalla kun he eivät muuten viihdy, olisi meillä jokin kikkakolmonen taskussa. Uskon, että meille se teline vielä tuleekin.

Tekniikka ja erityisesti tietotekniikka on nykypäivää. Mä olen sitä mieltä, että lapsi, joka ei ikinä ole saanut pelata tai käyttää tietokonetta tai tablettia on aika pulassa aloittaessaan koulun. Jopa mä olen sitä ikäluokkaa, joka on tarvinnut atk-taitoja paljon jo koulussa ja erityisesti nyt työelämässä. Ja mun yläastevuosista on kuitenkin jo yli kymmenen vuotta aikaa! Mitä se tulee sitten meidän lapsilla olemaan! 

Lapsi, varsinkaan alle kaksivuotias ei vaan tarvitse niitä taitoja. Hänen ei tarvitse osata käyttää tablettia tai osata pelata angry birdsia. Kolmevuotiaalle voi kuitenkin mun mielestä jo ladata vaikka muistipelin tablettiin. Pelit, joiden avulla lapsi oppii, ovat mun mielestä vaan hyvästä. Tässä tullaan kuitenkin sitten siihen jälleen kerran, että vanhempi on sitten se, joka tätä käyttöä rajoittaa. Lapset koukuttuvat pelaamiseen ihan hetkessä, eikä mun mielestä lapsen tarvitse pelata kuin vaikka puolituntia päivässä. Eikä se pelaaminen saa olla keino pitää lapsi hiljaisena. Vanhempi voi vaikka pelata lapsen kanssa. Kuitenkin siinä vaiheessa, jos pelaamisesta tulee lapselle henki ja elämä, pitäisi ottaa takapakkia. Kohtuukäyttö pelaamisessa, niin kuin kaikessa muussakin on mun mielestä kaiken a ja o.



Meidän lapsille tullaan siis hankkimaan joko yhteinen tai omat tabletit. Enkä mä näe siinä mitään pahaa. Rajoilla rajataan se, että lapsi hyötyy laitteesta, eikä se aiheuta haittaa hänen kehitykselleen.

Tv:tä, tietokonetta tai niitä tabletteja ei kuitenkaan tulla ikinä laittamaan lastenhuoneisiin. Niitä käytetään vanhempien valvoessa, ei illalla, eikä varsinkaan yöllä. Tv tai tietokone lapsen huoneessa vaikeuttaa helposti lapsen unta, ja hyvät yöunet ovat kuitenkin kasvavalle lapselle ihan hirveän tärkeitä!

Wiit ja PS Move ovat mun mielestä taas ihan positiivinen juttu pelimarkkinoilla. Ne voivat parhaimmillaan olla osa koko perheen laatuaikaa tai kannustaa lasta uusien harrastusten ja liikunnan pariin. Pahimmillaan ne taas aiheuttavat lasten peliaddiktiota ja pitävät heidän poissa sosiaalisista kontakteista.


Nyt on teidän vuoro! Kommenttia kehiin! Mitä sinä tästä ajattelet? Ajattelenko taas kuin tiukkismutsi, vai mennäänkö teilläkin kasvatuksessa samoilla linjoilla? 

*kuvissa pikkujätkät 9kk 

keskiviikko 30. heinäkuuta 2014

Ketä designerii sul on?

Tässä sisustuskuumeisena olen haalinut jatkuvalla syötöllä uusia ihania sisustusblogeja lukulistalleni ja uusia sisustuskauppoja instgram-listalleni!

Hassua on ollut huomata, kuinka samat tuotteet, koriste-esineet, kalusteet ja astiat toistuvat blogista toiseen.

Pikaisella selauksella varsinkin nämä tuotteet löytyivät useassa eri blogissa. Huvittavintahan tässä on, että suurin osa näistä on myös mun HALUANHALUANHALUAN! -listalla. Melkoisia markkinavaikuttajia siis nuo blogit ;) Vai olenko mä vaan niin massan mukana menijä? :D Tai ehkä kaikilla suomalaisilla on vaan taustalla se yksi ja sama maku. Onhan suomi-design kuitenkin hurjan kaunista!

Uppoaako mikään näistä suosikeista teihin?





Mä kelpuuttaisin nämä ihan kaikki meille! Ainakin siihen haaveilemaani omakotitaloon! ♡

Mikä on sinun suosikkisi?

tiistai 29. heinäkuuta 2014

Muutama sana ja kuva omasta tyylistäni.

Voi teitä ihania, kun jaksatte aina pyydellä niitä asukuvia ja postauksia tyylistä! <3 
Harmittaa tuottaa teille pettymys, mutta niinkuin noista shoppailukollaaseista ehkä voi huomata, mun tyyli on ihan olematon. Mulla ei oikeastaan ole mitään tiettyä tyyliä. Tai mun tyyli on tyylittömyys.

Keräilin puhelimesta muutamat selfiet, joista ehkä jollain tavalla näkyy se mun "tyyli". Kollaria, trikoota, legginsejä ja rentoja paitoja. Huiveja ja suttunutturoita. Sitä se mun tyyli taitaa enimmäkseen olla :D

 Mun vaatteet ovat enimmäkseen H&M:stä ja Vilasta. H&M:stä tykkään, kun sieltä voi tilailla vaatteet kotiin ja sovitella sitten rauhassa ilman hikoilua ja ahtaita pukukoppeja. Nytkin odottelen uusinta pakettia saapuvaksi!
 Urkkavaatteisiin tykkään panostaa. uusi treenipaita tai uudet juoksutrikoot jotenkin kummasti motivoivat liikkumaan! Plus että hyvillä välineillä ja vaatteilla urheilukin on kivempaa!

 Kotivaatteissa päällä on lähes aina legginssit ja neule. Tai kollarit ja trikoota. Kotona ollessa ei jaksa panostaa ja mukavuus onkin mulle tärkeintä. JOskus meikkaan joskus en. Riippuu ajasta ja mielialasta.

 Farkusta mä tykkään sekä kuosina, että materiaalina. Varsinkin faalea farkku iskee tälleen kesäisin. Jalassa suosin kuitenkin tummaa farkkua, joten jos mulla jalass aon farkut on ne lähes aina tummaa denimiä. Ne täydelliset vaaleat farkut on vielä hakusessa!

 Pitsiä ja silkkiä löytyy kaapista useampi vaatekappale. Ne sopii mun mielestä tosi hyvin juhlaan, ollen kuitenkin riittävän rentoja ettei lookki mene yli. Kauhean kotoisaksi mä en oloani kuitenkaan "kesähepeneissä" tunne, vaan kaipailen niitä farkkushortseja ja löysää toppia päälle..

 Neuleet <3 Niitä mulla on vähän joka väriä ja mallia. Ne on vaan niin helppoja huolettomia. Menee paitsi kotoilussa, myös kaupungilla. JOkaisen naisen vaatekaapista pitäisi löytyä tarpeeksi neuleita ja legginsejä ;)
Trikoo ja farkku yhdistelmä toimii myös. Valkoinen ja musta on trikoossa mun suosikkeja ja niitä löytyykin kaapista molempia muutamat. Valkoista haluaisin käyttää enemmänkin, se ei vaan lasten kanssa ole ihan paras väri..

 Yksi tän kesän suosikkiyhdistelmistä on varmasti ollut tuubitoppi ja farkkushotsit. Kaulalle ei tule tuubeissa turhia rajoja auringosta ja farkkushortsit nyt on muutenvaan ihan bueno!

 Raitaa raitaa raitaa, sitä tulee ostettua paljon paitsi lapsille, myös itselle. Raitaiset vaatteet on vaan niin minua <3
Ja hupparit. Niitäkin kaapissa on useampi. Ne on vaan niin käteviä viileillä ilmoilla kauppareissulla. Huppari päälle ja menoksi.

Vaikka nämä mun yhdistelmät jonkun mielestä saattaa olla tylsääkin tylsempiä, on tämä vaan niin mun juttu. Mukavuus ja rentous on mulle tärkeää enkä 
yhtään viihdy liian kireissä tai muodollisissa vaatteissa.

 Nämä kuvat on otettu viime kuukausina, ja valitettavasti joudutte tyytymään kännykän laatuun.. oon huono kuvaamaan itseäni järkkärillä ja vielä huonompi olemaan kuvattavana.

Mites muut äidit? Millainen teidän "tyyli" on vai onko sitä? Tuleeko kaupasta hankittua sitä mikä näyttää kivimmalta, tyyliin katsomatta?

Ja hei, tänään mulla on kampaaja! Viime kerrasta onkin ihan liian pitkä aika taas!

maanantai 28. heinäkuuta 2014

Taaperoruokailu!

Kovasti teiltä lukijoilta on tullut toivetta taaperoruokailupostaukselle.

Rasmus ja Kasper ovat aina olleet hyviä syöjiä. Koskaan ei ole jouduttu tappelemaan syömisten kanssa, vaan ruoka kuin ruoka on maistunut hyvin.

Kiinteät aloitettiin jo kolmikuisina, kun maito ei vaan millään riittänyt pojille. Nopeasti ruoka-aineiden määrä ruokavaliossa nousi ja puolivuotiaamme söivät jo todella monipuolisesti. 

Sormiruokailua harjoiteltiin jo heti, kun pojat olivat riittävän jänteviä istumaan. Ruokailut menivät kuitenkin leikkimiseksi ja sotkemiseksi, joten sormiruokailu jätettiin vielä hautumaan. Pojat eivät selvästi olleet sille vielä kypsiä. Yhdeksän kuukauden iässä sormiruokailua otettiin uudelleen mukaan päivärutiineihin. Edelleen kuitenkin enimmäkseen syötettiin pojat, sillä kahden kanssa koettiin sormiruokailu vaan liian haastavaksi.

Lähempänä vuotta, pojat söivät lähes kaiken itse, mutta käsin. Puurot ja jogurtit syötettiin mutta muu ruoka kulki suuhun omin sormin.


Vuoden iässä pojat siirtyivät pikkuhiljaa käsin syömisestä syömään haarukalla ja lusikalla. Alku oli haastavaa, eikä kumpikaan oikein tajunnut, että jogurttia ei oikein voi käsin syödä. Pikkuhiljaa ollaan kuitenkin siinä tilanteessa, että haarukka ja lusikka löytävät tiensä useammin suuhun kuin syliin. Lusikalla syödessä pojat vielä jäävät ihailemaan ruokaa ja kallistelevat lusikkaa saaden ruuan putoamaan. Haarukalla syäminen onnistuu paremmin. Edelleen kuitenkin varsinkin Rasmus, siirtyy nälkäisenä syömään käsin. Ja sallittakoon se heille. Onhan tässä aikaa harjoitella haarukallakin syömistä vielä pitkään :)



No mitä ne meidän taaperot sitten syövät?
Oikeastaan ihan samaa mitä me aikuisetkin. Tulisia tai suolaisia ruokia ei olla pojille vielä annettu, mutta muuten ruoka on samaa meidän jokaisen lautasella.



Poikien ruokaan en lisää suolaa ollenkaan, mutta jos jossakin ruuassa sitä jo on, ei se mun mielestä haittaa. Pojat saavat syödä kinkkua, tonnikalaa ja makkaraa, vaikka niissä suolaa onkin. Mausteita käytetään samallalailla kuin omassakin ruuassa, chili vaan lisätään itselle sitten myöhemmin.

Mä olen sokerinatsi. En vältä sokeria tai halua kieltää sitä kokonaan, mutta kiinnitän sen määrään huomiota.

Maustettuja jogurtteja, vanukkaita, muroja ja mehuja pojat saavat vain herkkuina. Ja tämä on todettu meillä toimivaksi ja hyväksi ratkaisuksi. Ei syödä niitä itsekään, joten niiden tarjoamattomuudella lapselle ei ole ongelmaa.

Eineksiä käytetään silloin tällöin. Kalapuikot, pinaattikeitto ja nakit ovat eineksiä, joista ainakin joku kuuluu meidän viikon ruokalistalle. Pääosin yritetään kuitenkin syödä itsetehtyä kotiruokaa. Vielä se on onnistunut helposti, kun aina toinen vanhemmista on ollut kotona. Sitten kun molemmat lähdetään töihin, saatetaan joutua luistamaan tästä.

Poikien herkkuruokia ovat lihapullat, makaronilaatikko, siskonmakkarakeitto, ruisleipä, vesimeloni ja banaani. Kasper rakastaa mansikoita, mutta Rasmus sietää niitä vain puuron tai jogurtin seassa. Porkkanat ja parsat ovat vihanneksista heidän molempien suosikkeja ja lihaa pojat syövät aina paremmin kuin pastaa. Pastat saattavat jäädä lautaselle, mutta lihat syödään aina parempiin suihin. Isin poikia :D

Varsinaisia inhokkiruokia pojilla ei vielä ole, juustot he kuitenkin heittävät aina leivän päältä lattialle. Feta ja aurajuusto kelpaa, mutta tavallinen oltermanni ei. Ei kai ole riittävän rasvainen :D

Aamuisin ja iltaisin syödään edelleen puuroa. Aamuissa on aina kaurapuuro, paitsi viikonloppuaamuina pojat syövät jogurttia, hedelmiä ja leipää. Iltapuurona vuorottelee ohra- ja neljänviljan puuro. Aamuin illoin pojat syövät vielä lisäksi puolikkaat ruisleivät puuron kaverina. Viikonloppuiltaisin herkutellaan manna- tai riisipuurolla.


Ruokajuomana on maito, mutta janoon juodaan vettä. POjat saavat joka ruualla 1-1,5dl maitoa, jonka jälkeen jatketaan vedellä. Mehu kuuluu saunailtoihin tai hellepäiviin. Vissy on molempien herkkua ja sitä haluavat innoissaan juoda mukista. Ensin irvistetään, sitten maiskutetaan ja LISÄÄ!

Välipalalla syödään usein rahkaa, jogurttia, banaania ja leipää. Rahkaan ja jogurttiin sekoitetaan hedelmäsoseita tai marjoja, leivän pojat syövät pelkällä margariinilla.


Lämpimällä ruuilla pyritään siihen, että pojat saisivat joka ruualla vihanneksia ja kasviksia. Aina se ei toteudu, mutta useimmiten kyllä. Pakastevihannekset on siitä helppoja, että niitä voi hankkia isot satsit pakastimeen ja höyryttää ne samalla kun pastat tai riisit kiehuvat.

Peruna ei pojille oikein maistu kuin ranskalaisten ja lohkoperunoiden tai keiton muodossa. Perunamuussia kumpikaan ei oikein syö, perunan palat menevät vähän vaihtelevalla menestyksellä. Bataatti- tai kukkakaalimuussi maistuu paremmin!

Sellaiset ruokailut meillä nyt on. Sotkua tulee edelleen paljon, mutta se on vähentynyt valtavasti siitä mitä se oli kun pojat aloittelivat syömään itse. Nykyään pystytään myös itse syömään samalla poikien kanssa, mikä mun mielestä on todella tärkeää. Yhteiset ruokailut perheen kesken ovat mulle ehdoton juttu ja niiden kautta myös pojat oppivat koko ajan paremmin syömään itse. Mallin ja esimerkin voima on valtava. 

Usein pojat villitsevät toisiaan, ja jos toinen alkaa riehua, pian myös toinen yhtyy tähän. Sille on vedetty tiukka stoppi sillä, että jos syöttötuolissa aletaan pelleillä, lautanen lähtee pois. Julmaa ehkä, mutta toimii. Eivätpä pelleile enää. Ruokaa tiputeltiin jossain vaiheessa lattialle, mutta kun pojat tajusivat, etteivät saa niitä ruokia enää takaisin, sekin loppui. Edelleen ruuat, jotka pojat kokevat ei niin hyviksi, päätyvät lattialle.

Puurot syötettiin viime viikkoihin asti aina itse, nyt sekin on pitänyt lopettaa. Pojat HALUAVAT syödä itse. Suu ei enää aukea millään, ellei lautanen ole lapsen edessä ja oma lusikka kädessä. Syöttäjän lusikalle onneksi avaavat vielä suutaan ja ruokailut eivät veny ihan hirveän pitkiksi!

Miten teillä on onnistunut haarukalla syömisen opettaminen lapsille? Kikkakolmosia?

Ruokaviikkopostauskin tulee taas ihan pian kuvineen ja ohjeineen, kunhan vaan ehdin toteuttaa sen! Viikon päästä jään taas kotiin, joten aikaa näille isommillekin projekteille on taas paljon enemmän!


torstai 24. heinäkuuta 2014

Tulevaa välikautta!

Nettikaupat käy kuumina aleista edelleen ja nyt saa edellisen malliston tuotteita hyvällä tuurilla tosi edullisesti!
Meidän välikausi alkaa näyttää jo aika hyvältä. Tällä viikolla laitoin pojille haalarit tilaukseen ja syksyn tullen pitäisi vihdoin panostaa myös meidän aikuisten ulkoilutakkeihin.
Kasailin nämä nyt kollaaseihin, ilmat on pikkasen liian kuumat sovitteluun ;)

Kuvat: Viking.fi, polarnopyret.fi, kauppa.jesperjunior.fi, babyshop.com
Alkusyksyn pojat kulkee edellisen kauden popin kuorihaalareissa, ne on edelleen juuri sopivat, vaikka koko onkin 74cm ja pojilla pituutta yksvee neuvolan mukaan 77cm. Nämä uuden lähtivät tilaukseen koossa 92cm ja bonuksena edellisiin, sisäänkiinnitettävällä fleecevuorella. En tiiä, mutta voisi kuvitella sen helpottavan pukemisia syksyn tullen. 

Edelliseltä vuodelta tallessa on vielä ne ihanat geggamojan raitapipot, ja ne taitaa väritykseltään käydä hankittuihin haalareihin ihan kivasti! Jos ei, niin aleista on hankittuina Jonathanin neulospipot myös.

Syksyn kävelyille kaapissa odottavien ensiaskelkenkien rinnalle, pitäisi hankkia pojille goretexit.. Nyt mielessä oli Vikingit, mitäs mieltä niistä olette?

Hanskatilanne pitää katsoa sitten syksyn tullen. Nyt meiltä löytyy ainakin yhdet Jesper&Juniorilta hankitut. Katsotaan jos ne riittäisi!

Mä liputan popin haalareiden nimeen! Meidän viime keväiset näyttää siltä kuin niitä ei olisi käytetty ollenkaan, vaikka hiekkapihaa onkin kontattu niillä ristiinrastiin! Onhan ne ihan törkyhintaisia, että itku meinaa tulla kassalla, mutta toisaalta mua ainakin helpottaa tieto jälleenmyyntiarvosta ja siitä, että haalari on IHAN OIKEASTI laadukas materiaaleiltaan ja riittävä teknisiltä ominaisuuksiltaan.

kuvat: takki ja pipo lekmer.fi, housut kappahl.fi,windfleece polarnopyret.fi
Kesän aleistahan hankittiin pojille windfleecet. Ne ei ole vielä helteistä johtuen päässeet testiin, mutta ainakin haalarimallisina olivat ihan mahtavat! Me käytettiin windfleecehaalareita pitkin vuotta, erityisesti kauppareissuilla, automatkoilla, päiväunilla... Aina pysyi pojat lämpiminä. Siksipä ei tarvinnut montaa kertaa harkita takkien hankkimista.

Takkien rinnalle löytyy second handina fb-kirpparilta hankityt kappahlin kuorihousut. Softshell-takit haalareiden lisäksi ovat vähän siinä rajoilla tarvitaanko.. Toisaalta toinen vaatekerta kaksiosaisena voisi olla kätevä, mutta olisiko sille sitten kuitenkaan käyttöä?
KOKEMUKSIA!

kuvat: haglofs.com, stadium.fi, peakperformance.com
Meille vanhemmille ollaan katseltu kunnollisia goretex-takkeja. Henkka varsinkin menee käytännössä koko vuoden ulkoilut yhdellä takilla, ja kyllä huomasi everestin peruskuoritakista, ettei se vaan laatunsa puolesta kestä kuin pari kautta. Edellinen goretex kuitenkin palveli vuosia.

Pipoa, hanskaa ja kuorihousua onneksi löytyy varastoista jo ihan tarpeeksi, joten meidän vanhempien hankinnat jäävätkin vain näihin takkeihin.
Ja kyllä mua vähän polttelisi noi freet...

Miltä näyttää teidän välikausi? Teittekö löytöjä aleista, vai odotteletteko uusien mallistojen helmiä?

keskiviikko 23. heinäkuuta 2014

KESÄLOMA: Pikkukili Lieksa

Viime viikonloppuna tehtiin reissu pieneläinpuisto Pikkukiliin Lieksaan!
Meistä kumpikaan ei ollut Henkan kanssa siellä koskaa käynyt, mutta muilta oltiin kuultu kovasti kehuja. Mietittiin pitkään Kiteen eläinpuiston ja Pikkukilin välillä, mutta tällä kertaa päädyttiin vähän pienempään paikkaan.

Mamma ei ollut ihan freeseimmästä päästä, johtuen edellisillan tyttöjen piknikistä, mutta haitanneeko tuo? Oltiinhan kuitenkin landella ! ;)

Pojat olivat taas niin innoissaan elukuista! En ymmärrä mikä niissä niin viehättää!? Kalkkuna tai koira, kumpikin aiheuttaa ihanan naurunremakan vaunuissa. Ihanat! :D

Päivä oli ihan mielettömän kuuma ja pienoinen dagen efter jomotteli mulla ohimoilla, joten ehkä paras valinta reissulle tuo päivä ei ollut. Mutta kivaa meillä oli siitä huolimatta! Korkeasaari tai Kiteen eläinpuisto taidetaan kuitenkin jättää ensi kesälle, sillä tuntuu että pojat ovat ehkä ihan vähän liian pieniä vielä isompiin puistoihin!

Olettekos te lukijat käyneet Pikkukilissä? Mitä tykkäsitte?

tiistai 22. heinäkuuta 2014

Meidän turvaistuinvalinta on Besafe!

Sovitaanko, että tämä on toiseksi viimeinen turvaistuinpostaus piiiitkään aikaan?

Turvaistuimien valinta on aiheuttanut meille harmaita hiuksia ja päänvaivaa enemmän, kuin mikään muu vauva- ja taaperoajan hankinta!
Ihan vaan muistin virkistykseksi, mehän (minä) ollaan muutettu mielipidettä turvaistuimista varmaan jokaisen postauksen päätteeksi! 

Ihan ensin päädyin palkki-istuimeen. Sitten selkä menosuuntaan viisipistevyöistuimeen. Sitten taas palkkiin ja sitten uudelleen vyöistuimeen. Lopulta Henkka ilmoitti, että selkä menosuuntaan. Ja that's it. Valinta oli tehty.

Klippan ja Besafe olivat kalkkiviivoilla kärjessä, mutta mallailtuamme poikia istuimiin ja istuimia autoon, voittaja oli selvä.

Meille kotiutui pari viikkoa sitten kaksi Basafe Izi Combi isofix turvaistuinta! Värinä molemmissa petrooli.

kuva www.lastentarvike.fi

 

No MIKSI juuri Besafe Izi Combi isofix?

Siksi, että se on isofix-kiinnitteinen istuin.
Siksi, että se vaikuttaa järeältä ja turvalliselta.
Siksi, että se on saanut hyvä arvosanat eri törmäystesteissä, sekä Suomessa että Ruotsissa.
Siksi, että se on sekä selkä että kasvot menosuuntaan asennettavissa.
Siksi, että se vaikuttaa tilavalta ja pehmeältä. 
Siksi, että istuin on helppo kallistaa lapsen istuessa siinä.
Siksi, että istuin on kaunis. (ai miten niin pinnallinen?)
Siksi, että se istui hyvin meidän takapenkkeihin.

 Istuimet ovat isot. Ihan kauhean isot! Jopa isommat kuin meidän isot ja paljon tilaa vievät kaukalot! Mutta juuri ja juuri ne mahtuvat onneksi meidän takapenkille. Turvaistuin kiinnitetään autoon tukijalan ja selkänojaan pingotettavan pidikkeen sekä isofixien avulla. Turvaistuin on oikeasti kunnolla kiinni penkissä se ei heilu tai keiku.

Istuin osassa on lisäpehmuste, joka otetaan pois, kun talvella tarvitaan lisätilaa ja syvyyttä istuimeen. Istuintila on riittävän leveä, jotta isompikin lapsi mahtuu istumaan. 

Meillä tavoitteissa on, että pojat istuisivat kolmen vuoden suositusikään asti selät menosuuntaan ja sitten näissä istuimissa kasvot menosuuntaan siihen asti, kun paino- ja pituusrajat antavat myöden. Sitten hankitaan taas uudet istuimet.
Toivottavasti. Toivottavasti nämä menevät nelivuotiaaksi asti. Eikä että jäävät pieneksi jo vuoden päästä.

Vöissä oli ihan mahtava arkea helpottava yksityiskohta. Ne nimittäin saa kiinnitettyä istuimen sivuille magneeteilla, joten ne eivät koskaan jää lapsen alle! HUippua!
Niskatuki säätyy moneen asentoon ja penkin kaltevuutta saa säädeltyä reunan alta viiteen eri asentoon.

Näiden muutamien viikkojen ajan, jonka tuolit ovat nyt olleet käytössä, ollaan oltu todella tyytyväisiä! 
Pojat viihtyvät hyvin, istuimet ei ole värin takia niin kuumat kuin vanhat mustat kaukalot ja koska istuin on niin korkea, maisemat ulos autosta ovat huomattavasti paremmat! 
Jalkatilaa tuntuisi olevan myös ihan kunnolla, ja vaikka pojat hurauttaisivatkin sen 20cm enemmän pituutta lähivuosina, on penkissä vielä tilaa. Ainakin siltä se vaikuttaa.

Tuntuu, että tehtiin istuimien suhteen juuri oikea valinta!!

Muut Besafe-omistajat, mihin asti teillä lapset on mahtuneet matkustamaan selkä menosuuntaan?