sunnuntai 30. maaliskuuta 2014

Suurin Pudottaja !

Tänään starttaa taas uusin Suurin Pudottaja ! -kausi AVA:lla klo. 21.00!
Meinasitteko katsoa?

Mä taidan ainakin hakea tuolta motivaatiota Herkuttomaan Huhtikuuhun !!



Ihanaa sunnuntain jatkoa kaikille! <3

lauantai 29. maaliskuuta 2014

Uusi Ciraf Sirkus -mallisto !

Selailin viime viikola aikani kuluksi Yhteishyvää. Useimmiten lehti jää lukematta ja nappaan välistä vaan sen ruokalehden. Nyt kuitenkin selailin lehteä muutenkin ja hyvä niin! Mitä söpöyksiä sieltä löytyikään!

Kuvat lainattu täältä.

Varsinkin noi salmiakkikuviot, musta, keltainen ja turkoosi(?) iskee isosti! Näitä on pakko hakea meille! Ja pussilakanasetit oli tosi kohtuuhintaisia! Sellaiset myös!

kuva täältä

Nämä sisustustekstiilit oli mun mieleen. Vaatteista on vaikea sanoa kokeilematta materiaaleja ja mittailematta mittasuhteita. Eikä noi printit oikein iske muhun.. Mutta nuo tyynyt. Ah!


Lehden mukaan nämä ovat myynnissä isoimmissa Prismoissa ja Sokoksissa! LÄhteekö joku muukin kotiuttamaan näitä?

perjantai 28. maaliskuuta 2014

Vauvavakuutukset

Tätä aihetta on tullut sivuttua jo useaan otteeseen, mutta nyt ajattelin paneutua tähän kunnolla. Ajankohta on vieläpä mitä parhain, ollaan viimeisen viikon sisällä käytetty yksityislääkäripalveluita kolme kertaa.. Korvatulehduskierteessä taidetaan siis olla..

Mulle oli aika selviö jo raskausaikana, että syntymättömän lapsen vakuutus tullaan ottamaan. Suurin syy oli se, että kun vakuutuksen ottaa jo raskausaikana, korvaa se myös jo raskausaikana syntyneet sairaudet/vauriot. Mikäli vakuutuksen ottaa vasta synnyttyä, on se mahdollista saada aikaisintaan lapsen ollessa 2kk. Silloin on voinut jo puhjeta esim. refluksi tai atooppinen ihottuma. Muita etuja ei koettu ennen synnytystä otettavasta vakuutuksesta olevan. Suurinosa sairauksista oli rajattu vakuutuksien ulkopuolelle eikä korvaus kuolleesta lapsesta tuntunut oleelliselta. Mitä sillä tekisi?

Kun kuultiin kaksosraskaudesta, vakuutuksen ottaminen jo raskausaikana tuli meille ehdottomaksi. Kaksoset kuitenkin useimmiten syntyvät ennenaikaisina, joten vakuutuksella saataisin kaikki keskosuudesta aiheutuvat kulutkin vakuutuksen alle. Mä olen itse korvakierrelapsi ja Henkalla on vaikea ruoka-aineallergiatausta sekä atooppinen/kuiva iho ollut lapsena. Eli geenienkin mukaan olisi mahdollista, että lääkärikäynneille tulee tarvetta.

Me kilpailutettiin vakuutuksen Pohjolassa, Fenniassa, Lähi-Tapiolassa ja IF:llä. Lähes kaikki yhtiöt vaativat myös muita vakuutuksia siirrettäväksi yhtiöönsä, jotta vakuutus olisi mahdollinen tai ainakin halvempi. Kallein vakuutus oli Fenniassa ja halvin Ifissä. 

Vakuutus- ja korvausehdot olivatkin sitten ihan mahdoton suo ja viidakko.. Vaikka niitä jankkasi myyjien kanssa edestakaisin, aina löytyi jotain uutta, jota vakuutus ei korvannut tai porsaanreikiä, joista ei mainittu. 

Pohjola tippui pois, sillä se ei korvaa lääkärin määräämiä voiteita. Henkan atoopikkotaustalla, ei voitu ottaa sitä riskiä, että vakuutus ei korvaisikaan sitä isointa kuluerää.

Fennia putosi pois paitsi hinnan, myös huonon kotivakuutustarjouksen vuoksi. Fennialla oli myös sairauskohtainen omavastuu, joka me koettiin huonoksi. Mielummin maksettaisiin omavastuu kerran vuosittain.

Ifillä vakuutus oli halvin, mutta joka käyntikerrasta olisi pitänyt maksaa 10% maksu. Se tarkoittaisi joka lääkärikäynnillä n. 8e:n omavastuuta, joten turhia käyntejä ei saisi tulla. Kolme käyntiä kuukaudessa merkitsisi lähes kolmensadan omavastuuta. 

Meille paras oli Tapiola. Kotivakuutus olisi siirtynyt sinne joka tapauksessa parhaan tarjouksen vuoksi, ja 100e:n vuosittainen omavastuu tuntui kohtuulliselta. 300e/v maksava vakuutus oli myös halvimmasta päästä. Vakuutus kattaa kaikki lääkärin määräämät lääkkeet ja tekemät toimenpiteet. Korvauksia voi hakea sähköisesti, joten ne ovat tilillä muutamassa päivässä.

Vakuutus myönnettiin meille melko helposti. Vakuutusyhtiö odotti rakenneultran epikriisejä, mutta koska niissä ei ollut mitään huomautettavaa ja raskaus muutenkin oli edennyt hyvin, vakuutus myönnettiin. Ja hyvä että myönnettiin. Käytettiin poikia kuukauden iässä lääkärissä tukkoisuuden vuoksi, jonka seurauksena vakuutusyhtiöt olisivat rajanneet hengitystieinfektiot 2kk iässä otettavan vakuutuksen ulkopuolelle. Tarkoittaa korvatulehduksia, joiden takia nyt ollaan ravattu lääkärissä.

Vakuutukset ovat olleet pojille nyt 9 kuukautta, ja ollaan maksettu niistä 800e. Lääkärissä on käyty yhteensä 25 kertaa ja lääkärinmääräämiin lääkkeisiin on kulunut 150e. Eli mun matikkapäällä ollaan plussan puolella, vaikka vuodesta on vielä kolme kuukautta jäljellä. Yksi lääkärikäynti maksaa n. 80e ja pullo antibiootteja n. 10e. Kipulääkepullo n. 8e ja babyhaler 30e. 
Ilman vakuutusta me olisi maksettu poikien lääkäri- ja lääkemaksuja 2150e.

Flunssaiset pojat lääkärikäynnillä.


Tottakai ilman vakuutusta voi mennä terveyskeskukseen ja saada sieltä hoidon alle 18vuotiaalle ilmaiseksi ja maksaa itse vaan reseptilääkkeet. Mutta. Meidän terveyskeskuksessa on se tilanne, että aikoja lääkärille ei ole. Tai jos on, niin niitä ei tunnu saavan. Aina ohjataan päivystykseen, joka sitten tarkoittaa 30e poliklinikkamaksua myös niiltä alle 18 vuotiailta. Polikäynti tarkoittaa sitten sitä, että ensin selität arvioivalle sairaanhoitajalle ongelman, ja hän päättää tarvitseeko lääkäriä tavata. Jos pääset lääkärille istut odotusaulaan odottamaan x-ajaksi. Lapset onneksi laitetaan etusijalle, mutta koska päivystyksessä lääkärille pääsee kiireellisyyden perusteella, saattaa odotustilassa joutua istumaan tunteja. Sitten tapaat lääkärin, joka suurella todennäköisyydellä on yleislääketieteen lisensiaatti tai parhaassa tapauksessa vielä kandi.. Lisänä vielä parkkihallin ei niin halvat pysäköintimaksut. Sitten hurautat vielä keskustaan hakemaan ne lääkkeet, jotka sitten maksat itse. Omissa sairasteluissa voinkin tehdä näin, mutta lapsen kanssa varaan mielummin ajan netistä samalle päivälle erikoislääkäriltä.

Jos olisi käytetty poikia julkisella yksityisen sijaan ilman vakuutusta, olisi me silti maksettu hoidosta 750e ja lääkkeistä 150e.

Eli mun mielestä winwin-tilanne mitenpäin tarkastellen vaan.
Nyt saadaan kuitenkin käydä aina tutulla lääkärillä silloin kuin meille sopii, pojat saa erikoislääkärin hoitoa, eikä kukaan arvioi, onko hoito tarpeellista. Voidaan käydä sitten vaikka vaan mielenrauhan vuoksi

Jos nyt pitäisi päättää uudelleen, otetaanko vakuutus, tekisin edelleen saman valinnan. Varsinkin Rasmuksen kanssa on saatu ravata ITE:llä 2-4 kertaa kuukaudessa, ja on ollut helpottava tietää, että maksut voi ohjata suoraan vakuutusyhtiöön. Päästään tutulle mukavalle lääkärille, joka tuntee Rasmuksen ja Rasmuksen hoitohistorian. Voi tarvittaessa laittaa Rasmukselle myös putket korviin. Julkisella siihenkin leikkaakseen saa jonottaa kuukausia. Paitsi hoito, myös asiakaspalvelu tuntuu olevan yksityisellä parempaa. Lääkäri ottaa kontaktin lapseen, antaa valita makutikun purkista tai tarran laatikosta. Selittää äidille selkokielellä mitä tehdään ja miksi tehdään. Miten hoidetaan ja mihin asti. Ei määrää antibioottikuureja varmuuden vuoksi vaan näkee mikroskoopilla koko tärykalvon ja voi varmistua tulehduksesta. Ja ennen kaikkea, on se asiaan erikoistunut lääkäri, eikä vastavalmistunut tai huonosti suomea puhuva tk-lääkäri.

Mä suosittelen vauvavakuutusta ihan jokaiselle!

tiistai 25. maaliskuuta 2014

Lamaze ARVONTA !

Blogin lukijoiden määrä alkaa jo hipoa kahtajapuolta sataa, joten Lamazen tarjoama arvonta sattui juuri sopivaan saumaan!

Nyt teillä lukijoilla on mahdollisuus voittaa lapsellenne, itsellenne tai lahjaksi Lamazen Ryhävalas Rysky!

Lamazen sivuilla kuvaillaan lelua näin:

"Suloisen Rysky-ryhävalaan sierainaukosta pilkottaa värikkäitä pikkuliinoja. Lapsi voi vetää liinoja ulos sekä valaan suusta että sierainaukosta. Leikkiä voi toistaa uudelleen ja uudelleen. Se kehittää motorisia taitoja ja koordinaatiota. Rysky on kirkkaan värinen ja siinä on kontrastikuvioita. Sen pyrstö ja evät rapisevat mukavasti."

Arvonta menee näin!

Jätä kommentti, jossa kerrot olevasi mukana arvonnassa!
1. ARPA
Olet rekisteröitynyt lukija ja tai liityt sellaiseksi. 

2. ARPAA
Tykkäät blogista Facebookissa tai seuraat Instagramissa.

3. ARPAA
Kerrot arvonnasta omassa blogissasi tai Facebook-seinälläsi.

Onnea arvontaan! Muistathan lisätä kommenttiisi toimivan sähköpostiosoitteen , sekä kertoa kuinka monella arvalla olet mukana!

Arvonta alkaa NYT ja osallistumisaikaa on 1.4.2014 klo.20.00 asti! Voittaja arvotaan random.org:n avulla!

Lamaze-vauvalelut

Oletteko kuulleet Lamaze-leluista?
Mä en ollut ennen poikien vauva-aikaa. No tosin ei mikään yllätys, sillä aika moni muukin vauvoihin liittyvä juttu oli ihan hepreaa!

Rasmus ja Kasper saivat ensimmäiset omat lelut kuusikuukautislahjaksi, ja ne sattuivat olemaan juurikin Lamazet! Muistatteko tämän postauksen?
Lelut olivat poikien mielestä ihanat! Varsinkin käärme, jossa suositusikäraja on juurikin puolivuotta, jonka pojat silloin olivat. Sitä syötiin ja sen kanssa painittiin. Rysky Ryhävalas ei silloin ssavuttanut samanlaista huomiota, ja se on alkanut kiinnostaa poikia ihan vasta viime aikoina! Tosin ei ihme, sillä siinä suositusikä on 9kk.

Nyt meidän Lamaze-kokoelma täydentyi Lamazen lähettämällä Eddie musiikkielefantilla! 


Lamazen lelut ovat värikkäitä, rapisevia, lapsen käteen sopivia, eikä niistä varmasti irtoa pieniä osia! Ja mikä tärkeintä, kehittäviä ja vauvan kehitystä tukevia! Eli juuri sopivia leluja pienille! Lamaze-leluista voi lukea enemmän täältä http://www.lamaze.fi/



Musiikkielefantti nousi hetkessä poikien suosikkileluksi numero yksi! Tällä hetkellä kaikki soiva, ääntelevä ja rapiseva on poikien mielestä kiinnostavaa. Eddiestä lähtee kolme eri laulua, kun painaa kädestä, sointuja kärsästä painaessa ja oman sävelmän voi tallentaa painaessa samalla toista kättä!



Kärsää on kiva syödä, se on juuri suuhun sopiva, samoin korvat maistui ilmeisesti poikien mielestä tosi hyville! :D

Yhteistyössä Lamazen kanssa. Musiikkielefantti Eddie saatu lahjaksi.

Myöhemmin päivällä käynnistyy vielä arvonta liittyen Lamaze-leluihin!!

maanantai 24. maaliskuuta 2014

Poikien ensimmäiset kaverisynttärit!

Tänään vietettiin päivää Nooralla. Nooran tytöllä Nellalla, oli 1 v synttärit, joita juhlittiin herkuttelemalla, leikkimällä ja iiihan vähän juoruilemalla.

Lähdettiin poikien kanssa kotoa ihan aamusta ja tultiin vasta isin päästyä töistä. Pojat viihtyi hyvin kavereiden ja uusien lelujen parissa, vaikka unet menikin päivän aikana vähän rytmistä poiketen! :)


Noora oli kokkaillut kaikkea ihanaa! Voileipäkakkua, täytekakkua, cookiepopseja.. namii! Ai mikä kesäkuntoonprojekti?

Vauvat ei vielä hirveästi leiki keskenään, mutta kovasti ottavat jo kontaktia toisiinsa! Vielä niistä hyvät ystävykset tulee! Syöttävät jo toisilleen maissinaksuja ja riisikakkujakin ;)


Ihan mahtavaa on ollut blogin myötä tutustua niin ihaniin ihmisiin ja omanhenkisiin toisiin äiteihin! Ja pojat on löytäneet uusia kavereita! Ei tarvitse aina veljen kanssa leikkiä! :)

Ja tosiaan, blogin mobiiliversio toimii taas! En ymmärrä miten se oli mennyt pois päältä, olinko itse klikkiallut, vai voiko se mennä itsestään? Hyvä että kerroitte, niin sain tuon taas toimimaan! Jos se taas jossain vaiheessa ei toimi, niin laittakaahan viestiä!

sunnuntai 23. maaliskuuta 2014

Meidän perheen välikausi! -kuorivaatteet

Ylläolevan kuvan vaatteet meillä oli pojille jo valmiina kaapissa. Lindexin ekan kuvan haalarit on kummallekin, mutta sovittaessa huomasin, että ne ovat vielä ihan liian isot. Pojat hukkui niihin, joten ne siirtyvät odottomaan syksyä ja vähän isompia poikia. Vaikka tuota haalaria olisi varmaan voinutkin käyttää, on musta turha laittaa päälle liian iso haalari. Liikkuminen on vaikeaa eikä konttaavan taaperon käsittelyssä haalari välttämättä silti mene enää seuraavalla kaudella. Jonathanin haalarit taas ovat viime syksyn vaatteet ja pienestä koosta huolimatta menevät vieläkin! Kasvunvaraa niissä ei ole yhtään, joten pienenkin kasvuspurtin tullessa jäävät auttamatta pieniksi. 

Sopivan kokoiset haalarit löytyikin ilman sen isompia etsintöjä popin alesta. Tähtipipot molemmille Lindexiltä. Pipoja meillä on nyt ihan riittävästi, liikaakin. Sorrun vaan aina hankkimaan uudet kivat, vaikka kotona käyttökelpoisia olisi vaikka kuinka! Adidaksen lenkkarit sponssasi Rasmuksen kummit, eikö ole ihan mielettömän söpöt!? Haalareihin sopivat hanskat löytyi H&M:ltä.



Tykkään tosi paljon tosta haalarin väristä. Se ei ole ihan tummanpunainen vaan vähän sellainen farkkumainen, meleerattu. Vyötäröllä on kiristyslenkit, joten vaikka toi haalari onkin reilu, se istuu hyvin. Heijastimetkin oli hyvin edustettuna, ja iiisot plussat tosta tuplavetoketjusta! Helpottaa pukemista ihan valtavasti! Eikä paina leukaa! Meidän pojat ainakin on niin lyhyt kaulaisia, että jos vetoketjut vetää ylös asti, ne vaan syö niitä.

Lahkeensuut on jämäkät ja hihoissa on kiristystarrat. Kangas ainakin vaikuttaa tosi jämäkältä, mutta en silti ihan varmaksi tiedä, miten kestää konttaamista.. Sittenpä sen näkee! Keväällä ollaan viisaampia! :D

Mun mielestä nämä haalarit vastaa kokoa isompaa. Kokeilin Kasperille sekä 68 että 80, mutta tämä 74 oli vaan paras. 80 olisi ollut jo niin iso, että olisi ollut sama jos olisi laitettu toi lindexin haalari vaan päälle. 68 taas oli just hyvä. Mutta koska tarkoituksena oli saada vähän kasvunvaraakin, valitsin 74:n. Voihan se olla, ettei tämä mene enää syksyllä, mutta tätä kevättä vartenhan tämä ostettiin.

Viikonloppu-ulkoiluissa pojilla oli haalarin alla vielä fleecet ja paksummat pipot ja kypärähatut. Geggamojan pipot on aivan ihanat, niiden vuoressa on käytetty fleeceä, joten pipo menee hyvin talvellakin! Ulkokengät pojat on perineet Nuutilta ja Kaapolta. Merkkiä en nyt muista, mutta hyviltä vaikuttaa meidän konttaajille. Ei haittaa vaikka kärjet menee puhki, kun kengistä ei ole montaa euroa maksanut. Toisten vanhat kengät ei myöskään haittaa, sillä pojat ei vielä kävele. Kengät vaan suojaa jalkoja kastumiselta.

Vesi- ja loskakelinvaatetusta voi kurkistaa täältä! Klik! Klik!
Isillä ei oikeastaan ole eri takkeja märemmälle ja kuivemmalle kelille. Henkka käyttää usein ulkoillessa hupparia, tai sitten sitä samaa kuoritakkia, mistä kuva olikin jo vesikelinvaatteissa. Softshelliäkin löytyy, mutta se ei ainakaan näillä ulkoiluilla eksynyt päälle.

Mulla on toinen takkia pienemmillä teknisillä ominaisuuksilla lämpimämmille ja kuivemmille ilmoille. Tässä vesipilaria oli muistaakseni 2000, kun siinä pinkissä oli 5000. Haltin housut on olleet jo monen vuoden suosikit. Kuminauhat lahkeissa takaa, ettei lahje roiku kengän alla. Muutenkin lahje laskeutuu nätisti. Housut hengittää ja pitää hyvin tuulta. Ihan parhaat!

Trikoopipot on kevät ja syyskeleillä vaan parhaat. Suojaa korvat tuulelta, muttei kuitenkaan hiosta. Ja reebokin kengät pitää vähän vettä, mutta ovat myös riittävän kevyet lenkkeilyyn.

Hanskat ostin joskus vuosia sitten Lidlistä, ja ne on olleet ihan hyvät! Ei ne kestä vettä tai mitään, mutta eihän niiden oikeastaan tarvikaan!


Seuraavalla kerralla kurkitaan sitten niitä kevään hienosteluvaatteita! Tulossa myös juttua lapsivakuutuksesta, syöttötuoleista ja meidän vaunuista rataskäytössä! Ensi viikolla polkaistaan myös käyntiin blogin toinen arvonta! Pysykäähän kuulolla!!

Huomenna mennäänkin juhlimaan ihanaa 1-vuotiasta Nellaa! Kiinnostaako postaus poikien ensimmäisistä kaverisynttäreistä?

Rasmus ja Kasper 9kk

Taas yksi kuukausi saavutettu. Tuntuu että kirjoitan jatkuvasti aina uudesta kuukaudesta! Pojat täyttivät yhdeksän kuukautta jo reilu viikko sitten, eikä kymmenen kuukauden ikään ole kuin muutama hassu viikko! Hurjaa!

Viime kuukausi on tuonut mukanaan hurjasti uusia taitoja! Tuntuu että siinä missä edellisenä kuukautena vain vahvistettiin jo opittuja taitoja, nyt taitoja on tullut kourallinen lisää!




RASMUS 9KK

 Rasmus on aurinkoinen pieni huumorimies! Hymy on herkässä ja sitä Rasmus väläyttelee niin tutuille kuin tuntemattomillekin. Kassatädit ja vastaantulevat mummot hurmataan kahden hampaan hymyllä, eikä Rasmus pahemmin osaa vierastaa. Pienellä varauksella suhtaudutaan vieraisiin, mutta jos Rasmukselle antaa pienen hetken, eikä heti hyökkää iholle, ollaan hetken päästä jo hyvää pataa!

Rasmus on lähtenyt liikkeelle ja kovaa. Tyylinä on ryömiminen. Hieman toispuoleinen vielä, mutta se ei vauhtia hidasta. Kännyköiden, kaukosäädinten ja johtojen luo Rasmus kiitää, ja raivostuu jos ne napataan nenän edestä pois.

Sylihalukkuutta Rasmus näyttää nostamalla kädet ilmaan, tai tarttumalla syliinnostajan käsistä. Rasmus roikkuu lahkeessa tai vetäisee kunnon itkupotkuraivarit, jos syliin ei nostetakaan.

Siinä missä Rasmus on valtavan iloinen poika, on hän myös helposti räjähtävä. Niinkuin oikeastaan on ollut koko ikänsä. Rasmus suuttuu helposti, mutta leppyy nopeasti. Syli ja tutti on ne, jotka vie harmin hetkessä pois.



Rasmus juttelee paljon, mistään ei vain oikein saa selvää. Vauvajargonia tulee jatkuvasti ja veli on mieluisinta juttuseuraa. Rasmus pärisee, purskuttaa ja vääntelee suutaan mitä hauskempiin asentoihin!

Rasmus istuu hienosti ilman tukea, eikä tarvitse enää tyynyjä taakseen turvaksi. Tukea vasten seisominenkin sujuu hienosti, mutta joskus Rasmus unohtaa pitää kiinni. Käveletettynä Rasmus ottaa hienosti askelia ja isoja harppauksia. Rasmus osaa itse seisoa polvien varassa, muttei osaa vielä nousta siihen itse.

Rasmus kutiaa helposti ja alkaa kutitettuna kikattaa. Hellyyttä Rasmus näyttää painamalla pään kaulaa vasten ja hieromalla naamaansa sylittelijää vasten. Rasmus takertuu syliin kuin pieni apinanpoikanen ja kurkkii välillä ripsien alta.

Rasmuksella on kaksi hammasta alhaalla ja kaksi tulossa ylös. Hiukset ovat ihan vaaleat ja suorat, silmät kirkkaan vaaleansiniset. Pieni Eemeli. Rasmus painaa n.10kg ja on reilu 70cm pitkä. Vaatteissa käytetään 74cm bodeja ja paitoja, sekä 68-74 housuja.



Rasmuksen lempileluja ovat pahvikirjat ja palikkalaatikon muovikansi. Myös megabloksit kiinnostaa kovasti. Myös keinuminen on ihanaa!

Syödessä Rasmus haluaa käyttää omaa lusikkaa, mutta ruoka lentelee vielä minne sattuu. Vesi ja maito juodaan hienosti nokkamukista ja pinsettiotteella tartutaan pienempiin ruokiin. Rasmuksen herkkua ovat maissinaksut ja kaikki ruoka. Varsinkin bataattibroileri maistuu. Mukista juominenkin sujuu autettuna.

Rasmus nukahtaa ja nukkuu hyvin, sängyssä pitää ennen nukahtamista vähän jumppailla, mutta rauhoituttuaan Rasmus nukahtaa helposti. Yöllä Rasmus herää 1-2 kertaa ja haluaa tutin suuhun tai hörpyn maitoa. Vaunuissa Rasmus nukkuu hyvin ja pukeminen on ihan syvältä.

Rasmus on kärsinyt pienen ikänsä aikana jo neljästä korvatulehduksesta, mutta myös niiden aikana on jaksanut olla oma iloinen itsensä. Vähän kiukkuisempi ja huonounisempi vain. 

Rasmus on ikiliikkuja. Syöttötuolissa ja sylissä ei voi olla hetkeäkään paikallaan, vaan Rasmus heiluu ja ravistaa käsiään. Huutelee ja huhuilee. Hauskuttaa Kasperia ja nauraa välillä myös veljelle.

Rasmus on kovasti isin perään. Isin tullessa töistä, Rasmus etsii isiä katsellaan. Jos isi katoaa vessaan tai vaihtamaan vaatteita, iskee huoli ja isin pitää huhuilla Rasmusta. Rasmus haluaa isin syliin heti isin tullessa töistä, muuten tulee itku.

Rasmus haluaisi valtavasti syödä aina toisten lautasilta. Äidin ja isin ruoka kiinnostaa ja ruuanlaiton seuraaminen on Rasmuksen lempipuuhia.

KASPER 9kk

Kasperkin on yhtä hymyä koko ajan. Kasper myös nauraa hekottaa lähes koko ajan ja suu on jatkuvassa virneessä. Kasper on vähän varauksellinen vieraita kohtaan, ei niin hanakasti ala hymyillä, mutta tarkkailee kyllä tarkasti. Hetken tutustumisen ja leikkimisen jälkeen Kasper leikkii jo innoissaan vieraidenkin kanssa. Kasper säikähtää helposti, ja luullessaan jääneensä yksin, tulee itku.

Kasper on kontannut pari viikkoa, ryömimällä eteenpäin mentiin vain pari päivää. Kasper konttaa jo vauhdikkaasti, on valtavan utelias ja löytää varmasti lattialta jokaisen kiven ja leivänmurun. Kasper osaa peruuttaa kontaten ja nousta kontaltaan takaisin istumaan. Kasper nousee itse tukea vasten polvien varaan seisomaan, ja hakee jo toispolviseisontaa. Paristi on noussut sängyssä itse seisomaan, mutta se on vielä vähän pelottavaa. Tukea vasten Kasper seisoo tukevasti ja osaa useimmiten peruuttaa siitä istuvilteen ja jatkaa matkaansa kontaten. Kasper kävelee tuettuna, mutta konttaaminen kiinnostaa enemmän.



Kasper konttaa luo kutsuttaessa ja syliin päästessään antaa ison halauksen ja muiskauttaa suuauki suukon. Tai suukkoja.

Kasper reissaa jo paljon tutkimusmatkoillaan. Jokainen kodin nurkka on kartoitettu ja viimeistään nyt on pitänyt irrottaa laatikoista ja kaapeista kahvat, sillä Kasperin lempipuuhaa on niiden availu. Lehdet revitään ja johdot metsästetään pienistäkin koloista.

Kasper viihtyy pitkiä aikoja itsekseen lattialla leikkien tai konttaillen. Syliin tullessaan Kasper on varsinainen sylivauva ja tankkaakin kerralla läheisyyttä kunnolla. Pussailu ja halailu on Kasperista ihanaa ja hetken Kasper jaksaa istua sylissä ihan hiljaa seuraillen Rasmuksen touhuja. Sitten iskee menovaihde ja lattialle on päästävä.



Kasper on oppinut heiluttamaan ja heiluttaa koko ajan ja kaikille. Enimmäkseen itselleen. Muutenkin käsien heiluttaminen ja huitominen on hauskaa!

Kaksi viikkoa sitten Kasper sanoi useasti "äittti"  :') , nyt se taitaa olla unohtunut ja äitiä kutsutaan ääksi ja ämmäksi. Pari päivää äidin sanomisen jälkeen Kasper sanoi "iti" ja "ishi". Paristi on osoittanut sanansa selvästi isille. Viimeaikoina Kasper vaan sihisee isin nähdessään.

Kasper on äidin poika, mutta kovasti myös isin perään.

Kasper painaa n. 10kg ja on vähän reilu 70cm pitkä. Käyttää 74cm bodeja ja 68-74cm housuja.
Kasperilla on vaaleat hieman kiharat hiukset sekä kirkkaan siniset silmät.

Kasper syö oikeastaan kaikkea. Vadelmat ovat uusin herkku ja varsinkin kaikki makea on Kasperin mieleen. Kasper tykkää myös kovasti omenariisipuurosta ja banaanista. Kasperia ei kauheasti kiinnosta syödä itse, vaan tykkää olla syotettävänä. Sormiruokaillessa tutkii tarkasti kaiken suuhun laittamansa. Kasper juo hienosti nokkamukista itse ja autettuna tavallisesta mukista.



Kasper nukkuu hyvin, nukahtaa lähes aina itse, hetken sängyssä touhuttuaan. Usein haluaa maitoa vielä iltamaidon lisäksi ennen nukahtamista ja herää useimmiten yöllä vaan kerran. Vaunuissa Kasper nukkuu hyvin, mutta nukahtaminen sinne on hieman hankalaa.

Kasperin lempileluja on lamaze-käärme, vauvojen "kuntosali", kummitädiltä saatu magnusti sekä palikkalaatikon muovikansi.

Kasper on pysynyt hyvin terveenä, muutamia flunssia ja kuumeiluita lukuunottamatta.

Kasperilla on kaksi hammasta alhaalla ja kaksi tulossa ylös.

Kasper nousee koko ajan ja kaikkea vasten seisomaan. On liikkeessä koko ajan ja hekottelee mennessään.




Molemmat pojat ovat aivan ihania pikkumiehiä. Iloisia ja aurinkoisia. Kummankin oma persoona näkyy jo selvästi ja veli on selvästi tärkeä. Rasmuksen tullessa viikonloppureissulta kotiin, pojat vain katselivat toisiaan ja nauroivat. Veljeä oli ollut hirveä ikävä! Pojat osaavat jo riidellä leluista. Veljen kädessä oleva lelu on aina paras, ja veljen suusta pitää käydä nappaamassa tutti omaan suuhun. Jos veli on availemassa kaapin laatikoita, pitää sinne mennä myös toisen. Jos äiti taas ottaa toisen syliin, myös toisen on päästävä. Veljen hiuksia revitään ja naamaa raavitaan. Kovasti yritetään näyttää rakkautta, vielä vaan vähän kovakouraisin keinoin.

Pojat ovat kumpikin valtavan sosiaalisia. Niin aikuisia kuin muita vauvojakin kohtaan. Jatkuvasti hakeudutaan kontaktiin, jutellaan ja leikitään. Tarkasti seurataan toisten vauvojen touhuja. 

Muumien tunnarin tai Pikku Kakkosen alkumusiikin ajan pojat istuvat hievahtamatta olohuoneen lattialla tuijottaen telkkaria. Sitten ei enää kiinnosta.Imuri on molempien suuri rakkaus. Poispäältä ollessaan imuria kosketellaan ja ihaillaan. Se jaksaa kiinnostaa pitkään. Päällä ollessaan molemmat istuvat paikallaan hievahtamatta ja vaan seuraavat imurointia. Välillä naurahdetaan ja siirrytään lähemmäs. Sitten taas ihaillaan! :D

torstai 20. maaliskuuta 2014

SOSETEHTAILUA

Tätä postausta toivottiin Kotiruoka vs purkkiruoka -postauksen jälkeen, ja lupasinkin toteuttaa sen jo viime viikolla. Aikataulutus meni vähän metsään, joten vähän myöhässä tulee!

Seuraavat asiat ja ruuanlaittotavat joista kerron, eivät ole se ainoa oikea tapa tehdä vauvoille ruokaa. Se on meillä hyväksi ja toimivaksi todettu. Rasmus ja Kasper syövät molemmat valtavan hyvin ja ennakkoluulottomasti, ja vaikka kuinka toivoisin sen johtuvan siitä, että heille on alusta asti tarjottu monipuolista ja hyvää kotiruokaa, taitaa syy olla enemmän uteliaissa pojissa kuin äidin kokkaustaidoissa.. Meidän tapa ei myöskään kävele ihan käsikädessä neuvolan ohjeistusten mukaan, joten siitä ei erikseen tarvitse huomauttaa, mä uskon neuvolanohjeistuksia enemmän siihen äidinvaistoon, sekä siihen että jokainen vanhempi tuntee lapsensa parhaiten. Pitää luottaa itseensä ja siihen, että tietää mikä omalle lapselle on se juuri oikea tapa!

Äidit osaa olla näissä ruokajutuissa (ja vähän kaikessa muussakin) tosi julmia toisilleen. Oletetaan, että se oma tapa ja omalle lapselle sopivin tapa, olisi kaikille se ainoa ja oikea. Niinhän ei ole, siinä missä aikuisetkin, myös lapset ovat yksilöitä!

Rasmus ja Kasper saivat äidinmaitoa 1,5kk, jonka jälkeen siirryttiin pelkkään korvikemaitoon. Vellejä alettiin maistella 2,5kk ja vihannessoseiden maistelu aloitettiin 3kk. Hedelmät ja marjat tulivat ruokavalioon n. 3,5kk. Alkumaisteluissa oltiin tosi varovaisia, pojilla on isänsä puolelta kuitenkin geneettistä taipumusta allergioihin. Kun mitään oiretta ei tullut mistään ruoka-aineesta, siirryttiin lihoihin aika nopealla temmolla. Liharuokia pojat alkoivat syödä 5,5kk sitä ennen oltiin jo totuteltu puuroihin.

Ensimmäiset maistelusoseet tein jääpalamuotteihin. Kun kuutiot olivat jäätyneet, siirsin ne pakasterasioihin tai pakastuspusseihin. Tosi nopeasti poikien soseannokset kuitenkin nousi ja aloin pakastaa pilttipurkkeihin. Niitä oli kuitenkin niin vaikea pinota ja pestä, että ostin kaupasta 2-3 dl pakasterasioita ja aloin pakastaa soseita niihin. Aluksi yhdestä rasiasta riitti päivän molempiin ruokiin.





Ekat soseidenteot oli ihan kokeilua. Pääasiassa höyrytin kasvikset. Perunan ja riisin kuitenkin keitin. Kaikki soseet olen tähän asti soseuttanut blenderillä, mutta ehkä kätevämpi olisi sauvasekoitin. Blenderilläkin pärjää kuitenkin hyvin!

Kaikki vihannekset käyttäytyy vähän erilailla blendatessa. Pitkään höyrytetty bataatti ja porkkana ei välttämättä tarvitse vettä mukaan ollenkaan, vaan soseesta tulee ilmankin riittävän löysää. Kesäkurpitsa taas on niin märkä vihannes, että sitä ei kannata soseuttaa pelkästään. Samoin kukkakaali. Ite tein monesti kesäkurpitsan tai kukkakaalin ja perunan samassa, silloin keitinvettä ei tarvinnut mukaan. Muuten perunaa soseuttaessa mukaan kannattaa laittaa pari desiä vettä niin vihannekset soseutuu helpommin.

Vihanneksia voi yhdistellä ihan oman mielen mukaan. Kaupan sosehyllyillä kannattaa käydä kurkkimassa mitä yhdistelmiä niissä on käytetty! 

Riisiä en itse tykännyt käyttää alkusoseissa, se puuroutuu blendatessa ja pakastuksen jälkeen on aika kokkareista. Menee hyvin isommalle vauvalle, mutta ainakin omat pojat kakoi kovasti kokkareista ruokaa. Helpommin riisit meni kun ne blendasi vaikka bataatin tai porkkanan kanssa!

Muita aloitteluvaiheen soseita oli  
bataattisose, bataatti-porkkana, bataatti-parsakaali, peruna-kukkakaali, bataatti-kesäkurpitsa, peruna-porkkana, peruna-kesäkurpitsa-parsakaali... 
Kukkakaalia oon ite hirveän huono käyttämään. Vihaan sen makua ja hajua itse ja nyt olen kovaa vauhtia siirtämässä ennakkoluuloni myös pojille..

kanaa, riisiä, paprikaa ja currya

porkkanaraastetta ja lihamakaroonilaatikkoa

kurkkuporkkanaraastetta ja broileria ja makaronia

kasper odottelee omaa lusikallista jo suuauki! :D


Pikkuvauva-ajan soseita en maustanut mitenkään. Koin, että poikien olisi parempi tutustua ensin vihanneksen omaan makuun ennen maustamista. Bataatista tuli ehdoton suosikki. Varsinkin bataatti-porkkana oli suurinta herkkua! Kukkakaalisose ei ole koskaan kelvannut pelkästään, mutta johonkin toiseen sekoitettuna kelpaa.

Soseiden tekovaiheessa soseeseen voisi lisätä myös maitoa, mutta ilmeisesti se ei pakastettaessa säily ihan yhtä hyvin kuin veden kanssa soseutettu. Tästä ei mulla kuitenkaan ole sen kummemin tietoa, ite olen aina lisännyt maidon vasta lämmitettyyn soseeseen, jos tarvetta.

Parsaa, kukkakaalia ja porkkanaa pakastan vieläkin jonkin verran jääpalamuoteissa. Sieltä voi sitten muutaman palan ottaa ruuan lisukkeeksi, jos soseessa ei itsessään ole vielä vihannesta.

edelliseltä päivältä jääneiden perunoiden lisäksi pakastimesta karjalanpaisti- ja parsakaalikuutioita

tomaattia ja kurkkuraastetta sekä makaronia ja jauhelihaa


Kun pojat alkoivat siirtyä liharuokiin, piti soseita tehdä jo aika isoja annoksia. Kumpikin söi ja syö pääsääntöisesti 1,5 dl lihasosetta/ruokailu. Helpompaa siis oli tehdä ruuat suoraan pakasterasioihin jääpalamuottien sijaan. Toinen hyvä vaihtoehto on muffinssivuoka, josta jäätyneet palat voi siirtää taas pusseihin. Ite olen kuitenkin suosinut pakasterasioita, niissä ruoka on helppo ottaa myös jäisenä mukaan kaupungille tai kylään.

Lihat olen keittänyt tai valmistanut uunissa. Pääasiassa käytän poikien ruokiin broilerin filesuikaleita, naudan jauhelihaa, naudan sisäpaistia, possun palapaistia tai lohta. Kaiken muun keitän, mutta lohi paistuu uunissa.

Lihasosetta tehdessä keitän aina ensin lihan kypsäksi ja sitten vasta lisään soseeseen tulevat mausteet ja vihannekset. Monesti keitän ja soseutan myös pelkän lihan ja pakastan sen jääpalamuotteihin, jolloin se on helppo lisätä vaikka omalta ruualta ylijääneeseen perunaan. Muottisysteemillä voi sekoitella eri ruoka-aine paloja haluamaansa lisäkkeeseen, jolloin ruuat ovat useammin erilaisia. Lihaa soseuttaessa, mukaan pitää laittaa aika paljon keitinlientä, jotta lihat soseutuu!

Alle vuoden ikäiselle suositellaan proteiinin lähdettä n. 1rkl päivässä. Aika vähän ja tosi vaikea arvioida mitä se tarkoittaa käytännössä. Ite olen laittanut n. 10% lihaa joka ruokaan.

Muutamia poikien suosikkiruokia:

Karjalanpaisti
1 kg perunaa
500g porkkanaa
5 maustepippuria
1 sipuli
3 laakerinlehteä
100 g naudan paistia
50g possun palapaistia

soseutusvaiheessa kerään mausteet ja sipulit pois. Keitinlientä voi laittaa reilustikin makua tuomaan. Lihana voi myös käyttää vain toista, possua tai nautaa.

Bataattibroileri
250g broileria
2 kg bataattia
1 parsakaali
1 sipuli
1 tl basilikaa
1/2 tl broilerimaustetta (suolaton)

Pasta bolognese
100 g jauhelihaa
1 dl tomaattisosetta
1 paprika
1 tl jauhelihamauste (suolaton)
valmista rakettisapagettia n. 10dl

Kanapasta
200 g broileria
1 paprika
1/2 kesäkurpitsa
1 sipuli
n. 10dl valmista pastaa

Lihamakaronilaatikko
200g jauhelihaa
2 kananmunaa 
1 ps makaronia
5 dl vetta tai maitoa
2 tl jauhelihamaustetta
ripaus pippuria




 Sormiruokailut on meillä sujuneet hyvin vasta ihan pari viikkoa. Tähän asti pojat on vaan leikkineet ruualla, ja seurauksena on ollut sotku. Pariin kuukauteen meillä onkin sormiruokailtu vaan vihannestikuilla ja maissinaksuilla. Nyt ollaan annettu banaania, vesimelonia, lihapullia.. Luulen että tässäkin lapsille on jokin herkkyyskausi, jolloin sormiruokailu kannattaa aloittaa. Toisilla lapsilla se on heti puolivuotiaana, toisilla vasta lähempänä yhtä vuotta. Meillä ilmeisesti nyt yhdenksänkuisena. Välipala meneekin nykyisen usein sormiruokaillen. Hedelmiä, riisikakkuja, sämpylää.. Lisänä kuitenkin myös joku sose, sillä puurojen mukana pojat ei enää marjoja syö.

pakastimesta napattu pari lohikuutiota, porkkanakuutioita ja vasta keitettyä perunaa.


kananmunaa perunamuussia ja porkkanaraastetta



Moni luulee, että jos pakastetun ruuan sulattaa mikrossa, siitä katoaa ravintoaineet ja siksi se olisi parempi sulattaa vesihauteessa. Kyse on urbaanista legendasta, sillä kaikki lämmittäminen tuhoaa ravintoaineita. Parasta olisi jos soseen voisi tarjota heti kypsennyksen jälkeen, niin säästyisi uudelta lämmittämiseltä. Harvoin se arjessa kuitenkaan on mahdollista, joten ainakin meillä mikro hyrrää monta kertaa päivässä! :D

Korvikemaitoa voi hyvin käyttää ruuanlaitossa, mutta keittäessä siitä katoaa ravintoaineet ja vitamiinit. Sitä ei siis enää sitten voi laskea päivän saantimääriin.

Vauvansoseiden teko ei ole yhtään vaikeaa! Reippaasti vaan kokeilemaan! Bataattia ja perunaa vaan höyryttymään ja haarukalla soseeksi, vähän maitoa joukkoon ja sose on valmista syötäväksi!


bataattia porkkanaa parsaa ja broileria



Heräsikö kysymyksiä? Vastailen mielelläni jos vaan osaan! :)

keskiviikko 19. maaliskuuta 2014

Ajatuksia töihinpaluusta

Maaliskuu on jo reilusti yli puolenvälin ja mun töihin paluuseen on alle kaksi viikkoa!
Tuntuu hurjalta, että kahden viikon päästä mä istun työpöydän takana ja Henkka on poikien kanssa kotona!

Ajatukset töihinpaluuseen liittyen ovat olleet hieman ristiriitaiset alusta lähtien. Ensireaktio kysyttäessä, tulenko töihin, oli joo tottakai! Tuntui hyvältä päästä neljän seinän sisästä aikuisten pariin. Käyttämään omia aivoja ja toisaalta parantamaan tulevaisuuden työllistymisnäkymiä.

Se päivä, kun mun töihinpaluuhalukkuutta tiedusteltiin, ei ollut mitenkään helpoimmasta päästä. Pojat oli huonolla tuulella ja koko päivä oli ollut kiirettä. Omat syömisetkin oli unohtuneet. Ajatus siitä, että olisin päivän aikana kahdeksan tuntia töissä, aikuisten parissa, saisin syödäruuan rauhassa ja juoda kahvin kuumana, houkutti. Sitten alkoi taas se normaali arki, se kun kaikki luistaa hyvin, pojat on omia iloisia itsiään, ja mulla on aikaa sekä itselleni, kodille, että pojille. Mieli muuttui. Tästä mä jäisin paitsi. Rasmus ja KAsper kehittyy niin vauhdilla. Kumpikin kasvaa silmissä ja uusia taitoja putkahtelee päivittäin. Mitä kaikkea multa jäisi näkemättä, jos 8-9 tuntia päivästä menisi töissä?

Onhan tämä arki kotona kuitenkin aika rentoa.. Jos päivä on hyvä, pojat nukkuu kahdet kahden tunnin unet ulkona heräämättä. Mulla on hyvin aikaa siivota kotia, tehdä itselleni ruokaa, syödä se lämpimänä ja kököttää koneella postaillen ja surffaillen. Nähdä ystäviä ja äitikavereita milloin huvittaa. Saan itse vaikuttaa meidän arkeen. Voin vaan syyttää itseäni, jos nurkissa pyörii pölypalloja, pyykit on pesemättä tai vessa siivoamatta. Mulla on aikaa panostaa ruuanlaittoon, tehdä pitkänkin valmistusajan ruokia ja suunnitella myös poikien ruuat. KAtsoa, että he syövät monipuolisesti joka aterialla.

Paita Me&I, kuolalappu H&M


Töihin palattuani, kaikki muuttuu. Mä en olekaan enää se vanhempi, joka antaa pojille aamupuuron. En pue heille päivävaatteita tai istu heidän kanssaan leikkipuistossa. En leiki päivän aikana tai valitse heidän välipalaansa. En ole se, jolla on meidän arjen langat käsissä.

Pääasiassa luotan siihen, että Henkankin kotona ollessa pojat syö terveellisesti ja monipuolisesti. On puettu säänmukaisesti ja saavat riittävästi virikkeitä. Koti on siisti ja ruoka valmiina kun mä tulen töistä. Rytmi pysyy samana, pyöritti sitä kumpi vaan. Pieni pelko mulla kuitenkin on, että kun mä en saakkaan enää vaikuttaa aikatauluihin, alkaa rytmit lipsua.

Paidat ja haalarit Lindex


On totta, ettei mun tapa pyörittää kotia ole se ainoa oikea. Henkan tapa voi olla täysin päinvastainen, mutta silti ihan yhtä hyvä. Ollaan kuitenkin niin samoilla linjoilla kasvatuksen ja arvojen suhteen ettei kauheasti metsään voi mennä. Silti vähän pelkään, että mun isolla työllä saavuttama rytmi ja arjen toimivuus on kohta muisto vain. Tein syksyn aikana niin ison työn siinä, että sain pojat samaan rytmiin ja nukkumaan pitkiä päiväunia ja syömään hyvin, että itku varmasti tulee jos se muuttuu! :D

Toinen iso pelko on se, että menetän jotain korvaamatonta, kun en olekaan se koko ajan paikallaoleva vanhempi. Tällä hetkellä kuitenkin olen se tärkein pojille, molempien ilme kirkastuu ja hymy leviää korviin, kun pojat kuulevat oven kolahtavan ja isin tulevan kotiin. Silti se on kuitenkin äiti, jonka syli paremmin lohduttaa ja jonka syöttämänä ruoka uppoaa paremmin. Entä jos mun töihin mentyä isistä tulee korvaamaton ykkönen, ja mä en ole enää mitään? Hölmäjä pelkoja sinänsä, että nytkin olen hieman kateellinen Henkalle siitä, kuinka onnessaan pojat ovat hänen tullessaan täistä. Isille ei kiukutella vaan itku vaihtuu hymyyn hetkessä kun isi tulee kotiin. Isi on se kiva, jonka hermo kestää kiukuttelut paremmin, kun koko päivää ei ole jo kuunnellut sitä kitinää.

Paita Lindex, Housut Polarn O Pyret


Sitäkin odotan ihan valtavasti, että aika poikien kanssa on sitten sitä laatuaikaa. Illalla ei ole sitä turhautumista päivän kiukuista, vaan töissä on saanut ladattua pattereita, ja omia kiukkupusseja on jo kauhea ikävä. Illalla ei tarvitse laittaa ruokaa, siivota keittiötä ja hoitaa muita kotitöitä. Isi tekee ne ja itse voi keskittyä ihan vaan poikiin ja heidän kanssaan oloon.

Voitte siis kuvitella, miten olo on ristiriitainen. Pääkään ei varmaan ihan ole vielä ymmärtänyt, että töihinpaluu on niin lähellä! Toisaalta taas helpottaa ajatella, että tämä on vain väliaikaista. Syksyn tullen palaan taas kotiin, toivottavasti akkuja ladanneena ja levänneenä! Ja mikä tärkeintä, isi on poikien kanssa kotona, pienten poikieni paikka ei vielä ole päiväkodissa vieraan hoidossa. 

paita Name It, housut Lindex


Suurin syy siihen, miksi tällainen järjestely tehtiin on se, että Henkalla on mahdollisuus jäädä kotiin. Olisi ihan eri asia, jos töiden puolesta Henkka ei voisi jäädä kotiin tai ei vaan muusta syystä haluaisi. Miten voisin olla niin itsekäs, että veisin isiltä mahdollisuuden viettää kunnolla arkea lastensa kanssa, jos se kerran molempien töiden puolesta on mahdollista? Poikienkin kannalta on mielestäni tärkeää, että isi on nyt hetken se lähempi vanhempi. Onhan äidin kanssa kuitenkin arkea pyöritetty jo 9 kuukautta. Vähän vaihtelua heillekin! Lisäksi on ihana, että myös Henkka pääsee näkemään ja kokemaan poikien kasvun ja kehityksen ihan läheltä. Monesti isä kuitenkin on se, jolle lankeaa perheenelättäjän rooli, ja välit lapsiin saattavat jäädä etäiseksi.

Ennenkaikkea, tämä tuntuu juuri oikealta ratkaisulta meidän perheen kannalta. MOlemmat Henkan kanssa nähdään, mitä se toisen arki on. Henkka näkee, mikä määrä työtä kotona olossa kahden lapsen kanssa on, ja mä taas, ettei se töissäkäyvän vanhemmankaan päivä aina ihan ruusuinen ole. Ei sinne töihin mennä lomailemaan, vaikka kotiinjäävästä monesti siltä tuntuu.