keskiviikko 29. tammikuuta 2014

Mami kesäkuntoon! 4.viikko

Ne suuret suunnitelmat siitä, että tällä viikolla petrattu liikunnan suhteen, meni kyllä ihan suohon.. Ruokiakin tosi huonosti. Oltiin to-su siellä Lahdessa, eikä sieltä ole otettuna yhtään ruokakuvaa.. Mutta, ehkä pelkkä teksti riittää tällä kertaa.

Painonpudotus viikossa: -0,3kg (-3,0kg)
 Senttejä pois vyötäröltä: 0 cm (-5cm)
Senttejä pois navan kohdalta: 0 cm (-6cm) 
Aika vähäistä on toi painonpudotus ilman liikuntaa.. Ja senttejä ei ole lähtenyt sitäkään vähää. No, taidan syyttää sitä hautajaisissa ollutta vadelma-kermakakkua tuosta. Kun eihän sitä nyt voinut jättää syömättä...
Nyt otan oikeasti itseäni niskastakiinni, ja painonpudotus ensi viikolla on -1kg!!
Keskiviikko 22.1.14
7.30 leipä kananmunalla
11.00 proteiinipatukka
14.00 Eilistä lasagnea
18.00 lihapullia, perunamuusia ja salaattia
21.00 rahka ja vadelmia

Torstai 23.1.14
 Poikien kanssa kauppareissulla sorruin hesen hamppariin.. Nälkä oli ihan hirveä ja houkutus niin suuri..
07.00 Skyr ja omena
11.00 Hesen juustohampurilainen
15.00 Vuohenjuustobroilerisalaatti
18.00 Patonkia
21.00 Karjalanpiirakka munavoilla
hihi, hups.. tuli vähän iso viipale vuohenjuustoa.. ;) 
Perjantai 24.1.14 
9.00 paahtoleipä munavoilla
12.30 Hirvikeittoa
16.00 Naudan sisäfilettä, salaattia, rosollia, vaaleaa leipää ja perunaa
17.30 täytekakkua
21.00 Rahka mehukeitolla
Lauantai 25.1.14
9.00 juustosämpylä ja kananmuna
13.00 Naudan sisäfilettä, salaattia, rosollia, kermaperunoita
 15.00 täytekakkua 
19.00 kanafetasalaattia
21.00 dippilautanen
Sunnuntai 26.1.14
8.30 sämpylä
13.00 naudansuikalekastiketta, riisiä ja salaattia
18.00 sämpylä
20.00 sämpylä
aika sämpylävoittoinen päivä..
Maanantai 27.1.14
8.00 kaksi leipää
11.30 tonnikalapasta
16.00 herapirtelö
20.00 broileri-auraleipiä


   
Tiistai 29.1.14
07.00 Skyr
12.00 Jauhelihakastiksetta ja perunaa. Salaattia.
17.00 Pitsapala ja rucolaa
20.00 Pitsapala
Nyt pitäisi taas yrittää kitkeä noi leivät pois ruokavaliosta.. Niitä on vaan niin helppo puputtaa :D
Tänään me palkitaan itsemme ja syödään karkkia ja suklaata iltapalaksi! Herkkulakko kestikin kahden kuukauden sijaan kuukauden, mutta oon tosi ylpeä silti itsestäni!!  Jatkossa meillä on sitten yksi herkkupäivä viikossa! :)

Nyt lähden puputtamaan suklaata! ♡

Rasmuksella on muuten taas korvatulehdus :/ käytiin eilen lääkärissä ja myös keuhkoputkissa oli joku virus.. Rasmus hengitteli siellä jo adrenaliinia ja keittosuolaa ja heti helpotti. Kotona on sitte hengitelty babyhalerilla pari kertaa päivässä. Voi pikkuista ♡ 

tiistai 28. tammikuuta 2014

Haaste: Viisi asiaa joita rakastan itsessäni!

Sain tämän haasteen jo viimevuoden puolella Nooralta, mutta vasta nyt saan aikaiseksi väsätä tämän! Uskomattoman vaikea kasata viisi asiaa, joita itsessään rakastaa. Paljon helpompi olisi sanoa mitä vihaa.. Niin se varmaan on monelle muullekin, hassuja me ihmiset :D

1. Sopusuhtainen vartalo

Vaikka mulla onkin menossa kesäkuntoon-projekti, voin silti sanoa tykkääväni kropastani. Vaikka kaksosraskaus olikin varmasti aika shokki kropalle, on se palautunut ihmeen hyvin siihen mistä lähti. Muutenkin tykkään vartaloni mittasuhteista. Selkä ja jalat ovat juuri sen mittaiset, että vaatteet ovat sopivan mittaisia ja istuvat päälle. Vyötäröä ja lantiota on, mutta sopivassa määrin. Sama juttu tisseissä ja hartioissa, tissit sopivat ei pienet eikä isot ja hartijat juuri sopivan levyiset niskalenkkitoppeihinkin. Vartaloni on sopusuhtainen ja rakastan sitä itsessäni.


2. Silmät

 Mulla on tosi jännän väriset silmät. Henkka sanoo niitä kissansilmiksi, ja sitä ne ehkä vähän onkin. Tosi kirkkaan vihreät, jossain valossa taittaa keltaiseenkin. Ripset mulla on luonnostaan pitkät ja tuuheat, joten kevyellä ripsarilla selviää usein. Myös silmien malli miellyttää vähän kapeat, mutta kuitenkin melko suuret. Rakastan mun silmiä. Ne on niin uniikit.


3. Empaattisuus

Toisten elämä ja asiat kiinnostaa oikeasti. Oon ihan mahdoton tunnehörhö ja eläydyn muiden, tuttujen ja tuntemattomien iloihin ja suruihin. Saatan itkeä tuntemattoman huonoa onnea ja iloita oikeasti toisen kohtaamasta onnesta. Osaan olla iloinen muiden onnistumisesta, se ei ole minulta millään tavalla pois. Osaan kuunnella ja tukea, lohduttaa ja rohkaista. Olen hyvä ihmistuntija, ja näen nuoleskelun ja mielistelyn läpi. Manipulointia vihaan ja toisen kiltteyden hyväksikäyttäminen ärsyttää. Olen ihan täysin tunneihminen, höystettynä pienellä järjenäänellä. Empaattisuus on ihanaa ja rakastan sitä itsessäni!

4. Järjestelmällisyys

Rakastan listoja ja powerpointteja. Aloitan asioiden suunnittelun ajoissa ja täysillä. Kun jotain tehdään se tehdään sitten kunnolla. Kirjat on kirjahyllyssä aakkos- tai värijärjestyksessä, vaate- ja astiakaapit on siistit. Mussa asuu pieni Monica Geller (eikä ihan pieni..). VIHAAN sotkua ja likaa. Kauneus, siisteys ja harmonia miellyttää, ristiriidat häiritsee silmää. Matkat suunnittelen etukäteen hyvin, jottei ikäviä yllätyksiä tule vastaan. Viikon ruuat mietin etukäteen ja teen kauppalistan. Listoja, listoja, listoja! Rakastan niitä! Toisaalta, osaan olla myös rennompi. Silloin vaan ärsyttää jos jokin ei toimi :D Rakastan järjestelmällistä minua!

5. Äitiys

Olen mahtava äiti. Rakastava, rento, tiukka ja lämmin. Omasta mielestäni minut on tehty äidiksi, osaan sen hyvin ja viihdyn äitinä. Nautin siitä, että voin miettiä poikien rytmiä, päiväohjelmaa tai välipalojen sisältöä. Keksiä lauluja joille pojat nauraa ja löytää juuri se kohta kaulasta, joka kutittaa poikia kamalasti. Ymmärtää, miksi vauvani itkee, ja tajuta kun hän ei ole omaitsensä, vaan joku on vialla. Huomata, kuinka äitiyden lisäksi voin olla myös nainen ja kihlattu. Tajuta, ettei äitiyden vuoksi ole tarvinnut luopua omasta ajasta täysin. Äitiys on ihanaa. Ja mikä parasta, saan olla äiti kahdelle maailman ihanimmalle pienelle pojalle! Rakastan äitiyttäni!



maanantai 27. tammikuuta 2014

Viikonloppukuulumiset.

Viime postauksesta on taas aikaa. Me vietettiin pidennettyä viikonloppua Lahdessa, joten postausten tekemiseen ei oikein ollut aikaa. Otinkin loman lomana ja pysyttelin poissa blogin parista. Ihan totaalista irtiottoa en pystynyt ottamaan, pakko oli pariinotteeseen käydä muut blogit lukemassa. Oon kyllä niin koukussa tähän..

Meidän "kiire" alkoi jo keskiviikkona. OLin tuttuuntapaani taas onnistunut sopimaan meille niin paljon menoja, että aikataulut vähän tökki..

Keskiviikkoaamupäivää vietettiin Joensuun Perheentalolla mammojen ja vauvojen kanssa. Perheentalo on ihan huippupaikka treffailla muita lapsellisia, lapset voi touhuilla uusien lelujen parissa, kun äipät voi samalla vaihtaa kuulumisia. Tällä kertaa meitä oli aika paljon, viisi äitiä ja kuusi vauvaa. Vauvojen yhteiskuvayritykset meni vähän miten sattui, kun millään ei kuutta lasta saanut pysymään samaa aikaa paikallaan :D JOten kuvissa vaan kolme ja puoli :D

Mulla on kyllä käynyt ihan hirveän hyvä tuuri, kun oon löytänyt niin ihania äitikavereita! On aika harmi, ettei kukaan mun ystävistä ole oikeastaan samassa elämäntilanteessa mun kanssa, siksi onkin ihan huippua, että oon törmännyt niin omanhenkisiin muihin äiteihin. Ja kirsikkana kakun päällä, yhteen ihanaan monikkoäitiystävään! <3

Keskiviikko menikin vauvatreffeillä ja kaupungilla. Päikkärit meni ihan päin seiniä, ja meillä oli aika kiukkuisia poikia loppuillan kotona.. Jäi sitten reissuun valmistautuminen hoitamatta ja torstai meni taas juostessa.

Olin ihan täysin unohtanut, että mulla alkoi kirpparipöytä torstaiaamuna, joten aamulla piti vielä pikaisesti hinnotella tavarat ja lähteä viemään niitä poikien kanssa kolmestaan kirpparille.. Hoidettiin vielä muita juoksevia asioita, käytiin kaupassa ja siivottiin kotona. POjat raivosi kumpikin koko iltapäivän, kun yritin valvottaa niitä, jotta ne sitten nukkuisi autossa matkalla Lahteen mahdollisimman paljon. Se juoni onneksi onnistui, ja meillä oli ihan mielettömän helppo automatka..

Perjantaina mä kävin aamusta poikien kanssa shoppailemassa, tein ihan huippulöytöjä, vaikka alet alkaakin olla jo aika loppu.. mm. välikausihaalarit pojille ja muutamia bodeja ja housuja. Iltapäivästä ajettiin mun isomummum hautajaisiin Heinolaan. Vaikka hautajaiset onkin aina tosi surullinen juhla, oli näissä mukana myös iloa. Ainakin omaltaosaltani oli helppo saattaa mummu viimeiselle matkalleen tietäen, että mummulla oli 98 elämäntäyteistä vuotta elettynä. Mummu eli sota-ajan, näki lasten syntyvän ja kasvavan, saavan omia lapsia ja lapsenlapsia. Yksi mistä olin ite kesällä ihan mielettömän iloinen oli se, että mummu ehti nähdä vielä munkin lapset. Ensimmäiset lapsenlapsenlapsenlapsensa. Sukuaan viidessä polvessa. Vaikka siunaustilaisuus saikin kyyneleet silmiin, oli ihana nähdä ja kuulla kuinka täyttä mummun elämä oli. Se eletty elämä näkyi ja kuului siellä muistotilaisuudessa.


Lauantai menikin rennoissa mutta jälleen kiireisissä merkeissä. Ulkoiltiin, käytiin mun mammalla, mummilla ja papalla syömässä edellispäivän hautajaismenun tähteitä ja siskon kanssa shoppailemassa. Illalla herkuteltiin dippilautasilla ja kanasalaateilla mun isän luona. Katottiin Putousta ja oltiin vaan.

Sunnuntaiksi suunnattiin mun äidin luo Nastolaan ja vietettiin siellä se päivä. Pojat pääsi leikkimään junaradalla enon ja sedän kanssa. Vaikka voi olla, että pojat ei siihen leikkiin hirveästi osallistuneet ;)


Lähdettiin jo hyvissäajoin ajelemaan kohti Joensuuta. Matka meni taas ihmeen hyvin, paljon vähemmillä huudoilla kuin vaikka Lapinreissu :D

Nyt meillä onkin sitten perheestä 2/4 kuumeessa reissun jäljiltä.. Rasmus on ollut tosi väsynyt ja yskäinen koko päivän ja illalla nousikin ihan kunnolla kuume. Vähän pahoin pelkään, että korvissakin on tulehdus, vaan pystyasenoto nimittäin kelpaa :/


Viime viikonloppuna aloiteltiin muuten poikien leikkihuoneen tapetointia! Kaksplussan juttu ilmestyi keskiviikkona ja mulle tarjottiin töitä torstaina! Että on ollut kiirettä! Jospa tämä viikko menisi vähän rauhallisemmin!

Muistakaahan muuten käydä laittelemassa Henkalle kysymyksiä! täällä! klik klik!

keskiviikko 22. tammikuuta 2014

Mami kesäkuntoon! 3.viikko

Pakko sanoa, että tämä viikko meni kyllä ihan harakoille. Pakkaset esti liikkumiset ja laiskuus jumpilla käynnin. Kiukkuavat pikkupojat syömisen. Mutta herkkulakko pitää edelleen!

Tämän viikon numerot. Suluissa tilanne 1.1.2014 alkaen.

Painonpudotus viikossa: -0,2kg (-2,7kg)
 Senttejä pois vyötäröltä: -1cm (-5cm)
Senttejä pois navan kohdalta: 0 (-6cm)

Vaikka grammoja ja senttejä ei tällä viikolla paljon lähtenytkään, tuntuu silti, että jotain kiinteytymistä on tapahtunut. Farkut sujahtaa jo jalkaan, eikä vyötärölle tule kauheita jenkkakahvoja. Mahakaan ei enää niin pömpötä. Mutta edelleen tossa mahalla on se löysä nahka röllykkä, josta niin kovasti haluaisin eroon!

Ruokapäiväkirja:

Keskiviikko 15.1.14

7.30 Skyr ja päärynä
10.00 Herapirtelö
13.00 Munakas
17.30 Kana-paprika-ananas pastaa
20.00 Rahka mangososeella ja banaanilla




Torstai 16.1.14

8.00 Paahtolaipä kananmunalla
11.00 Rahka mehukeitolla
17.00 Eilistä kanapaprikapastaa
20.00 banaani

 Perjantai 17.1.14

10.00 Kaksi kananmunaa ja banaani
14.00 Tonnikalasalaatti
18.00 Grillattu kananrinta subi majoneesilla ja juustolla
 






 Lauantai 18.1.14

8.00 Kananmunaleivät
11.00 Rahka vadelmasoseella
16.00 Naudansisäfilepihvi, konjakkakermakastiketta bataattia ja porkkanaa, punaviiniä
20.00 Banaani ja päärynä





Sunnuntai 19.1.14

8.00 puuro voisilmällä
10.00  herapirtelö
15.00 sisäfilepihviä ja vihanneksia
20.00 Rahka vadelmasoseella ja banaanilla

Maanantai 20.1.14

10.00 munakas
14.00 herapirtelö
17.00 makaroonilaatikko
20.00 rahka mangososeella ja ananaksella



Tiistai 21.1.14

9.00 leipä ja kananmuna
12.00 tonnikalafetasalaatti
16.00 lasagne ja salaatti
20.00 rahka banaanilla ja vadelmasoseella



Syöty ruoka oli ihan hyvää laadultaan, mutta sitä tuli liian vähän ja liian harvoin. Kroppa meni säästöliekille, eikä sitten polttanut sitä rasvaakaan. Liian vähäinen syöminen ei vaan sovi mulla. Sen lisäksi, etten saa haluamiani tuloksia, musta tulee kiukkuinen ja äreä. Helpompi olisi kun vaan söisä säännöllisesti. Jaksaisi arkea poikienkin kanssa paremmin.

Ruokakuvien heikkoa saldoa korjailen nyt sitten kroppakuvilla! Ne ennen ja jälkeen kuvatkin tulee vielä joskus, sitten kun pääsen siihen tavoitepainoon. :) Kurkistetaan sitten tarkemmin, miten siitä raskaudesta onkaan palauduttu. Mutta nyt tän hetken tilannetta.


Pikkusen vielä pömpöttää. Edestäpäin näkee, että vielä on vyötärö hukassa, ja mahalla kulkee se vararengas. Tästä on nyt sitten hyvä lähteä kiinteyttämään ja tiputtamaan ne viimeiset roikkuvat kilot!

Bikinikunto täältä tullaan!!

Isi vastaa!

Nyt vihdoin, Kysy Isiltä!-postaus!

Mun yllätykseksi Henkka oli tähän suostuvainen, kun syksyllä halukkuutta tällaiseen kyselin. JOten nyt ihanat lukijani! Kysymyksiä tulemaan! Laittakaahan Henkka tiukille!

Kiinnostaako miehinen näkökulma parisuhteeseen, vanhemmuuteen, kasvatukseen tai ihan johonkin muuhun? Kysymyksiä voi laittaa parin viikon ajan 2.2.2014 asti! Henkka vastailee sitten sunnuntai-iltana saamiinsa kysymyksiin ja julkaisen postauksen sitten heti maanantaiaamuna!

Kysymykset voi lisäillä tähän loppuun kommentein tai sähköpostilla mistaonpienetpojattehtyblogi@gmail.com
myös Blogin Facebook-sivulle voi kysymyksensä laittaa tai lähettää sinne inboxiin! :)




tiistai 21. tammikuuta 2014

HAASTE! Poikien viikon ruuat lautasella kuvina.

Viikko sitten keskiviikkona Tutipuu-blogin Lindiz haastoi kaikki mammat kuvaamaan lastensa viikon ruokalistat. Mähän oon luvannut tehdä kuukauden ajalta omaa ruokapäiväkirjaa kuvin, joten ajattelin etten kyllä yhtään jaksa kuvailla vielä poikienkin ruokia. Mutta, päätin kuitenkin kokeilla, jos vaikka muistaisin, itseäkin kiinnosti, mitä pojat loppujen lopuksi syö. Joskus tuntuu, että oma pää on niin hatara, ettei hajuakaan mitä ne söi vaikka kaksi päivää sitten. No, nyt on sitten viikon lähes kaikki ateriat kuvattuna! Hyvä minä! Puuroja en joka päivä jaksanut/muistanut, mutta melkein kaikki kunnon ruuat on.

Tällä viikolla pojat söi paljon bataattia ja kurkkua :D

Keskiviikko 15.1.14


Aamupalaksi puuro luumusoseella. Kuva puuttuu, koska aloitin kuvailut vasta myöhemmin.

Lounaaksi kalkkuna-riisi-kukkakaali sosetta pakastimesta. Ruokajuomana vesi. Tästäkään ei kuvaa.

1. Välipalaksi maitoa, persikkarahkapilttiä, banaania ja sormiruokana riisikakkua. Kuvan omenat on mun :)

2. Päivälliseksi jauhelihaa ja makaroonia pakastimesta sekä porkkana-kurkkuraastetta. Ruokajuomana vesi.

3. Iltapalaksi riisipuuroa vadelma-omena-mustikkasoseella.




Torstai 16.1.14

1. Aamupalaksi kaurapuuro luumusoseella.

2. Lounaaksi kana-bataatti-parsakaalisosetta pakastimesta, ruokajuomana vesi.

3. Välipalaksi maitoa, raastettua omenaa ja aurinkoinen pilttiä. Sormiruokana riisikakkua.

Päivälliseksi Henkka antoi karjalanpaisti-perunasosetta. Kuva puuttuu, en muistanut infota sitä tästä postauksesta.

Iltapaksi kaurapuuroa kuningatarsoseella.




Perjantai 17.1.14


Aamupalaksi kaurapuuro kuningatarsoseella. Kuva puuttuu.

1. Lounaaksi lohta, perunamuussia ja porkkanaa. Ruokajuomana vesi.

2. Välipalaksi päärynää, puolukkainenpilttiä, maitoa. Sormiruokana maissinaksuja.

3. Päivälliseksi perunajauhelihalaatikkoa ja porkkana-kurkkuraastetta. Ruokajuomana vesi.

4. Iltapalksi riisipuuro mustikkasoseella.




Lauantai 18.1.14


Aamupalaksi kaurapuuro kuningatarsoseella.

1. Lounaaksi perunaa, kananmunaa ja porkkanaraastetta

2. Välipalaksi maitoa, muussattua banaania, mansikka-mustikka-omena sosetta ja sormiruokana maissinaksuja.

Päivälliseksi purkista lasagnea. Kuva puuttuu.

3. Iltapalaksi riisipuuro vadelmasoseella



Sunnuntai 19.1.14


Aamupalaksi kaurapuuro mustikkasoseella.

1. Lounaaksi possu-parsa-pasta-sosetta pakastimesta. (hupsis, väärä kuva.. En jaksa nyt korjailla, mennään tällä. Samanlaista mössöä se sekin oli :D) ruokajuomana vesi.

2. Välipalaksi maitoa, raastettua omenaa, banaania ja riisikakkuja. Kurkku- ja paprikasiivuja.

3. Päivälliseksi broileri-bataatti-parsa sosetta pakastimesta. (Käytin tässä jo aiemmin käytettyä kuvaa. Samaa settiä :)) Ruokajuomana vesi.

4. Iltapalaksi mannapuuroa ja mustikkasosetta




Maanantai 20.1.14


1. Aamupalaksi puuroa omenasoseella

2. Lounaaksi perunaa ja lohta, sormiruokana parsakaalia. Ruokajuomana vesi.

3. Välipalaksi maitoa, punaposkipiltti, raastettua omenaa ja sormiruokana vauvasämpylää.

4. Päivälliseksi Jauheliha-parsa-bataattia pakastimesta. Ruokajuomana vesi.

5. Iltapalaksi kaurapuuro mustikkasoseella.



Tiistai 21.1.14

Aamupalaksi kaurapuuro omenasoseella.

Lounaaksi naudanliha-bataattisosetta pakastimesta. Sormiruokana kurkkua ja paprikaa. Ruokajuomana vesi.

Välipalaksi maitoa, hunajamelonia, vauvakeksiä ja hedelmäseiskasosetta.

Päivälliseksi spaghettibolognese pakastimesta, sormiruokana kurkkua. Ruokajuomana vesi.

Iltapalaksi riisipuuroa punaposkipiltillä.



maanantai 20. tammikuuta 2014

Vauvojen pakkaspukeutuminen

Ulkopukeminen on mun mielestä aina ollut vaikeaa vauvoille. Ite oon kauhea vilukissa mutta pojat tuntuu peineen Henkan kuumaverisyyden. Aluksi puin heille aina liikaa vaatetta ulos. Syksyllä pojat nukkuivat vielä vaunukopissa, jotka tuntui pitävän lämpöä vieläpä ihan erityis hyvin. Vaikka ilma oli nollassa ja pojilla vaan makuupussit ja windfleecet, he olivat silti ihan kuumia herätessään.

Pakkasten tultua homma vähän helpottui. Luovuttiin vaunukopista ja tilalle tuli toppapussit. Silloin tuntui lähes heitteillejätöltä laittaa pojat pelkissä villapuvuissa päiväunille. Mutta minkäs teit. Jos laittoi haalarin, niillä oli kuuma.

Syksyllä tappelin viikon verran poikien kanssa ulkonukkumisesta. Kuumana kesänä syntyneet vauvani olivat tottuneet nukkumaan päiväunensa sisällä. Useimmiten nukutus sisälle oli helppoa. Sitten alkoi tulla niitä puolen tunnin ja tunnin väsytystaisteluita, jolloin päätin, että pojat oppivat nukkumaan ulkona.

Nyt kolme kuukautta myöhemmin, he nukahtavat joko puettaessa tai viimeistään työnnettäessä vaunut terassille. Tähän asti, kaikki päiväunet on nukuttu ulkona vaunuissa.

Vauvoillehan pakkasraja on -15 astetta. Raja ei ole siksi, etteikö vauvaa voisi pukea lämpimästi kylmempäänkin  säähän, vaan siksi, että kylmempi pakkanen on liian kylmää vauvan keuhkoille.

Mä itse pidän pakkasrajaa ulkonukkumiselle -20 asteessa. Ulkoillessa se on toi -15 astetta, vähän tuulesta riippuen. Nukkuessa korkeampi siksi, että vaunukopassa on aina se 5-10 astetta lämpimämpää kuin ulkona. Kiitos vaunun suuaukon peittämisen. Tässä en lähde ketään neuvomaan, kukin tekee niinkuin parhaaksi näkee.

Tänään ulkona oli pakkasta -23 astetta, joten myös mun mittapuulla liian kylmää poikien nukkua ulkona. Alkoi siis projekti Sisäpäiväunet.

Kasperin kohdalla pääsin aika helpolla, raukka  oli jo ihan poikki aamusta, ja uni tuli hetken pyörittyä ja muutamalla tutin nostolla sekä silityksellä. Rasmus olikin haastavampi tapaus. Rasmus ei kai ollut yhtä väsynyt, tai sitten hän reagoi helpommin muuttuneisiin olosuhteisiin. Uni ei tullut millään, ja voitte vaan kuvitella haasteet kahden vauvan nukuttamisessa samaan huoneeseen.. Koko ajan oli pieni pelko, että Kasperkin herää. Onneksi ei ja nyt puolen tunnin nukutuksen ja tuttien nostelun jälkeen, molemmat nukkuu.

Tulevaisuuden kannalta olisi varmaan fiksua opettaa pojat nukkumaan päivittäin yhdet unet sisällä. Voi olla, etteivät he enää kesällä mahdu vaunuihin nukkumaan. Nyt kuitenkin tuntuu, että saatan mennä sieltä missä aita on matalin, eli jatkossakin nukuttaa heidät päiväunille vaunuun. Harjotellaan niitä sisäpäiväunia sitten kesällä..

Mutta sitten siitä pukemisesta. Eilen ulkona oli -18 astetta, eikä tuullut. POjat lähtivät päiväunille seuraavissa vaatteissa.

-sukkahousut, body, collarit
-villasukat, lapaset, kypärähattu, villapuku
-toppahanskat, -tossut, -puku ja villapipo
-toppapussi



Lisäksi vaunuissa oli pohjalla lampaantalja ja päällä villapeitto. Vaunujen suuaukko oli peitetty vielä Fleecellä.

Molemmat veteli kahden tunnin unet, ja sormet ja varpaatkin olivat pysyneet lämpiminä. Viime viikon päikkäriennätys samoilla pakkasilla ja pukemisilla oli neljä tuntia yhteensoittoon. Eli aika luksusta ;)

Mikä teidän pakkasraja on? Nukkuuko teillä vauvat paremmin ulkona vai sisällä?

sunnuntai 19. tammikuuta 2014

Uudet Geggamoja-pipot

Pakkanen paukkuu ulkona, joten on varmaan tosi hyvä hetki alkaa miettiä tulevia välikausivaatteita!

Meillä on syksyn aleista hankitut 86cm haalarit jo olemassa. Kaapista löytyy myös jo monenlaista kenkää ja takkia keväälle. Pipoja ei vielä ole, mutta sekin ongelma ratkesi viime viikonloppuna Babyshopin alessa surffatessa.



Bongasin ihan mielettömän söpöt Geggamojan pipot pojille! Vaihtoehtona oli toisesta verkkokaupasta turkoosin- ja limenväriset tähtipipot, mutta päädyin kuitenkin näihin. Näissä oli vähän enemmän asennetta! (Niin ja sitä raitaa..)

Väreissä ei enää ollut paljon mistä valita, olisin näissäkin halunnut turkoosin ja limen raidan mustalla pohjalla, mutta 1-2v koossa nämä oli oikeastaan ainoat haalareiden väreihin sopivat.

Samanvärisiäkään en halunnut, sillä pojilla on samanlaiset haalarit odottamassa. Tietää sitten kumpaa huutaa jättämään ne koirankakat rauhaan :D

Kasperille tuli sitten vihreä pipo ja Rasmukselle sininen.


Kasperilla päällä Lindexin haaremikollarit sekä Lindexin raitabody. Ja kuola valuu :D

Rasmuksella Name itin body ja Me&I:n sammakkohaaremit.

Vielä on mietinnässä, pitääkö hankkia kuitenkin kaikesta ennakoinnista huolimatta pojille vk-puvut pienemmässä koossa.. Toppapuvuissa käytössä on nimittäin vielä 68cm ja eilen kokeilin syksyn 62cm välikausihaalaria ja sekin oli vielä sopiva.. Vieläkö pitää kotiuttaa 80cm haalari? Toi 86cm on nimittäin ihan hiiiiirveän iso..

Mitäs tykkäsitte pipoista?

lauantai 18. tammikuuta 2014

Synnytysmuistelua.

Mä oon tänään täytellyt poikien vauvakirjoja (juu, laiska minä..) ja samalla muistellut raskausaikaa, synnytystä ja poikien ensimmäisiä päiviä.

Mun äiti on kirjoittanut mulle vauvakirjaa ja jo pitkään oon tiennyt, että aion kirjoittaa sellaista myös omille lapsilleni. Silloin kun kuulin kaksosista, yksi ekoista ajatuksista oli, että voi ei nyt mulla ei ole aikaa tehdä täydellistä vauvakirjaa esikoiselleni! Vauvoja tulee kerralla kaksi, joten eihän sitä aikaa nyt voi millään olla! No, onni onnettomuudessa, nyt pojat saa molemmat yhtä täydellisen epätäydelliset kirjat. Ei niitä esikoisen täyteen kirjoitettua ja kuvilla kuorrutettua sekä kuopuksen muutamalla sanalla ja kuvalla muistelua.

Vauvakirjan valintaprosessi oli pitkä ja vaikea. Tiesin, että haluan hankkia kirjat jo raskausaikana, jotta ne olisi sitten heti valmiina täytettäväksi. Vertailin pitkään Muumia ja Mauri Kunnasta mutta päädyin lopulta Mauri Kunnakseen. Tykkäsin värikkäistä kuvista ja pitkään jatkuvasta kirjasta. Kirjassa kun on sivuja aina kouluikään asti.



Pelkäsin jo, että oonko jo unohtanut kaikki tunteet ja ajatukset raskauden ja ekojen päivien ajalta. Mutta enpä ollut. Sieltä ne palutui mieleen, kun hetken katseli omaa äitiysneuvolakorttia ja selaili kuvia synnytyksestä.

Mä sain mielestäni tosi hyvää seurantaa ja hoitoa Joensuun keskussairaalalla. Raskausviikolta 20 lähtien, mun raskautta seurattiin ainakin kuukauden välein. Tilanteen mukaan sitten useammin. Toukokuussa ultrauskertojen välillä oli vain viikko, muuten pyörittiin 4-2 viikon sykleissä.

Koko raskausaikana törmäsin vain yhteen ikävään lääkäriin, muuten lääkärit ja kätilöt oli aivan ihania. Ultraukset tehtiin ajan kanssa, ja kotiin saatiin useimmiten 3D(?) kuvia. Joka kerta kysyttiin, mikä vointi, millaisia oireita, supisteleekö, väsyttääkö?

Raskausviikolla 26 lääkäri kysyi suoraan, jaksanko töissä. Kerroin rehellisesti etten. Tai töissä kyllä, mutta puolen tunnin työmatkat ja kahdeksan tunnin työpäivä verottaa niin, että illalla kaadun sänkyyn puoli kuolleena ja pienikin rasitus aiheuttaa harjoitussupistuksia. Lääkäri vaan totesi, että yhdeksän tunnin työpäivä on liian pitkä tässä vaiheessa raskautta. Sairaslomalle. Sairaslomaa tuli kerralla kuukausi, ja lääkäri vielä totesi, että sairasloma jatkuu sitten vielä toisella kuukaudella seuraavalla kerralla. Kerralla kun ilmeisesti voi kirjoittaa maksimissaan yhden kuukauden. Mulle se sairasloma oli helpotus. Tai lähinnä se, että se oli kerralla niin pitkä. Jos olisin saanut viikon tai kaksi, olisi varmaan ollut vaikeampi asennoitua lepäämiseen. Tuntui hyvältä, että lääkärin kanssa oltiin molemmat sitä mieltä, että parempi pelata varman päälle.

Raskaudenajan ultrat teki aina erikoislääkäri. Usein mukana oli myös erikoistuva lääkäri. Tuntui aina, että olen hyvissä käsissä. Lääkärijargon selitettiin useimmiten ymmärrettävästi, eikä epäselväksi jäänyt mikään, muutamaa poikkeusta lukuunottamatta.

Kun synnytys sitten käynnistyi oli jälleen turvallinen ja valvottu olo. Kätilö selitti kaiken ymmärrettävästi ja selkeästi. Vastaili kysymyksiin ja sai mut rentoutumaan. Aina kelloa soitettaessa, tuli alle minuutissa paikalle. Synnytyksen ajan oli sellainen olo, että vaikka kätilö ei ollut paikalla, ei mua jätetty ihan yksin. Avautumisvaiheessa sain olla rauhassa, eikä ympärillä pörrännyt jatkuvasti joku.

Ponnistusvaiheessa porukkaa olikin sitten enemmän, mutta se ei sitten ollutkaan ongelma, niinkuin olin kuvitellut. Salissa niitä ihmisiä ei huomannutkaan. Lastenlääkärit kökötti nurkassa räpeltäen puhelimiaan(?) ja toinen kätilö seisoi mun vasemmalla puolella ja tsemppasi. Synnytystä hoitava kätilö sitten päivitteli väliaikatietoja. Nyt näkyy hiukset, nyt pää. Seuraavalla syntyy! Kolmas kätilö tuli saliin jossain vaiheessa, sitä en edes huomannut. Ja synnytyslääkärit seisoskeli mun oikealla puolella. Tuntui, että olin tosi hyvissä käsissä. Jatkuvasti joku kysyi miltä tuntuu tai jaksanko. Tsemppasi ja kehui. En osannut pelätä mitään. En edes muistanut, että Rasmuksen synnyttyäkin vielä voidaan kiitää hätäsektioon. Mulla oli turvallinen olo.




Kun pojat oli syntyneet kaikki oikeastaan muuttui. Synnytyslääkärit poistui heti, kätilöistäkin kaksi liukeni pikkuhiljaa paikalta. Lastenlääkärit tarkisti pojat, ja todettuaan heidät hyvävointisiksi, hekin poistuivat. Yhtäkkiä oltiin Henkan kanssa kahdestaan poikien kanssa. Yksi kätilö oli huoneessa, mutta hänkin kirjoitteli koneelle. Tuli vähän hölmö olo. Öö, saanko mä mennä vessaan? Voinko mä käydä suihkussa? Onko mulle puhtaita vaatteita? Eikös poikia pitäisi yrittää imettää?

Imetystä yritettiin, mutta kätilön mukaan imuote oli niin heikko, että annetaan pullosta. Vessaan joo, mutta oottele eka vaatteita. Syö äkkiä, että saadaan sali tyhjäksi ja siivottua ennen seuraavaa synnyttäjää. On vähän ruuhkaa.

Olo oli tosi hutera. Kello oli kymmenen aamulla. Olin viimeksi syönyt kahdeksalta illalla ja juonut joskus aamuyöllä. Hemoglobiini oli alle 100 enkä ollut nukkunut melkein kolmeenkymmeneen tuntiin. Silti hoipertelin yksin vessaan. Kätilö vaan kysyi jossain vaiheessa että pärjäänkö. No joo. Kai?

LÄhdettiin vuodeosastolle. Mä kävelin (?!?) kun Henkka työnsi poikia ja kätilö sänkyä. Matka tuntui tosi pitkältä, vaikka eihän se oikeasti ole kuin parisataa metriä. Osastolla sitten onneksi sain käydä sängylle, tuntuikin siltä, etten olisi pysynyt tolpillani enää. Meidän huone oli vielä siivoomatta, joten odotettiin käytävällä.

Kun saatiin huone, jäätiin neljästään. Mä olin ihan pihalla. Mitäs nyt? Ihailtiin vauvoja, otettiin ne varovasti syliin. Oltiin. Ei kukaan käynyt edes vihjaamassa, että nyt voisi kokeilla sitä imetystä. Välillä joku kätilö kävi neuvomassa vaipanvaihtoa tai tuomassa maitopulloja ja ohjeistamassa syöttöasentoa. Kysästiin onko maito noussut, mutta jätettiin aihe siihen. Ei puhettakaan pumppauksesta.

Oltiin aikalailla omanonnemme nojassa. Kasperin iho todettiin harmaaksi ja hengitys katkeili, joten lääkäri siirsi KAsperin lastenteholle tarkkailuun. Tästä tultiin sanomaan meille vaan että ainiin, btw se b-vauva laitettiin tonne teholle, kun se ei hengittänyt kunnolla. Voitte käydä kattomassa sitä.

Henkka kävi, ja lääkäri selitti tän olevan lähinnä varotoimi ja hyvin yleistä aikaisin syntyneillä. Vauvalla kaikki hyvin, mutta laitettiin nenämahaletku kuitenkin. Jälkeenpäin ajateltuna, oli ehkä hyvä että KAsper oli osastolla yön. Kaksi vauvaa heti alkuun olisi saattanut olla aika shokki.

Tuli ilta, ja mä olin ihan poikki. En ollut nukkunut kahteen vuorokauteen yhtään. Ei kuitenkaan puhettakaan, että kätilöt olisi ehdottaneet ottavansa Rasmuksen huoneeseensa, jotta mä saisin nukkua. Vauva oli mun kanssa, ja siltä käytiin kolmen tunnin välein mittaamassa sokereita. Eli jos vauva ei pitänyt hereillä labratädit piti. Ja niin piti sitten vauvakin. Rasmus nukkui maksimissaan parin tunnin pätkiä mun vieressä. Mä en sitäkään, kun koko ajan piti tarkistaa että se henkitti.

Aamulla oksetti ja pyörrytti. En ollut muistanut juoda, enkä oikein syödäkään. Koko ajan piti joko syöttää vauvoja tai vaihtaa vaippaa. Tai sitten ihan vaan kertoa kätilöille synnytyksestä ja miltä tuntui saada kaksoset.

Aamulla yritin nukkua, mutta kätilö päätti, että silloin yritetään imetystä Rasmuksen kanssa. Yritettiin ja kokeiltiin. Rasmus imi tunnin, mutta vaa'an mukaan ei saanut mitään mahaansa. Päivät meni vauhdilla, enkä aina edes meinannut ehtiä hakea ruokatarjotinta. Pakko myöntää, että koko sairaalassaoloaika on aika sumussa mulla. Päivät ja yöt menee sekasin, enkä muista minä öinä Henkka oli siellä ja minä ei. Ja olinko molempien vauvojen kanssa yksin siellä. En kai?

Maidon pumppauksesta mulle alettiin puhua vasta neljäntenä päivänä, ja imetyksestä joskus niihin aikoihin myös. Ennen sitä oltiin vaan annettu maitopullot käteen. Olin ihan unohtanut koko imetyksen. Ravasin koko ajan kahden osaston välillä, enkä nukkunut oikeastaan yhtään. Sen yhden huono-oloisen aamun jälkeen söin ja join väkisin. Mielialat heitteli. Itketti ja harmitti. Miksei tää olekaan niin kivaa ja ihanaa kuin luulin.

Vauvat oli ihania. Ne oli niin kilttejä ja suloisia. Mutta olisin jo niin halunnut kotiin, että olisin saanut olla kolme tuntia rauhassa ja vaan nukkua. Sairaalassa JOTAIN piti aina tehdä. Silti tuntuu, että oltiin enimmäkseen huoneessa keskenämme.

Pakko sanoa, että oli aika shokkialoitus vauva-arkeen. Jälkikäteen ajateltuna, olisi pitänyt vaatia unta sinä ekana yönä. Rasmus söi kuitenkin pullosta, joten yöhoito olisi sujunut hyvin. Olisi pitänyt vaatia imetysapua, joka kerta, eikä vaan tyytyä pulloon. Olisi pitänyt vaatia käsipumppu heti ekana päivänä. Olisi pitänyt hyväksyä se, etten voi olla kahdessa paikassa yhtä aikaa. Turha potea huonoa omaatuntoa siitä. Olisi pitänyt tajuta hoitaa oma fyysinen kunto ensin kuntoon, ennen kun lähtee lenkkeilemään osastojen välillä.

Olisi pitänyt ja olisi pitänyt. Mutta mistä noita tietää, kun vielä on ihan pihalla synnytyksestäkin. Saati sitten niistä vauvoista. Pakko myöntää, että vaikka synnytys ja raskaudenaikainen hoito sairaalalla oli ihan huippua, oli vuodeosastolla tuki ihan olematonta. Kuitenkin kysessä oli ensisynnyttäjä ja vielä kaksosille..

Me päästiin kotiin viiden sairaalapäivän jälkeen, ja hyvä niin. En olisi ehkä enää kestänyt sitä sairaalaelämää. Kotona kaikki oli toisin. Haettiin heti kaupasta se pumppu, lepäiltiin sohvalla, vauvat tuhisi laatikossaan ja mulla oli shakeri täynnä mehua. Syötettiin pojat ja käytiin päiväunille. Eikä kukaan häirinnyt kolmeen tuntiin.

 Meidän oma arki alkoi.

torstai 16. tammikuuta 2014

Polarn O Pyretin uutta mallistoa..

Joko joku ehti käydä kurkkimassa hetki sitten julkistettua Popin uutta mallistoa?
Mä kurkistin äsken Facebookin kautta ja pakko oli tulla sanomaan muutama sananen noista tännekin..


Mallisto on nimeltään Monsterit, ja yllättäen poikien värit sininen ja vihreä.. Oon aika pettynyt.
Ensiksikin noi kuosit. Mikä siinä on, että poikien vaatteisiin (olihan siellä tietysti tyttöjenkin..) pitää aina tunkea näitä monstereita, batmaneita, autoja ja lenskareita?!

Ja miksi ihmeessä ne poikavärit on aina sinistä ja vihreää?

Mä tykkään Popin vaatteista (vaikkakin viime aikoina oon ollut tosi pettynyt laatuun..). Värikästä raitaa, ja selkeitä linjoja.

Lasten, ja erityisesti poikien vaatteissa vihaan sitä, kun vaatteisiin tungetaan niitä Pixarin hahmoja. Tällä hetkellä Autot ja Lentsikat tuntuu tunkevan joka tuutista! Angry birds on sitten kolmas kauhunaihe..

Mä en ikinä voisi pukea poikia esim tällaiseen.


En sano, että lapsia pitäisi pukea pieniksi aikuisiksi, mutta voikai nyt printtejä käyttää vähän hillitymmin? Ja kai lapsenkin voi pukea kauniisti ja tyylikkäästi?

Ehkä tästä syystä toi popin uusi mallisto nosti mulla karvat pystyyn. Ei taida kotiutua meille ainakaan. Pysytään siinä tutussa ja turvallisessa, sekä aina yhtä ihanassa raidassa! <3

Löytyykö sieltä ruudun toiselta puolelta muita, jotka ei tykkää yhtään noista disney+angry birds -printtivaatteista? Vai olenko mä vaan joku luonnonoikku? :D

(Toinen ehdoton inhokki, joka vähän liittyy tähän on muuten lastenhuoneet, joissa verhot, matto, päiväpeitto ja tyynyt on sitä samaa Autot-kangasta. Yh.)

Rasmus ja Kasper 7kk

Taas täyttyi kokonaiset kuukaudet! Tuntuu taas että ihan eilenhän kirjoitin sitä 6kk-postausta ja nyt onkin jo 7kk! Vaikka tämän saman virren vedän joka kuukausipostauksen alkuun, sanonpa sen nyt jälleen! Pelottaa, miten kauhean nopeasti aika kuluu! Voikun muistaisi nauttia ihan joka hetkestä!

Meillä ei 7kk neuvolaa ole ollenkaan, joten poikien mitat ovat vähän arvoitus. Kotivaa'alla ja mittanauhalla yritin vähän suuntaa-antavia mittoja ottaa. Katsotaan sitten helmikuun neuvolassa niitä tarkempia mittoja. Omien mittausten mukaan molemmat pojat painaisivat 8,8-9,1kg. Vaaka antoi useamman kerran vähän eri lukemia, mutta yhdeksän kilon tuntumassa pyöritään joka tapauksessa. Pituutta molemmilla on aika tarkasti 70-72cm. Eli sopusuhtaisia poikia. Päänympärystä en edes lähtenyt mittaamaan, koska eihän sillä itselle niin suurta merkitystä ole. Kunhan kasvaa käyrien mukaan tasaisesti! :)

Vaatteissa pojat käyttää housuissa 68-74cm ja bodeissa 74cm. Haalarit on 68cm ja sukat 19-21. Sukissa oli pakko siirtyä isompiin, kun toi meidän kuivausrumpu tekee niistä ihan miniminikokoisia! Kengissä poikien koko on 18. Mittasuhteiltaan pojat on selvästi pitkäselkäisiä, sillä 74cm bodyt on pituudestaan ihan bueno, mutta hihoista pitkiä. Housuissa 68cm on just sopivat, mutta paljon käytössä on myös 74-80cm housuja. Kun on napakat resorit, ei lahkeenpituudet haittaa :) Plus että vaatteilla on pidempi käyttöikä.

Pojista alkaa olla jo seuraa toisilleen. Lattialla lelujen kanssa viihdytään aika hyvin ja pitkiäkin aikoja. Joskus on niitä päiviä, kun tarvitaan äiti tai isi mukaan, mutta useimmiten myös veljen seura riittää.



Rasmus 7kk

Seitsemänkuinen Rasmus on valtavan taitava ja iloinen poika. Rasmus velmuilee ja väläyttelee valloittavia hymyjä niin tutuille kuin tuntemattomillekin. Vähän Rasmus vierastaa, eikä heti ole kauhean halukas menemään vieraan syliin. Hetken seurattuaan ei ujostelusta ole tietoakaan.

Rasmus osaa jo ryömiä, mutta suunta vaan on taaksepäin mittarimatotyylillä. Muutamat eteenpäin suuntautuneet ryömimiset on myös koettu, mutta enimmäkseen Rasmus etenee paikasta toiseen pyörimällä.

Johdot ja puhelimet sekä kaukosäätimet kiinnostaa. Leluista suosikkeja on kaikki suuhun mahtuvat sekä brion puinen helistin. Pyörillä kulkeva koira saa myös usein rakkaudenosoituksia osakseen.

Rasmus osaa jo istua hienosti ilman tukea, mutta unohtaa joskus, ettei selälleen voi kaatua. Siksi tyynyt on oltava pääntakana. Pitkään Rasmus ei jaksa paikallaan kököttää, vaan kellahtaa kyljen kautta mahallaan ja lähtee nytkyttämään eteenpäin. Tai taaksepäin.

Rasmus viihtyisi vaikka kuinka kauan lasipöydän alla makoillen ja omalle peilikuvalleen nauraen. Kuva näkyy pöydällä olevasta metallitarjottimesta. Hyppykeinu ja kävelytuoli on myös kova sana, tosi hyppykeinuun Rasmusta ei ole pariin viikkoon laitettu, koska huomattiin Rasmuksen alkaneen varvastaa.

Rasmus osaa varata jaloilleen ja seisoo hienosti tuettuna. Tanssiminen ja pyllynheilutus on kivaa.

Rasmus nukkuu vaihtelevan hyvin yönsä, edellisyön nukkui kokoyön heräämättä aina kuuteen asti, viime yön taas kolmella tutinnostolla ja yhdellä syötöllä puoli kuuteen. Enimmäkseen Rasmus nukkuu hyvin.

Molemmat päiväunet Rasmus nukkuu ulkona vaunuissa 1-2h kerrallaan.



Rasmuksen lempiruokaa on riisikakut ja kurkut, sekä oikeastaan kaikki itsetehdyt lämpimät ruuat. Bataattibroileri vaikuttaa kuitenkin suosikilta. Rasmus syö tosi hyvin, odottelee suuauki uutta lusikallista, eikä syljeskele ruokia. Puuro ei maistu yhtä hyvin kuin muut ruuat. Ruokalappuun tippuneet ruuatkin Rasmus syö. Kallistaa ruokalappua käsillään ja napsii ruokakököt suuhunsa :D Höpsö :D

Rasmus kiljuu. Ja kovaa. Se on hurjan hauskaa, kun oma ääni kuulostaa niin hauskalta. Äyh ja öyh kuuluvat suurilta osin Rasmuksen sanavarastoon. Ättätää ja eyyyy, toistuu myös usein.

Rasmus osaa jo hienosti juoda vettä nokkamukista ja vesi tuntuu maistuvan. Yritys on kova itse juomiseen, mutta Rasmus ei ole vielä hoksannut, että mukia pitää kallistaa, jotta sieltä jotain tulee.

Rasmus ei tykkää vaatteiden pukemisesta tai vaipanvaihdosta makuullaan hoitopöydällä. Seisten ja istuen on kivempaa.

Rasmus kikattaa kun kainaloista tai kaulasta kutittaa. Viihtyy sylissä ja nauraa suu auki.

Välillä Rasmus osaa ottaa pinsettiotteen, mutta useimmiten käytössä on vielä nyrkkiote.

Rasmus on aivana ihana aurinkoinen pikkupoika. Tietää mitä haluaa ja varmasti myös tekee sen selväksi. Kiihtyy nollasta sataan sekunneissa mutta itku vaihtuu nauruksi myös yhtä vauhdilla.

Rasmuksella on jo yksi hammas alhaalla oikealla ja toinen tulossa siihen viereen.


Kasper 7kk

Seitsemänkuinen Kasper on aurinkoinen ja menevä pikkumies. Menohalut KAsperilla on kovat ja Kasper tuntuu nauravan jatkuvasti. Juttua tulee ja kivintä KAsperistä onkin, kun hänelle jutellaan tai lauletaan. Kasper vastailee, tai alkaa tanssia. :D Kasper vierastaa myös vähän. Vierasta on kivempi katsella hetki kauempaa, äidin tai isin sylistä. Kun tutuiksi on tultu, riittää vieraskin lohduttamaan harmeissa.

Kasper tapailee jo kovasti konttausasentoa, mutta vielä se on liian pelottava. Kasper ei oikeastaan liiku eteenpäin, vaan pyörii ympyrää, usein aika vauhdillakin. Käsien varassa Kasper nostaa mahan ilmaan ja potkii paljon jaloillaan. Taitaa olla hetkistä kiinni tuo liikkeelle lähtö.

Seisominen on KAsperista ihanaa. Istuminen ja makoilu on tylsää, jos joku ottaa käsistä kiinni, suunta on heti seisomaan. Kasperin seisominen on jo tosi tukevaa, ja Kasper tykkää seistä tukea vasten. Istuessaan Kasper viihtyy pitkiäkin aikoja lelujen parissa. Kasper tutkii, kääntelee ja maistelee. Ja vaihtaa sitten toiseen leluun. Kyllästyessään kellahtaa kyljen kautta mahalleen tai selälleen ja jatkaa siinä.

Kävelytuoli ja hyppykeinu ovat Kasperinkin mielestä huippujuttuja. Kävelytuolilla Kasper osaa jo hyppiä eteenpäin ja meinaa monesti jyrätä perässä möyrivän Rasmuksen.

Kasper heiluu. Koko ajan. Syöttötuolissa, lattialla, sylissä. Jatkuva heiluminen ja pyöriminen. Kasperin lempileluja on helistimet, rapisevat lelut ja virkattu possunpää. Possu on jo kokenus aika kovia, kun Kasper on hellinyt sitä.

Kasper on kova pussailemaan ja halailemaan. Pusuja Kasper antaa suuauki ja jättää jälkeensä kuolaavaluvan muiskun :D Hyppiminen ja tanssiminen on Kasperista hauskaa ja saa aikaan katkeamatonta hekotusta.

Kasper on kova poika nauramaan ja hymyilemään. Kasper ilmeilee ja nyrpistää nenäänsä. Seistessä ei voi olla paikallaan, vaan lantiota pitää keikuttaa ja peppua heiluttaa.

Kasper nukkuu yöt melko hyvin. JOinain öinä herää syömään kerran, joskus neljästi. Maitoa menee kuitenkin kerroista riippumatta n. 250ml. Päiväunia Kasper nukkuu vaunuissa ulkona 1,5-3h kerrallaan. Kasper usein jatkaa unia, kun Rasmus jo herää.

Kasper on kova juttelemaan mammamaata, ättättäätä ja muuta jokellusta kuuluu koko ajan. Kasper karjuu, kiljuu, murisee, ärisee. Milloin mitäkin. Omat äänet on kivoja, ja niille nauretaan ja halutaan että muutkin nauraa.

Kasperin ehdoton suosikkiruoka on raastettu omena. Sitä menisi ihan miten paljon vaan. Hyvänä kakkosena tulee banaani ja persikkarahka. Lämpimiä ruokia Kasper on kova syömään, niistä suosikki taitaa olla karjalanpaisti tai lihaperunasoselaatikko.

Kasper juo hienosti nokkamukista ja osaa juomisen jälkeen päristää kielellään. KIvaa. Kasper on keksinyt, että syöttötuoli liikkuu, kun selän lyö tarpeeksi kovaa selkänojaan..

Kasper rakastaa sotkemista. Sormiruokaillessa bataattilohkot ei mene suuhun vaan ne on ihana litata kädellä pöytään ja läpsytellä moneen kertaan päälle. Sitten lattialle.

Kasper on päivän piristysruiske, aina suu hymyssä ja nauru herkässä. Kasperin naurua voisi kuunnella jatkuvasti. Kasper ei ihan pienestä suutu, mutta kun suuttuu niin rajähtää kunnolla. Suru on pitkä, ja saattaa tulla hetken päästä takaisin. Lepyttely vaatii siis hetken. Enimmäkseen Kasper on hyväntuulinen ja hymyileväinen.

Kasperin ensimmäinen hammas pilkistää jo alhaalla vasemmalla.

keskiviikko 15. tammikuuta 2014

Mami kesäkuntoon! 2. viikko

Toinen viikko oli PALJON ensimmäistä helpompi. Karkit ja suklaa ei kummitelleet koko ajan takaraivossa, eikä kokoajna ollut tarve napsia jotain. Huonosti nukutut yöt verotti treenausintoa, eikä viikon urheilusaldo ole kovin kummoinen.. Pari kotijumppaa ja kaksi kunnollista vaunulenkkiä. Jospa ensi viikolla sitten panostetaan taas urheiluun!

Nyt tuntuu, että turvotus on lähtenyt. Kroppa tuntuu jo parinkin kilon jälkeen paljon enemmän omalta, eikä jenkkakahvat pullota ja maha pömpötä. Maha on edelleen löysä ja ryppyinen, palautuukohan se ikinä normaaliksi? o.O 

Sitten niitä numeroita. Suluissa oleva lukema kertoo pudotuksen 1.1.2014 alkaen.

Painonmuutos viikossa: -1,2kg (-2,5kg)
Senttejä pois vyötäröltä: -2cm (-4cm)
Senttejä pois navankohdalta: -1cm (-6cm)

Paino tuntuisi putoavan tosi hyvin. Toivon, että kilot lähtee läskistä ja nesteistä, eikä lihaksesta. Vaikka tarkoitus ei olekaan kasvattaa lihasta, ei mielestäni ole mitään hyötyä, että tippunut paino on lihasta. Läskistä luovun mielelläni!
Senttejä on tosi vaikea mitata. Koskaan ei muista että miten tiukalle sen mittanauhan vetikään ja mikä se tarkka kohta taas oli.. Joten noihin ei ihan sokeasti kannata luottaa. Oon kuitenkin yrittänyt, että niin tiukalle en mittanauhaa ainakaan vedä, että se uppoaisi ihoon :D

  Sitten siihen ruokapäiväkirjaan.

Keskiviikko 8.1.14


8.30 Skyr ja päärynä
11.30 Tonnikalasalaatti
14.00 Herapirtelö ja banaani
17.00 Pestobroileria ja salaattia
20.00 Rahka mehukeitolla




Torstai 9.1.14

Kaupassa iski ihan hirveä suklaanhimo. Melkein jo sorruin, mutta onneksi on proteiinipatukat!
8.30 Kaksi leipää ja kaksi kananmunaa
11.00 Skyr
14.00 Kanasalaatti
17.00 Tonnikalapasta ja salaattia
19.00 Proteiinipatukka
21.00 Rahka ananaksella



Perjantai 10.1.14

Lähdettiin poikien kanssa aamusta vauvatreffeille. Aamu meni huudoksi, joten aamupala piti kiskaista lennossa. Vauvatreffit jatkui shoppaillessa, joten ruokailut oli vähän mitä sattui.. Ilta huipentui vielä pitsaan! Yritettiin tehdä pitsasta mahdollisimman kevyttä. Valmispohjalle ja tosi vähän juustoa. Pientä herkuttelua perjantaille piti saada dietistä huolimatta.
 
9.00 Kananmuna ja banaani
12.00 Herapirtelö ja banaani
14.00 Proteiinipatukka
17.00 Pitsapala ja salaatti
21.00 Rahka mehukeitolla



Lauantai 11.1.14

Taas testattiin sitoutumista, kun käytiin Amarillossa ja vaihtoehtoina oli kaikki herkkuruuat. Pysyin dietissä, ja valitsin salaatin! Oon oikeesti tosi ylpeä itsestäni! Kuvat Amarillosta on niin pimeitä ja suttusia, etten viiti laittaa niitä tähän.
8.00 Leipä ja kananmuna
12.00 Broileri-Chevresalaatti Amarillossa, muutama nacho salsalla
16.00 Herapirtelö ja banaani
20.00 Rahka ananaksella

Sunnuntai 12.1.14

9.00 Leipä ja kananmuna
11.30 Kanasalaatti ja näkkäri tuorejuustolla
14.30 Suikalepata
17.00 Herapirtelö
21.00 Rahka banaanilla ja mangososeella




Maanantai 13.1.14

Pojilla kunnon kiukkupäivä ja lyhyet päiväunet. Syöminen taas ihan olematonta..
 
8.00 Leipä ja kananmuna
12.00 Fetasalaatti ja pähkinöitä
17.00 Pinaattikeitto ja kananmuna
21.00 2x riisikakku tuorejuustolla, rahka banaanilla



Tiistai 14.1.14

8.00 Skyr ja omena
11.00 Tonnikalafetasalaatti
14.00 Herapirtelö
17.00 Kanapaprikapasta
20.00 Rahka banaanilla ja persikkasoseella




Edellisen viikon voi kurkkia täältä!

Vedenjuonti onnistui tällä viikolla aika hyvin. Nyt alkaa selvästi kroppa tottua tiettyyn määrään vettä ja osaa kaivatakin sitä.

Herkkulakko piti! Ainakin jos tota pitsaa ei lasketa ja eihän sitä lasketa :D

Ensi viikkoon!