sunnuntai 21. heinäkuuta 2013

Alennusmyynnit

Alennusmyynnit pyörii vielä täydellä teholla, varsinkin nettikaupoissa. Nettikaupoissa tarjontaakin tuntuu olevan huomattavasti enemmän kuin kivijalkamyymälöissä. Ja mikä parasta, tuotteet saa sovitettavaksi kotiin ja jos malli tai laatu ei miellytä voi tuotteet palauttaa. Varsinkin tällaiselle heräteostosten tekijälle nettikaupat on huomattavasti turvallisempia kuin kivijalkamyymälät. Nettikauppojen ostosten pitämistä voi harkita pari päivää kotona ja palauttaa sitten jos kokee että ostos olikin ihan turha.

Nettikaupat on mulle ainakin pelastus, sillä Joensuun vaatekauppa tarjonta on tosi pieni. Tai ainakin niiden valikoima on melko suppea, puhumattakaan ale-tuotteista. Name It:stä täällä vielä löytyy vaatteita melko hyvin, mutta Lindexillä oon jo suosiolla siirtynyt nettishoppailijaksi.

Eilen ehdin surffailla normaalia pidempään kun isäni ja veljeni olivat yökyläilemässä meillä ja hoitivat poikien syötöt. Päädyinkin Jesper Juniorin nettikauppaan, jossa oli ihan mahtavat alet! 50-70% kevät ja talvivaatteista. Talveksi meillä pojille on jo kevään alennusmyynneistä ostetut talvivaatteet, enkä sitä seuraavalle talvelle viitsi alkaa vielä hamstraamaan. Mutta ensi keväälle löysin pojille ihanat kuravaatteet tosi halvalla!

 Kuvat http://kauppa.jesperjunior.fi

 Hintaa tälle kaikelle kertyi vajaa 30e/poika. Tavaraa oli vielä hyvin koossa 70, jonka uskon meille vielä menevän kevään loskakeleillä. Alle vuoden ikäinen ei tietysti hirveästi vielä liiku, mutta voipahan istuttaa molemmat märälläkin säällä hiekkalaatikolle ja nurmikolle pelkäämättä että vaatteet kastuu :) Lisäksi tuo turkoosi-harmaa yhdistelmä miellytti silmää. Nämä kotiutuu meille sitten alkuviikosta! Keväällä pitää kirjoitella sitten postausta, miten toimivat käytännössä.

Oon aina ihmetellyt kaikkien innostusta Polarn o Pyretin vaatteisiin. Itse koen ne täysin ylihinnotelluiksi ja ainakin kirppariostoskokemuksen perusteella, ei edes kovin hyvä laatuisiksi. En tiedä onko mulle sattuneet kappaleet vaan olleet jo niin monella lapsella, että käytön jälki alkaa jo näkyvä, vai eikö laatu ja hinta kuljekkaan siellä käsikädessä.

Nyt kuitenkin kun poikien pukemisesta on jo kuukauden kokemus ja tiedän suunnilleen millaista vaatetta haluan niille laittaa, annoin PoP:lle vielä yhden mahdollisuuden. Siellähän on nyt myös alen loppurysäys, joten klikkailin pojille muutamat housut. Bodeja en vielä ala ostaa, varsinkin Aarre nimittäin puklailee vielä niin paljon, että päivän aikana menee ainakin kaksi bodya. Toinen syy miksi päätin hankkia meille muutamat PoP:t oli niiden jälleen myyntiarvo. Varsinkin FB:n polarn o pyret kirpparilla käytetystä ok-kuntoisesta vaatteesta maksetaan vielä lähes uuden hinta. Missä ei kyllä mielestäni ole mitään järkeä.. Käytetty on kuitenkin käytetty. No, katsotaan kunhan saan nämä pöksyt pojille käyttöön, että muuttuuko mielipiteeni ;)

Nämä sai meiltä uuden kodin. 


Kuvat www.polarnopyret.fi

Tänään on tullut myös hinnoteltua kirpparitavaraa. Keräsin aika ronskilla kädellä poikien kaapista kaikki sellaiset vaatteet joita ei ole tullut syystä tai toisesta käytettyä. Enimmäkseen kirpparikasaan päätyi potkuhousuja ja -pukuja. En vaan oikeen osaa pukea niitä poitsuille. Body + kollarit/legginsit/farkut/chinot toimii vaan mun mielestä paremmin. Myös lähes kaikki valkoiset bodyt pääsi kirpparikekoon. Pojille sopii vaan kaikki kirkkaammat värit paremmin :) Lisäksi kaikki 44 senttiset vaatteet piti kerätä jo pois, tosin niitä ei montaa ollutkaan. Myös 50 senttisistä jotkut bodyt alkaa olla pieniä. Varsinkin Name Itin mallit taitaa olla normaalia pienempiä, koska niiden bodyt on jo pojille hihoista lyhyitä :/ Niin ne vaan kasvaa :'/

Ollaan myös alettu miettiä poikien siirtämistä omaan huoneeseen.. Taidetaan katsella vielä tämän flunssan ajan, mutta jos vaikka sen jälkeen sitten omaan huoneeseen :)

Ainiin, ja Onni on oppinut näyttämään kieltä! <3 Siis ei pelkästään muun ähinän ja örinän seassa, vaan matkii jos hänelle näyttää kieltä. Ihana <3

torstai 18. heinäkuuta 2013

Kaksi pientä nuhanenää

Pojilla on niiden eka flunssa. Molemmat on ihan tukkoisia, varsinkin aamulla. Iltaa kohden helpottaa, mutta sitten jo ekojen iltaunien jälkeen molemmat on ihan tukossa. Syödä ja nukkua kumpikin on kuitenkin vielä jaksanut hyvin, eli niihin ei tukkoisuus ole vaikuttanut. Ainoa, mikä tuntuu ärsyttävän poikia on se, että koska nenä on niin tukossa ettei happi oikein kulje tuttiakaan ei pysty syödä. Tästä varsinkin Aarre vetää kunnon raivarit.

Pienet nuhanenät nukkuu päät yhdessä <3


Huomattiin toi tukkoisuus ja flunssa jo viime perjantaina, mutta alkuviikosta näytti että se alkaisi mennä ohi. Kuitenkin eilen varsinkin Aarre oli niin flunssaisen oloinen ja uupunut, että mun pää alkoi kehitellä sille kaikenlaisia tauteja korvatulehduksesta keuhkokuumeeseen. (neuroottinenko?) Eli eikun lääkärin aikaa varaamaan. Soitin suoraan ITE:lle, eli paikalliselle yksityislääkäriasemalle. Mietin, olisinko ensin yrittänyt saada aikaa julkiselle puolelle mutta päädyin siihen, että kerran on hankittu kallis vakuutus pojille, niin otetaan siitä nyt sitten kaikki ilo irti. Kymmeneltä soitin ja ajat molemmille saatiin yhdeksi. Mikä parasta, ajat olivat korva-, nenä- ja kurkkutautien erikoislääkärille. 

Pojilta tarkistettiin korvat, nielut, imusolmukkeet ja keuhkot. Onni sai terveenpaperit ja lääkärin mukaan tukkoisuus johtuu kenties maidosta, joka on joutunut nenään. Aarre, joka on se nuhaisempi ei ihan täysin saanut terveenpapereita. Keuhkoissa vähän rohisi, eli limaa oli. Lääkäri kuitenkin totesi ettei tarvitse lähteä lääkitsemään, koska tässäkin kyse varmaankin vain maidon aiheuttamasta tukkoisuudesta eikä viruksesta tai bakteerista. Hoidoksi siis vaan keittosuolatippoja. Hurraa, pojat kun tykkää niiden laittamisesta ihan valtavasti! :D Helpotus oli, että kummallakaan ei sitä korvatulehdusta ainakaan vielä ole. Ite olin siitä jo melko varma, koska omaan lapsuuteen kuuluu korvatulehdukset melko runsaina.. Muistaakseni Henkkakin on niitä useamman sairastanut. joten pojillakin alttius niihin varmasti on. 

Yllätyksenä tuli se, ettei lääkäri suositellut nenän tyhjentämistä millään pumpuilla. Vauvoilla on kuulemma niin ahtaat nenät, että kun sinne tulee alipaineella ilmaa räkä jymähtää vain pahemmin tukkoon. Nenäfriidasta en tajunnut kysyä. Että onko sekin kiellettyjen listalla..

Nyt meillä siis käytössä molemmille hoitona nenätipat, ilmankostutin ja villasukat. Jospa näillä saadaan se tukkoisuus helpottamaan :)

Leikkiäkään ei oikein jaksa :/


Edes parinsadan lasku kassalla ei haitannut, kun tiesi että Kelan ja Vakuutusyhtiön kautta rahat tulee takaisin viimeistään parin viikon päästä. 

Ja pakko on kyllä kehua Tapiolaa! Meillä vauvavakuutukset on siis otettu sieltä ja en ainakaan tällä kokemuksella voi kuin suositella! Korvaushakemuksen voi tehdä netissä ja rahat tulee tilille parissa päivässä. Vakuutus korvaa kaikki lääkärin tekemät tutkimukset ja määräämät reseptilääkkeet. Jopa rasvat! Tottakai kaupungeissa jossa on helppo päästä julkisellekin vakuutus saattaa osoittautua turhaksi ainakin jso lapsi on perusterve. Mutta ainakin täällä Joensuussa ja meidän lähi TK:lla on niin vaikea saada lääkärinaikaa, ettei vakuutusta pitkään tarvinnut miettiä. Vielä, kun nyt täällä tuli ilta- ja viikonloppu aikaan käyttöön kaikkien terveysasemien yhteispäivystys ja sen myötä päivystyskäynnit maksullisiksi myös alle 18-vuotiaille. (Mikä on kyllä ihan järjetöntä..) Eli, silloin kuin yksityiselle ei pääse, joutuu julkisesta maksamaan 30e käynti.. Nyt kun meillä on vakuutus, saa nuokin maksut mukavasti vakuutusyhtiölle maksettavaksi. Tapiolassa on käytössä 100e:n omavastuu, joka kattaa koko vuoden. Eli, vaikka käyntejä olisi miten paljon ja miten monesta sairaudesta vaan johtuen, omavastuu pysyy sadassa eurossa. Nyt vielä kun vakuutus otettiin raskausaikana, vakuutusyhtiö ei pysty sulkemaan mitään sairauksia vakuutuksen ulkopuolelle. Jos vakuutus olisi otettu pojille vasta 2kk iässä, kun sen siis aikaisintaan saa olisi vakuutusyhtiö todennäköisesti sulkenut hengitystieinfektiot vakuutuksen ulkopuolelle (koska sen diagnoosin pojat nyt lääkäristä saivat) eli käytännössä kaikki flunssat, korvatulehdukset yms. 

Niin ja tämä ei nyt sitten ollut mikään maksettu mainos! Olen vaan jo nyt tällä käytöllä ihan mielettömän tyytyväinen vakuutukseen ja Tapiolan asiakaspalveluun! Vaikka vakuutuksesta pamahtikin 500e:n lasku syyskuulle maksettavaksi. Nyt voi kuitenkin rauhassa viedä pojat yksityiselle, eikä tarvitse ruuhkauttaa terveyskeskuksia.

Nyt en tietysti tiedä, että koska en edes soittanut julkiselle ja kysynyt pojille lääkärin aikaa, olisiko sitä saatu miten helposti. Joka tapauksessa hoitoa ei varmasti olisi antanut alan erikoislääkäri vaan kiireinen kesäsijainen. Joten hyvä näin. Soitan jatkossakin ITE:lle tai Terveystalolle. 

Mutta sitten muihin kuulumisiin. Pojat ovat huomenna jo 5 viikkoisia ja kehitystä edellisviikkoon on tullut taas jo valtavasti! Hereilläoloaika on jo varmasti tuplaantunut ja ympäristö kiinnostaa valtavasti! Aarre pyörähti jo mahaltaan selälleen ja jaksaa hienosti kannatella päätään pitkiä aikoja! Aarre yrittää jo selvästi käsillä tavoitella esineitä. Tai ei nyt ihan tavoitella, mutta leikkimatolla selällään maatessaan haroo kädellä heiluviä leluja. Jollaintavalla koordinoituja liikkeet jo on, koska katse on kohdistunut leluun ja heiluva käsi osuu siihen melkein aina. Tosin, toinenkin käsi heiluu mukana mutta sen käyttö ei vaan ole yhtä kohdistettua. Siitä se lähtee!
Onni taas on huomattavasti rauhallisempi, kun Aarre on tuollainen hötkyilijä. Henkka sanookin, että Onni on perinyt Isin luonteen, lapasia kumpikin :D Onnikin tarkkailee ympäristöään valtavasti mutta ei vaan ole samanlainen hössöttäjä kuin Aarre. Onni saattaa tuijotella roikkuvaa lelua pitkäänkin ja muutaman kerran hallitusti huitaista sitä. Tai katsella itseään peilistä :D 

Aarre edessä ja Onni takana

Molemmat on kunnon sylivauvoja. Sylissä on kivaa, ja monesti pojat nukahtaakin äitin tissiä vasten. <3 Siine on ne tutut äänet ja hajut. Tarvittaessa Isinkin tissi kelpaa. Molemmilta saa myös jo metsastettyä valloittavia hymyjä! Tai suut auki hymyntapaisessa. :D Mutta hymy mikä hymy!  Varsinkin Onni Hymyilee suu auki, kun sen nenää ja poskia pussailee. Monesti myös suipistaa itsekin huulensa törrölle <3 Onni on selvästi enemmän keskustelija kuin Aarre, joka enemmän tuijottelee ja tarkkailee kuin osallistuu itse jutteluun. Onni ähisee ja örisee sekä vääntelee naamaansa. Onnikin kannattelee jo hienosti päätään, muttei ole vielä uskaltanut mennä ympäri.

Joskus päikkäreillä ei jaksa nukkua ja silloin jutellaan veljen kanssa! Onni vasemmalla ja Aarre oikealla.


Pojat on valtavan helppoja vauvoja. Ruoka-ajoiltaan ovat lähes kellontarkkoja. Kolmentunnin välein syödään useimmiten, vaunulenkillä väli saattaa venyä myös neljään. Aarre on ottanut tavaksi herätä ensin, on kai huomannut että silloin saa äidin ja isin täyden huomion ihan yksin. Onni heräilee sitten suunnilleen vartin päästä. Tästä syystä onkin helppo lähteä myös yksin poikien kanssa jonnekin. Pari päivää sitten oltiin kolmestaan shoppailemassa. Pojat nukkui enimmäkseen ja ruoka-aikaan pysähdyttiin vaan Arnoldsiin tankkaamaan. Äiti kahvia ja pojat maitoa. Pullot saa vaunuissa helposti tuettua suuhun, joten omat kädet on vapaana. Aarre syö aina vähän nopeammin, joten hänet ehtii röyhtäyttää ennen kuin Onni on lopettanut ruokailun. Ja sitten pötkötellään tyytyväisenä vaunussa. Synnynnäisiä shoppailijoita siis! 

aarre

Onni rentoilee. Maha täynnä maitoa.



Meidänkin dietti on lähtenyt hienosti käyntiin! Heraproteiinikin maistuu jo ihan hyvältä, kunhan sen vaan sekoittaa kylmään maitoon. Vaikeuksia tuottaa enää vaan syödä kaikki se mitä päivän aikana pitäisi. Sitä kun on ihan valtavasti! Varsinkin kun raskausaikana tottui syömään pieniä annoksia parin tunnin välein. Oonkin nyt keskittynyt vain siihen, että ruuat on säännöllisiä. Max neljän tunnin välein ainakin jotain ruokaa. Tarkkana on pitänyt olla myös juomisen kanssa. Mulla neljä litraa tulee juotua aika helposti päivän mittaan, mutta Henkalla se vaatii vielä vähän opettelua. Tuloksista en vielä ihan osaa sanoa, paino on pudonnut pari kiloa tässä neljässä päivässä, mutta se ei ehkä vastaa ihan totuutta, sillä lauantaina vedettiin kunnon hiilaritankkaus pitsalla, sipseillä ja irtokarkeilla. Saattaa siis olla jäänteitä siitä :D Ristiäisiin on kuitenkin onneksi kuukausi aikaa, joten vielä ehtii!

Synnytyksestä palautuminenkin on sujunut niin hyvin, että nyt tuntuu että kroppa on täysin oma. Mitä nyt vähän ylimääräistä ja kunto ihan nollassa! Eilen vaunulenkillä tapailin jo vähän hölkkäaskelia, mutta palasin aika äkkiä takaisin ruotuun, kun jalat meni hetkessä hapoille ja hengenhaukkominen alkoi. Hapenottokyky on ihan hukassa ja jaloissa ei tunnu olevan virtaa yhtään. Pysytään siis vielä hetki ainakin reippaassa kävelyssä. Ja ehkä pururata+tuplavaunut ei ole paras yhdistelmä ekalle hölkkälenkille muutenkaan.. Polte vaan on jo niin kauhean kova!

Nyt tuli kyllä kunnon maratonpostaus! Jospa Henkan töihin palattua pääsisi taas kiinni peruspostaustahtiin, parin päivän välein niin ei aina venähtäisi näin! Mutta sitten lopuksi;

Millaisia kokemuksia teillä on vauvavakuutuksista? Entä kotihoitovinkkejä noiden pienten nuhanenien hoitoon?

sunnuntai 14. heinäkuuta 2013

Pikkumiehet 1kk

Ihan mielettömän nopeasti menee aika. Siitä on jo yli kuukausi kun pojat syntyivät! Tähän ensimmäiseen kuukauteen on mahtunut valtavasti kaikkea. On tutustuttu toisiimme ja opeteltu yhteistä arkea. Reissattu, mökkeilty ja elelty arkea kotona. 

Pojat on aivan valloittavia. Ihana on päivittäin seurata kuinka molemmat oppii koko ajnaj otain uutta. Molemmilta alkaa tulla esiin se oma persoonallisuus ja luonne. Hassua, miten erilaisia kaksi pientä poikaa voikaan olla. Toinen kiihtyy nollasta sataan sekunteissa ja toisella on lehmän hermot :D Toinen seuraa ja tuijottelee kiinteästi ympäristöään kun toinen taas on pieni haaveilija joka nauttii maitonsa tunteella ja raukeana seurailee ympärilleen ennen kuin nukahtaa suu mutrussa. Luonteiltaan pojat on siis kuin yö ja päivä. 

Onnia laulattaa!



Seilori-Onni

Aarre tuijottelee Kallea. Kallella oli tumma parta joka kiinnosti kovasti!

Isin mahan päällä on hyvä olla <3

Pojat Heurekassa


Ruoka viipyy ja Aarteella menee hermot.

Onni tankkasi kirkon pihalla :D

<3

Viisi sukupolvea

Kariranta






Viimeiset pitsat ennen diettiä. Ja Onni tankkaa maitoa :D



Aarteelta tuli jo ensimmäinen hymy eilen! Voi miten ihana se olikaan kun suu auki hymyili mun sössötykselle <3 Onni on vielä säästellyt hymyjään ja naureskelee vaan unissaan.

Molemmat pojat osaa syödä jo itse pullosta! Tosin pienellä avustuksella. Pullot saa tuettua hyvin poikien suuhun pukluräteillä ja peitoilla. Kumpikin hoksaa olla kääntelemättä päätään, koska silloinhan pullo putoaa <3 Kätevää varsinkin silloin kun molemmat pitää syöttää samaan aikaan.

Pojat on edelleen olleet ihan mielettömän kilttejä ja helppoja vauvoja. Ollaan tosiaan saatu nauttia joka hetkestä tämän ensimmäisen kuukauden aikana. Päiväunille ei vieläkään ole ollut tarvetta, kun öisin saadaan nukkua neljän tunnin pätkiä. Jonkinlainen rytmi pojille on jo kehittynyt ja öisin tankataan puoliltaöin ja uudestaan viiden aikaan. Ja mikä parasta, pojat on samassa rytmissä! Aamulla heräillään kahdeksalta mutta unet jatkuu taas heti syötyä. Ja luulisi noilla ruokamäärillä nukuttavankin! Molemmat syö 7-8 kertaa päivässä 100-140ml. Eli vuorokausiannos pyörii jo melkein litrassa! Saa nähdä onko tää vaan hetkellistä ja määrät tasoittuu vai kasvaako määrät vaan poikien kasvaessa? Siinä tilanteessa pitääkin alkaa miettiä vellin aloittamista jo ennen 3kk ikää.. Muuten poitsut syö meidät kohta vararikkoon! :D

Viime viikko meillä meni reissatessa. Oltiin meidän mökillä Lahdessa ja kyläiltiin samalla poikien isoisovanhempien luona. Mökkeilyn lisäksi oltiin rippijuhlissa, jossa pojat varasti shown päivänsankarilta :D Lisäksi sivistettiin poikia Heurekassa Body Words-näyttelyssä (jota muuten suosittelen ehdottomasti kaikille!) tutustutettiin poitsut Ikeaan ja Lahden sataman ravintolamaailmaan. Ja kaikkialla pojat oli kuin enkeleitä! Pojat vieraili myös isoisoisomummonsa luona sekä tutustui ekaa kertaa saunaan. Saunassa käytiin vaan vähän haistelemassa ja molemmat oli ihan ihmeissään. Silmät ja suut auki kummasteli lämpöä. Kylvystä on tullut myös poikien suosikki. Mökillä pojat kävi melkein päivittäin vadissa pesulla ja Nonnan luona (eli mun äidin) otettiin amme testiin. Ennen lomaa kylpy oli pojille vähän hurja kokemus kun vesi loiskuu ja kylppäri kaikuu, mutta nyt molemmat selvästi nauttii. Eilinen kylpykokemus kotona oli molemmille selkeästi jo mukava. Aarre loiskii ja pärskii silmät selällään ja Onni makoilee raukeana silmät puoliummessa. Kertoo taas jotain poitsujen luonteesta :D Eli eikun vauvauintia varailemaan syksylle!

Poikien taidonnäyte kun ruoka ei tule tarpeeksi nopeasti :D

Poitsut kylvynraikkaina


Perjantaina pojat kävi 1kk neuvolassa. Kaikki oli kunnossa ja pojat saivatkin valtavasti kehuja neuvolatädiltä. Keskoskasvukäyrät näyttää melkein viivasuoraa nousua ylöspäin ja peruskasvukäyrilläkin ollaan normaalialueella. 
Mittoja: (suluissa syntymämitat)
Aarre 3830g (2585g) 51,3cm (46cm) py: 37,4cm (35cm)
Onni 4285g (3010g) 52,7cm (49cm) py: 37cm (34,5cm)

Eli kyllä huomaa että ruoka maistuu meidän pojille! :D Myös mun hemoglobiini oli hienosti noussut synnytyksen 99 jopa 140! Onkohan mulla ikinä ollut noin hyvä hemoglobiini! 

Neuvolan jälkeen suunattiin vielä Aarteen kummien mökille saunomaan ja syömään. Pojat keskittyi tällä kertaa oleelliseen eli syömään ja nukkumaan. Uimiset ja saunomiset jätettiin ensi kesälle. 

 
Mökillä uni maistui.


Meillä alkoi Henkan kanssa tänään dietti! Ei varsinaisesti mikään laihdutuskuuri vaan enemmänkin ruokavalio. Mun sisko teki mulle Lahdessa ruokavalion, jonka mukaan olisi nyt tarkoitus pari kuukautta mennä. Kuukausi täysin ilman herkkuja ja sen jälkeen yhdellä herkkupäivällä viikossa. Netta, siis se sisko, on vuoden treenannut Body fitness -kisoihin ja tiputti itse viime syksynä ko. ruokavaliolla +liikunnalla n. 10kg. Netan blogi löytyy täältä netanjakallentreenit.blogspot.fi Eli odotukset on kovat! Dietillä ei tarvitse tosiaan nälkää nähdä, päivän aikana syödään kuusi kertaa ja ainoa mikä tuottaa mulle vaikeuksia on heraproteiini. Hyi että se on pahaa! :D Ainakin toi minttusuklaa mitä meillä on.. Liikuntaosuus tosin tällä hetkellä koostuu vaan vaunulenkeistä, joten tulokset ei välttämättä hirveän suuria vielä alkuun ole, mutta jälkitarkastuksen jälkeen otan treeniohjelmaan lenkkeilyn, pumpin ja piloxingin joten myös tuloksia pitäisi alkaa näkyä! Katsellaan ja seuraillaan! :)

maanantai 8. heinäkuuta 2013

Synnytyskertomus



 Nyt VIHDOIN se synnytyskertomus! Pahoittelut taas hitaudesta, mutta jotenkin on aika lomaillessa vaan kulunut niin siivillä ettei konetta ole tullut kaivettua esiin. :)

Keskiviikko 12.6 alkoi samanlaisena kuin mikä tahansa päivä. Henkka lähti aamulla töihin ja mä vietin päivää kotona. Ohjelmassa ei ollut mitään kummempaa, mahan koko ahdisti ja koska kaikki vaatteet kiristi ei edes kiinnostanut lähteä minnekään. Oli raskausviikko 35+6 ja seuraavana päivänä olisi taas neuvola. Kaikki tuntui epäonnistuvan sinä päivänä ja ärsytyskäyrä oli melkoisen korkea. Mietin olisinko lähtenyt vuokraamaan Filmtownista leffan ja hakemaan irtokarkkeja. Päädyin kuitenkin koneelle shoppailemaan H&M:n alennusmyynteihin. Kello oli kolme.
Sohvalla surffaillessa tunsin kuinka housuun lorahti jotain. Ensimmäinen ajatus oli, että tulipa paljon valkovuotoa. Ajattelin vielä, että ei voi olla lapsivettä koska sitä ei tullut litratolkulla. Kampesin itseni sitten sohvalta ylös ja vessaan. Vessassa sitten lorahti desin verran housuun. Siinä vaiheessa mietin vielä, että olikohan tämä nyt lapsivettä.. Kun toinen desi lorahti tiesin varmaksi. Se oli lapsivettä!! Taisin kiljua puoli ääneen vessassa. Se olisi menoa nyt!!
Puoli neljä soitin Henkalle. Se ei vastannut, joten soitin synnärille. Ne kysyi vauvojen tarjonnasta ja koska en ihan varmaksi osannut sanoa, edellisestä ultrasta kun oli kuitenkin viikko ja vauvat oli myllänneet valtavasti sen viikon aikana. Kätilö halusi mennä varman päälle ja käski mun soittaa ambulanssin ja hurauttaa saikulle. Ambulanssi siksi, että jos vauvat olisi perätilassa olisi vaarana että jalka, käsi tai napanuora tuontyisi itsestään ulos. Soitin siis hätäkeskukseen ja tilasin ambulanssin. Hätäkeskuksessa neuvottiin menemään konttausasentoon odottamaan ambulanssia. Pää peppua alemmas. Kyllä tuntui hölmöltä. Siinä sitten lisäsin vähän meikkiä, peitevoidetta silmänalusiin ja ripsaria silmiin. Hiuksetkin sutaisin siistimmin. Eihän sitä nyt ihan räjähtäneenä lähdetä synnyttämään! :D Ambulanssia odotellessa surffailin puhelimella facebookissa. Olin aiemmin päivällä päivittänyt tilakseni "Niitä päiviä, kun ei olisi pitänyt nousta sängystä ollenkaan." Isäni oli kysellyt syytä huonoon päivääni ja hänelle laittelinkin viestiä, että ei haittaa enää, nyt meni lapsivesi!!
Ambulanssi sitten tuli reilussa viidessä minuutissa ja sain kuitenkin itse kävellä kyytiin. Muistin jopa äitiyskortin! Kontillaan eteisessä ollessa oli vielä pieni epäilys, että meenköhän nyt ihan turhaan saikulle. Jos se ei ollutkaan lapsivettä. Ovesta ulos kävellessä lorahti kuitenkin niin reilusti, että olin varma että lapsivettä se oli. Ambulanssissa sitten katsottiin verenpaine ja saturaatio(?) sekä sokerit. Kaikki ok, verenpaine oli korkealla mutta johtui kaiketi jännityksestä. Alapaine kuitenkin oli jotain 75 paikkeilla. Sokerit 4,4 eli ihan ok.
Saikulle tultua piti nousta tutkimuspöydälle ja taas lorisi. Sainkin sairaalavaatteet siinä vaiheessa. Sitten odoteltiin lääkäriä. Naistentautien erikoislääkäri tulikin hetken päästä erikoistuvan lääkärin kanssa. Erikoistuva ultrasi ensin tarjontaa ja totesi molempien olevan RT. A-vauvan pää oli kiinnittynyt hyvin ja B:nkin pää oli hyvin sijoittuneena. Sitten sisätutkimus ja pettymys oli melkoinen kun lääkäri totesi kaulan olevan poissa mutta kohdunduun olevan vain sormelle auki juuri ja juuri. Ajattelin et niin vähän! Voi ei :/ Lääkärikin totesi, että koska supistuksia ei ollut, todennäköisesti käynnistettäisiin aamulla. Siihen asti voitaisiin odotella ennen kuin infektioriski nousisi liian korkeaksi. Kyllä masensi. Lääkäri vielä kokeili lantion luita(?) melko kovakouraisesti, totesi sen joskus vauhdittavan supistuksia. Henkkakin saapui jossain siinä vaiheessa paikalle. Olin soittanut sille uudestaan saikulle soittamisen jälkeen ja saanut sen vieläpä kiinni. Taisi olla aika ylläri kun totesin vesien menneen :D

Saatiin oma huone, jossa laitettiin mut käyrille. Supistuksia tuli 6-8 min välein, mutta tosi heikkoina. Sellasia mahan kovenemisia ne vaan oli. Ei tyntuneet selässä yhtään. Vettä lorisi vaan koko ajan. Käyränoton jälkeen Henkka lähti käymään kaupassa ja hakemaan jotain syömistä. Sain luvan syödä saliin siirtymiseen asti. Sen jälkeen olisi lopetettava myös juominen. Syötiin ja lähdettiin kävelemään sairaalan rappusia. Käveltiin ensin kolmoskerroksesta nollaan ja sieltä vielä ylös yhdenteentoistakerrokseen mutta supistuksia se ei saanut aikaan. Hissillä sitten takaisin alas. 

maha 35+6


Huoneessa katsottiin Greyn anatomiaa, jonka aikana yökätilö tuli esittäytymään ja ottamaan käyrää. Nyt supistuksia ei tullut nimeksikään. Aamuseitsemältä lääkäri sitten arvioisi tilanteen uudelleen ja päätettäisiin mahdollisesta käynnistyksestä. Kyllä ärsytti. Tiesin, että käynnistämällä käynnistyvä synnytys etenee yleensä hitaammin kuin spontaanisti alkava. Tuntui että tässä menee ikuisuus. Sanoinkin Henkalle, että varmaan lauantaina sitten syntyvät viimeistään jos kerran to aamuna käynnistetään. Henkka lähti yhdeltätoisa kotiin nukkumaan ja mäkin sammuttelin valot ja yritin löytää mukavaa asentoa. Vettä lorisi joka liikkeestä ja vessassa piti ravata jatkuvasti. Nukkumisesta ei tullut mitään ja yhdeltä havahduin jostain horroksesta kipeähköön supistukseen joka lorautti taas ison satsin vettä. Mietin, että meniköhän nyt B:ltäkin lapsivedet.. Seurailin tilannetta puolentunnin ajan, jolloin selkään säteileviä supistuksia tuli n. 10 min välein. Ei olleet vieläkään kipeitä, mutta tuntui jo. Soitin kätilön paikalle ja taas otettiin käyriä. Nyt oli supistukset melko säännöllisiä mutta tulivat silti vain 6-8 min välein. Nyt ne kuitenkin tuntui jo enemmän. Kätilö laittoi mulle kanyylin ja antibiootit tippumaan. Lisäksi sain kipupiikin ja lämpimät (kuumat) geelipussit selkään ja mahaan. Myös joku streptokokkinäyte(?) otettiin.
Geelipussit ei auttaneet, ne vaan ahdisti ja oli liian kuumia, joten kätilön lähdettyä otin ne pois. Makuullaan ahdisti myös, joten nousin kävelemään ja liike auttoikin supistuksiin. Soitin Henkalle ja kysyin voisiko se tulla mun seuraksi. Ärsytti kävellä yksin huoneessa ympyrää. Henkka oli jo nukkunut pari tuntia ja ehdotti että tulisi seittemältä lääkärin kierrolle. Pyysin kuitenkin että tulisi viimeistään neljältä. Hiton mies. Puhelun jälkeen jatkoin kävelyä. Peitin taas tummat silmänaluset, nukkumisesta kun ei varmasti tulisi koko yönä mitään. Taisin laittaa myös ripsaria ja letitin otsatukan pois silmiltä. 

Puoli kolmelta yöllä soitin taas kätilön. Kipupiikki ei tuntunut tekevän mitään vaikutusta ja vain liike tuntui auttavan. Tehtiin sisätutkimus ja kohdunkaula 2cm auki. Kätilö ehdotti suihkua ja jumppapalloa ja suostuinkin tähän. Soitin Henkalle ja vähän tiukemmin käskin nostaa perseen sängystä ja ilmestyä tänne. En varmasti valvoisi koko yötä itse! Se olikin jo lähdössä kotoa. Oli kuitenkin noussut mun edellisen puhelun jälkeen ja keittänyt kahvia ja tajunnut ettei voisi jäädä kotiin.
Istuin suihkussa jumppapallon päällä, kun Henkka kolmelta tuli. Suihku ja lämmin vesi riitti helpottamaan supistuksia aluksi. Keskityin myös hengittämään rauhassa ja syvään. Koko ajan hoin mielessä "rentouta leuka, rentouta leuka". Olin myös lukenut synnytyslaulusta ja kokeilin sitäkin yksin suihkussa ollessa. Jotain siinä hymisin, mutta tuli niin hölmö olo, että lopetin. Tajusin, ett suihkussa oli se säätönappi, josta veden sai suihkuamaan kovalla voimalla. Koitin sillä suihkutella alavatsaa supistusten aikana ja auttoi tosi hyvin! Neljän aikaan kyllästyin suihkussa oloon ja puin päälle. Liikuin supistusten aikana ja Henkka hieroi alaselkää. Ei se kipuun kauheasti tehonnut, mutta supistukset oli vielä siedettäviä ja niitä pystyi kestämään. Soitettiin kätilö, taas otettiin käyrät ja tehtiin sisätutkimus. Supistukset tuli 3-4 min välein ja kohdunkaula 3cm auki. Nyt oli tosissaan kipeitä supistuksia, mutta edelleen kestettävissä. Selällään käyrillä makaaminen oli aika tuskasta ja ei oikein pystynyt olemaan liittymättä. Kätilö kertoi, että epiduraali voitaisiin laittaa kunhan kohdunkaula 4 cm auki. Ehdotti ammetta ja koska suihku oli toiminut niin hyvin suostuin. Kello oli tällöin viisi.
Amme oli ihana. Aluksi olin siinä ilman ilokaasua, mutta puolentunnin kärvistelyn jälkeen halusin ilokaasun. Aluksi en ihan tajunnut miten kaasu toimi ja pari tosi kipeää supistusta jysähti oikein kunnolla. Heikompiin kaasu tehosi hyvin mutta kovemmat tuntui sitten sitäkin kovemmilta. Henkka laittoi puhelimesta soittoluettelon soimaan ja se vei ajatuksia vähän muualle. Supistukset oli kipeitä ja sattui tosissaan mutta edelleen tuntui, että pystyn kestämään ne kipeimmätkin. En halunnut nousta ammeesta ennen kuin olisin varmasti sen 4 cm auki ja epiduraali mahdollinen. Kertaalleen kaasun annostusta nostettiin. Henkka päätti hetken mun kärvistelyä katsottuaan et nyt riitti ja soitti kätilön nostamaan annostusta. Tieto tehokkaammasta kaasusta auttoi taas muutaman supistuksen pidemmälle. 06.15 alkoi epätoivo iskeä, kun aloin tajuta et hetkinen, supistukset tulee varmasti alle minuutin välein. Tuntui että päällä oli supistus koko ajan. Kun yksi loppui, toinen alkoi. Puoli seitsemältä ähisin Henkalla, että nyt se kätilö tänne, haluan sen epiduraalin! Nousin ammeesta ja kerran vielä hengitin kaasua ja siinä tuntui että sain sen jopa tehoamaan hyvin. Nyt sattui. Henkka on jälkeenpäin kertonut, että muuten synnytys oli hänelle helppo mutta tämä viimeinen puolituntinen ammeessa oli kauhea. Tuntui niin pahalta mun puolesta, että melkein itku tuli. Kun ei voinut auttaa mitenkään. Voi että rakastan sitä paljon <3
Kiireellä mentiin sitten synnytyssaliin, koska anestesilääkäri oli juuri käymässä. Luojan kiitos sitä ei enää tarvinnut odottaa! Kello oli 6.45 kun kätilö teki sisätutkimuksen ja totesi kohdunkaulan olevan 9,5cm auki. Multa kysyttiin tuntuuko ponnistamisen tarvetta? Olin vähän ihmeissäni, miltähän sen pitäisi tuntu.. Joten vastasin ettei tunnu. Hengittelin ilokaasua aina supistuksen alkaessa ja taisin jatkaa hieman liian pitkään, sillä todellisuuden taju alkoi hämärtyä. Kuulin kuinka anestesialääkäri esitteli itsensä, muistan että seoli nainen ja tummahiuksinen. Kai? Kuulin myös kuinka kaksi kätilöä mietti ääneen laitetaanko epiduraali vai spinaali. Ehtiikö epiduraali vaikuttaa vai mennäänkö ilman puudutusta? Meinasin jo kiljasta että ei varmasti mennä, kun ne onneksi itsekin tajusi asian järjettömyyden. Mumisivat vaan jotain ensisynnyttäjästä ja kaksosista. Kätilöt päätyi spinaaliin ja sanoivat että varmasti vauvat puoli kymmeneen mennessä syntyvät. Hengitin kai edelleen ilokaasua, koska äänet alkoivat alkoi desifiointiainetta tuntui kuin sitä olisi vedetty parikymmentä kertaa edestakaisin. Kun mulle sanottiin, että hengitä syvään, se kuulosti siltä kuin olisi sanottu hengitähengitähengitähengitähengitä, syväänsyväänsyväänsyväänsyvään. Kun mua käskettiin laittaa jalat koukkuun kuulin sen ja ymmärsin mutta jalat ei tehneet mitään vaikka ajattelin, että jalat koukkuun. Hetken päästä tajusin lopettaa ilokaasun hengittämisen ja sain jalat koukkuun. Anestesialääkäri käski köyristää selkää. Köyristin, mutta lääkäri sanoi sen olevan edelleen ihan notkolla. Ajattelin, että tuleppa kuule itse köyristämään selkää tän mahan kanssa!! Tuota en tainnut kuitenkaan ääneen sanoa. Sitten tunsin kuinka neula upposi selkään ja kirveli vähän. Tunsin, kuinka neula oli selkärangassa.
Sitten käännyttiin selälleen ja tunsin kuinka supistus alkoi tulla. Ajattelin vielä, että voi hitto nyt ne otti multa sen ilokaasun pois, kun tunsin kuinka supistus vaan kuivui kokoon ja puudutus alkoi vaikuttaa. Olo normalisoitui nopeasti hetken päästä olin ihan oma itseni ja ajattelin että jes, nyt alkaa se loppusuora, joka ei onneksi kestä kauan! Kello oli tällöin 07.15. Jalat tuntui puutuneilta eikä supistuksia tuntunut. Oli hyvä olla. Kätilö vaihtui aamukätilöön siinä vaiheessa ja sain luvan alkaa rauhallisesti ponnistella aina supistuksen tullen.
Nyt olin vähän pihalla. Ponnistaa? Miten se tehdään? Makasin selällään yläselkä vähän koholla ja suu oli ihan kuiva. Sain onneksi huuhdella suun kunhan sylkisin vedet pois. Hemoglobiini oli vain 99 mutta verenpaineet ihan hyvät. En tuntenut supistuksia, mutta onneksi ne piirtyi käyrälle niin tiesin milloin niitä tulee. Ponnistamisen tarve tuli pari kertaa. Pikkuhiljaa siinä ponnisteltiin, mutta kovin aktiivista se ei ollut. Piti odottaa kahdeksaan, jotta lastenlääkäreiden vuoro ehtisi vaihtua :D
Kello sitten tuli kahdeksan ja porukkaa alkoi lappaa sisään. Oli mun oma kätilö, joka hoiti synnytyksen ja vielä toinen kätilö joka odotteli B-vauvan syntymää mun vasemmalla puolella ja tsemppasi aina välillä. Sitten oli synnytyslääkäri ja erikoistuva synnytyslääkäri, jotka ultrasi B-vauvan tarjontaa ja odotti, milloin hyökkäävät mahaan kiinni ettei Onni ehdi kiepsahtaa ympäri Aarteen synnyttyä. Sitten oli vielä kolme lastenlääkäriä. Myös kolmas kätilö pyöri paikalla.
Ponnistusvaihe kesti kaiken kaikkiaan 40 minuuttia, josta Aarteen syntymään vaadittiin 24min ja Onnin 16min. Onnia ponnistettiin kuitenkin vaan 6 min, toi kymmenen minuuttia meni siihen, että odoteltiin supistuksia ja lääkärit ohjasi Onnin synnytyskanavaan.
Luulin, että ponnistusvaiheessa en enää tuntisi mitään kun olihan mulla kuitenkin puudutus. Yllätyksenä tulikin, että vaikka supistukset ei tuntuneet, vauvojen syntymän kyllä tunsin. Ja se se tuntuikin tosi inhottavalta. Se ei ollut samanlaista kipua kuin supistukset vaan valtavaa paineentunetta ja sitä että tuntui kuin halkeaisin kahtia. Psyykekin oli kovilla, kun tuntui ettei se vauva synny ikinä! Kätilö vaan koko ajan hoki, että seuraavalla syntyy. No eipä syntynyt. Tuskastutti myös kun en yhtään tiennyt milloin tulee supistus.. No, lopulta Aarre räpiköi itsensä ulos ajassa 8.44. Painoa oli 2585g ja pituutta 46cm. Apgar pisteet 9/9/9 ja päänympärys 35cm. Se tunne kun vauva viimein oli ulkona, oli ihan mieletön. Helpotus siitä kun se alkoi itkeä ja kaikki oli muutenkin hyvin, oli ihan valtava. Sain nopeasti nähdä Aarteen ennen kuin lastenlääkärit nappasi sen mukaansa puhdistettavaksi ja tarkastettavaksi. Henkka lähti mukaan ja tuli takaisin kertoen, että vauvalla oli kaikki hienosti <3 Kun Aarre oli syntynyt, synnytyslääkärit hyökkäsi kiinni mahaan ja alkoi ohjailla Onnia kohti synnytyskanavaa. Sitten odoteltiin taas supistuksia, joiden alkamisesta mulla ei taaskaan ollut mitään tietoa. Sain jotain supistuksia tehostavaa lääkettä kanyyliin ja kai se tehosi kun 16 minuutin päästä sain rinnalle pienen B-vauvani. Onni syntyi tasan kello 9.00 ja painoi 3010g. Pituutta Onnilla oli 49cm ja päänympärys 34,5cm. Apgarpisteet 9/9/9. Onnikin tarkastettiin lastenlääkärien toimesta ja molemmat saivat siirtyä mun kanssa vuodeosastolle. Molemmilla kaikki kunnossa <3.
Istukatkin tuli yhdellä satsilla ulos ilman sen kummempia ongelmia. Olin ihan varma että repeämiä oli tullut, siltä se nimittäin tuntui. Yllätys olikin kun kätilö sanoi ettei tikattavaa ollut, päätyi kuitenkin varmuuden vuoksi laittamaan kaksi tikkiä, jottei jälkikäteen tarvitse korjailla. Syötiin vielä lounas synnytyssalissa ja pojat sai ekat maidot mahaansa. Mä pääsin käymään vessassa ja suihkussa ennen kuin lähdettiin vuodeosastolle.
Kaikenkaikkiaan oltiin osastolla kuusi päivää ennen kuin kotiuduttiin. Särkylääkkeitä söin varmuuden vuoksi pari päivää, mutta kun olo oli melko normaali lopetin niiden syömisen. Muutenkin tunsin oloni aika normaaliksi. Istuminen sujui hyvin ja kohtukin pieneni vauhdilla. Olo oli välillä aika itkuinen mutta meni ohi aina melko nopeasti.
Nyt kun synnytyksestä on jo yli kolme viikkoa tunnen oloni jo aika omaksi itsekseni. Painoa raskaudesta jäi 2kg, jotka saattaa olla kyllä turvotustakin. Maha on vielä vähän pehmoinen ja hyllyvä muttei tosiaankaan niin pahasti kuin raskausaikana oletin. Napa ei varmaan koskaan palaudu enää sellaiseksi kuin se oli, mutta se taitaakin olla ainoa pysyvä juttu mikä raskaudesta jäi. Siis vauvojen lisäksi. Raskausarvet jäi onneksi niin pinnallisiksi, että nekin on jo melkein kadonneet. Heinäkuun lopussa on jälkitarkastus, jonka jälkeen voi toivottavasti aloittaa aktiivisen liikunnan niin omat farkutkin vielä joskus mahtuu jalkaan. Ihannepainoon on kuitenkin vielä 6 kiloa matkaa. Eli jouluksi kuntoon! 

3 viikkoa synnytyksestä. vielä vähän pömpöttää..



tiistai 2. heinäkuuta 2013

Pojilla ikää kaksi viikkoa

Ja ihan alkuun, valtavat pahoittelut pitkästä postaustauosta. Jotenkin kaikki aika tulee vaan käytettyä muuhun kuin koneella oloon. Postauksen teko on ollut mielessä monena päivänä mutta sitten vauvojen tuijottelu tai sylittely on vaan vienyt voiton :D

Nyt kuitenkin kuulumisia. Pojat on siis jo kaksi viikkoisia. Ylihuomenna jo kolmiviikkoisia, joten senkin takia postaus piti tehdä pian!

Vas Aarre Oik Onni

Vas Aarre oik Onni

Edessä Aarre takana Onni

Vas Aarre Oik Onni

Onni

Vas Onni oik Aarre

Ylhäällä Onni alhaalla Aarre


Vas Aarre Oik Onni
Ruoka maistuu molemmille tosi hyvin, välillä tissistä, välillä pullosta. Onni on jo oppinut syömään niin, että mä istun ja saakin tissistä kerta-annoksensa eli 70-100ml. Ainakin luulen niin, koska ei jaksa enää tissittelyn jälkeen syödä pullosta. Aarre onkin sitten laiskempi pojista. Se on huomannut, että tissistä syöminen on paljon rankempaa ja pullosta maito virtaa paljon tasaisemmin. Aarre vetäiseekin hirveät raivarit aina kun yritän tunkea tissiä suuhun. Ei ole väliä onko tissi täysi tai pumpattu puolilleen. Raivari siitä tulee silti. Joten, Aarre saakin oman osuutensa äidinmaidoista isin syöttämänä pullosta. Sain neuvolasta lainaan sähköpumpun, joka onneksi on käsipumppua paljon tehokkaampi. Mutta en kyllä silti tykkää tosta pumppaamisesta. Saa nähdä kauanko sitä jaksaa.. Oma maito riittää jotenkuten. Noin joka toinen ruoka pojille on mun maitoa ja joka toinen Nan:nia. Onnilla on hyvin säilynyt imuote muistissa ja suostuu silti juomaan myös kaikenlaisista pulloista. Kuitenkin selkeästi meidän poikien suosiossa on Mam:in anti-colicit ja Nuk:in muotoillut pullot. Ainun peruspullotkin menee melko hyvin mutta Lastentarvikkeen suippopäiset ei sitten millään. Pojat ei vaan osaa imeä niistä :/ Pullopyykkiä meillä tulee valtavasti. Pulloja on ehkä 20 kaikenkaikkiaan ja kerran päivässä ne kaikki pitää pestä ja desifioida. Huh. On puljaamista. Jatkuvan pullopyykin pelastus onkin Ainun pullopussit. Suosittelen! On tosi kätevät reissussakin, kun pullo ei likaannu. Helpoin noita on käyttää isoissa ainuissa ja Mam:in anticoliceissa. Coliceista pitää tietysti pohja jättää pois, mutta eipä haittaa. Kokeilkaa ihmeessä!

Arki meillä pyörii pitkälle ruuan ja nukkumisen ympärillä. Äiti ja isi ei ole vielä kertaakaan joutuneet nukkumaan päikkäreitä, niin hyvässä rytmissä pojat nukkuu <3. 

Ateriaväli pojilla on 3-4 tuntia ja maitoa menee 60-120ml kerralla. Riippuen vähän unien pituudesta. Päivisin pojat jaksaa jo vähän seurustella sittereissä tai sylissä, mutta yöt ne onneksi tajuaa pyhittää nukkumiselle. Pojat herää yleensä 01-02 syömään ja ruokailu sujuu yleensä silmät kiinni. Pullo ryystetään tyhjäksi ja sitten jatketaan taas unia. Usein yöllä joudutaan vaihtamaan molemmilta vaippa, pojat on nimittäin ottaneet tavaksi täräyttää kunnon soosit vaippaan nukkumaan käymisen jälkeen. :D Siellä se sitten lämmittää kai kivasti seuraavaan tankkaustaukoon asti.. Seuraavan kerran syödään sitten 04-06 välillä. Sitten taas 07-10 välillä. Pojat on aika kellontarkkoja ja monesti pystyy poikien nukkumaan käydessä jo arvioimaan milloin seuraavan kerran syödään. On ne kilttejä <3 Selkeä rytmi pojilla siis on. Tosin, en tiedä voiko tuon ikäisellä vielä rytmiä olla.. Eikös se ole mahdollista kehittyä vasta 3-4kk iässä? Mutta ainakin nyt mennään näin helposti. Katsotaan milloin menee vaikeammaksi! :D

Aarre on edelleen pojista se tarkkaavaisempi ja katselee valtavasti ympärilleen. Onnikin on nyt muutamia päiviä pitänyt silmiään enemmän auki ja saattaa ruokailujen jälkeen tyytyväisenä makoilla sitterissä ja katsella ympärilleen. Kiva olisi tietää mitä ne näkee ja mitä ajattelee. Aarre on meidän pieni ahmatti. Monesti ahmii maidot ja sitten kipristääkin mahaa tai tulee puklu. Varsinkin iltaisin, Aarteen syömistä pitää vahtia, että pitää tarpeeksi taukoja ja muistaa nieleskellä tarpeeksi usein. Jalkapohjien hierominen on meillä hyväksi havaittu keino helpottaa Aarteen mahan kipristelyä. Joka kerta on pienellä hieromisella tai polvenpäällä röyhtäyttämisellä saatu ilmat mahasta pois ja nukkuminen sujuu hienosti.

Maitoallergiaa pojilla ei onneksi näytä olevan. Vähän pelkäsin että niille se tulee Henkka kun on pienenä ollut allerginen melkein kaikelle. Olisikohan mun raskausaikana syömät mustaherukansiemenöljykapselit tehonneet tai sitten Henkalta on tullut pojille vaan ne hyvät geenit ;)

Onni oli aluksi se malttamaton jonka piti saada ruokaa aina nythetisamantien herättyä tai sitten alko armoton raivoaminen. Nyt on Onni rauhoittunut ja jaksaa ähisten ja puhisten odotella ruokaansa ja kestää vaippojen vaihdonkin joten kuten. Aarre sen sijaan menettää hermot heti kun tulee nälkä. Ja Aarre on oppinut karjumaan. En tajua miten noin pienestä voi lähteä niin kova ääni! :D 

Molemmilla pojilla on ihan mahtavia ilmeitä jo! Monet naurut on saatu katsomalla pojista otettuja kuvia, joissa naama vääntyy milloin mihinkin asentoon! :D Hymyjäkin tulee jo, mutta taitavat olla vielä refleksejä.

Vas Onni Oik Aarre

Aarre

Onni

Aarre

Onni

Aarre


Kaikenkaikkiaan meillä siis arki aika helppoa. Poikia ei enää tarvitse edes herätellä syömään samaan aikaan. Toinen, yleensä Aarre, herää ensin ja jossain vaiheessa syöttöä heräilee sitten Onnikin. Unikin molemmille tulee melkein samaan aikaan. Onni taitaa tarvita unta vähän vähemmän kuin Aarre. Koska arki on lähtenyt näin hyvin liikkeelle onkin pystytty touhuamaan vaikka mitä. On käyty shoppailemassa, piknikillä ja pitkillä vaunulenkeillä. Huomenna lähdetään viikoksi mökkeilemään Etelä-Suomeen. Katsotaan miten pojat siellä nukkuu ;)

Eka neuvolakäyntikin oli. Pojilla oli paino noussut hienosti ja kumpikin sai kehuja neuvolatädiltä. Heijasteet oli kaikki kunnossa eikä muutakaan huomautettavaa ollut. Ensi viikolla sitten 1kk neuvolaan jo. Kauheeta miten vauhdilla aika menee! Heinäkuun lopulla mulla on jälkitarkastus ja saan viimeinkin aloittaa taas jumpilla käynnin. IHANAA! Polte jumpille on jo ihan valtava. Maha on vielä vähän löysä, mutta ei lähellekään niin löysä kuin luulin sen synnytyksen jälkeen olevan. Tällä hetkellä maha näyttää siltä kuin oisin syönyt vähän liikaa ja että vyötäröllä olisi pieni vararengas. Jospa siitäkin pääsisi eroon syksyn aikana. Kiva olisi mahtua taas omiin farkkuihin. Tällä hetkellä turvotusta on vielä sen verran, että farkut kinnaa reisistä ja nappi ei mene kiinni. Ärsyttävää. Sormusta on myös turha yrittää laittaa sormeen, se nimittäin stoppaa toisen nivelen kohdalle.. Raskauskilojakin on vielä neljä. Juhannuksena aloitettiin herkkulakko ja terveellisempi ruokavalio. Toivotaan että ne tehoaa näihin kiloihin ja kohta mahtuisin jo omiin vaatteisiin. Kunnon kiristelyt ja kiinteytykset aloitan sitten vasta kun en enää imetä kumpaakaan. Kenties syys-lokakuussa?

Nyt pitää alkaa syöttämään Onnia, semmosta ähinää alkaa sitteristä kuulua. :D Huomenna yritän autossa kirjoittaa sen lupaamani synnytysstoorin loppuun niin saan sen viimeinkin sitten tännekin julkaistua.

Lämmintä heinäkuun alkua kaikille lukijoille! <3