keskiviikko 5. kesäkuuta 2013

Raskausajan kivut, säryt ja kolotukset.

Niinkuin olen jo ehkä muutamaan otteeseen sivumennen todennut, mulla oli ennen raskautta melko ruusuinen kuva koko touhusta.. Jotenkin vaan ajattelin, että raskausaika olisi ihanaa, maha saisi rauhassa pömpöttää ja käyttäisin kaikkia ihania äitiysvaatteita. Kävisin pumpissa ja piloxingissa loppumetreille asti ja hehkuisin vaan äitiyden ja raskauden onnea.

www.ava.fi

www.iltalehti.fi
www.hm.com




















No, eihän se nyt ihan niin mennyt.

Ennen positiivisen raskaustestin tekoa sairastuin flunssaan. Kuume nousi 38:n ja olo oli tukkonen. Muhun iski myös ihan mieletön päänsärky. Ei puhettakaan että olisin voinut nousta täysseisovaan asentoon. Pakko oli vessassakin käydessä kävellä kumarassa, ettei päähän olisi jyskyttänyt niin pahasti. Mahassa tuntui tällöin pieniä vihlomisia ja alavatsalla oli jatkuva painontunne. Tuntui, että kohta alkaa menkat. Tällöin elettiin siis Rv 3+5-4+1. Onneksi sain olla sairaslomalla töistä kuumeen takia, olihan se vatvominen ihan mahdotonta. Ei varmasti olisi töistä tullut mitään. Kävin YTHS:lläkin tekemässä raskaustestin Rv 4+0 mutta silloin testi näytti negatiivistä. Terveydenhoitaja sanoi, että testi oli niin luotettava etten voisi olla raskaana. No, empä uskonut, vaan jatkoin kotona testien tekoa, koska oireet ei helpottaneet. Edelleen vihloi ja pisteli mahaa. Ja 2.11 sainkin sitten selvän plussan testiin, joten oireiden syykin varmistui!

Päänsärky loppui kahdessa päivässä, mutta mahan vihlominen jatkui. Välillä tuli koviakin vihlasuja ja olinkin ihan varma että nyt meni kesken. Vessassa piti ravata koko ajan tarkistamassa ettei menkat vaan alkaneet. Muita oireita ei aluksi ollut. Kahvikin maistui vielä. 

Rv 5+0 tienoilla alkoi vihlomisten lisäksi etoa. Etominen oli vielä aika pientä, pahat hajut ärsytti mutta etominen meni ohi syömällä tai sillä, että kävin vessassa yökkäämässä. Tällöin en vielä oksentanut vaan yökkiminen oli sellaista kakomista. Alavatsan painontunne säilyi vieläkin. 

Rv 6+2 olin Tampereella käymässä tulevan kummitädin luona. Siellä alkoi kunnon pahoinvoinnit. Matka takaisin Joensuuhun oli kamala, jouduin oksentamaan junan vessaan, vaikka kuinka yritin vältää sitä. Kotiin päästyä lensikin laatta oikein kunnolla ja maha tyhjeni kerralla. Tästä se oksentaminen sitten alkoi. Vielä viikon selvisin aika vähäisellä oksentamisella 2-3 kertaa päivässä ja ne ajoittui monesti aamuun ja iltaan. Sitten alkoikin kunnon oksentaminen. Mikään ei pysynyt sisällä ja parhaina päivinä oksensin 10 kertaa. Väsymys oli tällöin valtava. Jos selvisin iltakasiin valvoen, se oli jo saavutus. Monesti sammuin sohvalle seittemän aikaan. Mahan vihlomiset oli onneksi enimmäkseen loppuneet ja niitä tuli enää silloin tällöin. Hajut ärsytti. Jauhelihan paiston aikaan en voinut mennä lähellekään, haju oli jotain ihan kamalaa. Vessan raikastin etoo vieläkin. Ostin viikonloppuna uutta tiskiainetta, enkä tajunnut sen sisältävän verigraipin tuoksua. Yökötti heti kun haistoin sitä, tuli niin elävästi oksentelut mieleen. 

Rv 7+1 käytiin ultrassa ja syy pahoinvointiin selvisi. Mahassa kasvoi kaksi pientä vauvaa. Viikko tästä olinkin jo tiputuksessa. Alkoi kahdenviikon sairasloma, jonka aikana sain Primperanit. Ihana pelastus! Voin suositella kaikille! Miten yksi pieni tabletti voikaan parantaa oloa niin paljon! Primperanien avulla selvisin työpäivistä. Paha olo iski sitten kotona, varmaan työpäivät väsytti vaan niin paljon. Kotona en sitten jaksanut tehdä mitään. Ei tietoakaan energisistä lenkeistä tai jumpista. Sohva oli kaveri. Mikään lämmin ruoka ei oikein maistunut, pelkästään kylmät. Mehukeitot ja jogurtit. Melkein kaikki ruoka etoi ja ällötti. Muita oireita ei tällöin onneksi ollut, kuin se täydellinen väsymys. 


Rv 11-14 jatkui aika samaan malliin. Päivät vointi oli melko hyvä mutta iltaisin aina oksensin. Ja väsytti. Väsytti ihan kamalasti. Kahdentoista tunnin yöunet oli ihan minimi, muuten vaan haukottelin.

Oksentelu ei loppunut ihan seinään, mutta melkein. Rv 15 alkaen oksentelu ei ollut päivittäistä, mutta heti jos Henkka ei tuonut mulle ennen sängystä nousua lasillista kylmää mehukeittoa, oli jossain vaiheessa aamupuuroa juostava vessaan oksentamaan. Lopetin Primperanien syönnin siinä vaiheessa, kun oksensin enää kerran päivässä. Koin, että lääkkeet ei ole vauvoille hyväksi, ja että kestän sen yhden oksentaminen. Loppuvaiheessa oksentelusta olikin tullut jo niin tapa, ettei se enää edes tuntunut pahalta. Helpotti vaan, kun olo parani oksentamisen jälkeen. Mutta väsymys vaan jatkui. Liikunta oli jäänyt käytännössä kokonaan pois, kun töiden lisäksi ei vaan jaksanut mitään.

Rv 17-22 oli ehkä raskauden mukavinta aikaa. Enää ei ollut paha olo ja vaikka maha olikin jo iso se ei vielä ollut pahasti tiellä. Viimein sain sitä energistäkin raskautta. Shoppailin ja kiertelin kauppoja. Hiihtämäänkin uskalsi vielä. Luisteluhiihdosta ei oikein tullut mitään, kun se lävi liikaa lantioon. Mutta murtsikka sujui. Ja pääsin myös pumppiin ja piloxingiin mikä tuntui ihanalta pitkän tauon jälkeen! Raskaus oli tässä vaiheessa käytännössä oireeton. Vauvojen liikkeet alkoi tuntua ensin pieninä hipaisuina ja sitten kovempina potkuina. Kohta liikkeet näkyi jo mahan päälle ja isikin tunsi kuinka pojat jumppasi. Harjoitussupistuksia alkoi tulla, mutta en tajunnut ensin että ne oli niitä. Luulin vaan että vauvat  vaihtelee asentoja ja maha menee siksi niin kovaksi ja epämuodostuneeksi. Nyt alkoi jatkuva vessassa juokseminen, tosin se ei vieläkään ollut kovin pahaa. Maha kipuili, kun kohtu kasvoi. Vihlomiset oli inhottavia, mutta kun sen tiesi mistä ne johtuu, niin ei niin haitannut. Mun kiva raskausaika loppui siihen, kun kammottavat nivuskivut alkoi.

Jos vähänkään yritin liikkua, seuraavana päivänä en meinannut päästä ylös sängystä. Sattui vaan niin kamalasti.

Rv 24+1 alkoi sairasloma supistusten ja lyhentyneen kohdunkaulan vuoksi. Supistelu oli päivittäistä, mutten kokenut sitä pahaksi. Se vaan tuntui vähän epämiellyttävältä muttei missään nimessä edes inhottavalta saati että olisi sattunut. Tuntuikin hassulta jäädä sairaslomalle, kun olo oli kuitenkin ihan hyvä. Ymmärsin kuitenkin riskit, joten aloin ottaa rauhallisemmin. Väsymys oli edelleen kovaa, enää en nukahtanut sohvalle, mutta ysiltä aloin jo siirtyä nukkumaan. Meidän arki rytmittyikin aikalailla mun kellon mukaan. Henkkakin lähti nukkumaan samoihin aikoihin, ja kuudelta oltiin sitten molemmat taas hereillä kun ei enää nukuttanut. Tässä vaiheessa ei meinanneet enää talvitakit mennä päälle. Siirryin käyttämään Henkan toppatakkia mutta onneksi ilmat lämpeni sen verran, että kotoa lähtiessä takkia ei ollut pakko laittaa kiinni. Nivuskivut jatkui tällöinkin. Tosin jos en kauheasti liikkunut ne pysyi hallinnassa.

Parin viikon sairasloman jälkeen väsymys alkoi helpottaa ja jaksoin paremmin kotona siivoilla ja laitella vauvojen tavaroita kuntoon. Hankittiin kaikki tarvittava, kierrettiin lastentarvikeliikkeitä ja käytiin muutaman kerran ikeassa. 

Rv 28+1 Lääkäri suositteli vähentämään liikuntaa ja ottamaan vielä rauhallisemmin, nyt jäikin sitten kaupoissa kiertelyt ja shoppailut vähemmälle. Kotona en oikein uskaltanut enää isommin siivota vaan keskityin mahankasvatteluun. Maha kipuili ja supisteli ja nivuset oli kipeät. Olin kuitenkin mielestäni vielä ihan hyvässä kunnossa. Ei ollut turvotusta ei närästänyt eikä ollut paha olo. Harmitti vaan kun ei voinut liikkua mutta herkut silti maistui. Nyt unesta tuli katkonaista kun vessassa piti käydä parin tunnin välein.

Rv 30+1 alkoi vuodelepo. Kohdunkaula oli lyhentynyt 1,5cm:n ja lääkäri kielsi jopa istumisen. Lupasi, että saan hitaasti kävellen käydä postilaatikolla, mutta kantaminen ja nostelu oli ehdottomasti kielletty. Edelleen supisteli, mutta mahaa ei enää vihlonut. Nivusetkaan ei kauhean kipeät enää olleet, koska ei saanut liikkua. Pari viikkoa meni hitaasti. Kotona sohvalla vaan. Pää alkoi jo hajota siihen makaamiseen ja tekemättömyyteen. Turhautti niin paljon kun oli ihan hyödytön. Tiesi että kaikkea pientä oli vielä tehtävä, muttei oikein uskaltanut tehdä mitään. Pelotti että vauvat vaan yhtäkkiä syntyy. Nettikaupoista tuli suosikkeja. Ja se näkyi sitten tilitiedoissa..

Rv 33+3 sain luvan taas liikkua normaalisti. Ah ihanuutta! Oli ihana kun päiviin sai taas sisältöä! Kunto oli ihan kamala ja hapenottokyky käytännössä poissa. Voi sitä puuskuttaminen määrää! :D Mutta ihana oli liikkua. Liikkuessa supisteli jatkuvasti, supistukset alkoi olla selvästi kovempia, ei enää vaan mahan kovettavia vaan myös kipeäshköjä ja vihlovia. Ei kuitenkaan kipeitä. Ne nivussäryt! Joinain päivinä en oikeasti meinannut päästä sohvalta ylös. Öisin sängystä vessaan meno oli hirveää äheltämistä. Vessassa ravaaminen vain jatkui.

Hemoglobiini on ollut alhaalla käytännössä koko raskauden ja lisärautaa olen syönyt Rv 18 asti enemmän ja vähemmän. Yleensä enemmän. Ilmeisesti syön loppuun asti, kun ei se arvo tunnu nousevan. Sokerit on olleet hyvät koko ajan, joten suokavalion muuttamiselta on säästytty. Rauta ei pahemmin ole aiheuttanut mahavaivoja, ennen kuin viime viikkoina. Avuksi otin levolaccia, mutta se aiheutti niin kamalan närästyksen, että lopetin sen kolmen päivän jälkeen. Närästykseltä olen muuten säästynyt. Turvotusta ei ole ollut koko raskaudessa, vasta viime viikkoina en ole käyttänyt sormusta kun se ahdistaa. Menee vielä sormeen mutta kiristää. Reisissä tuntuu että turvotusta on, tai sitten ne lihakset on vaan niin löystyneet, että reidetkin löllyy! :D Pumppia odotellessa!

Supistelut vaan jatkuu. Päivittäin ne on kipeähköjä ja aina vaan toivon että ne saisi myös jotain aikaan. Huomenna on ultra, jossa sitten selviää onko mitään edistystä tullut. Uutena oireena oon nyt parin päivän ajan huomannut sormien nivelten kivun. Varsinkin yöllä, käsiä ei saa nyrkkiin kun nivelet on niin kipeät. Päivisin ei ole niin paha, mutta kyllä ne silti tuntuu. Varsinkin jos hieroo rystysiä tai sormien keskiniveliä. Auts! Tääkin on ihan outo vaiva josta en oo ennen edes kuullut! :D Neuvolatäti kuitenkin sanoi tän olevan aika yleistä.. Nivuskivut ne vaan jatkuu. Kai Aarre työntyy koko ajan alemmas, joten tuntuu kuin jalkojen välissä olisi keilapallo. Ihanaa. 

Kaikenkaikkiaan koen selvinneeni silti aika vähällä, vaikka kaikenlaista onkin ollut. Tuntuu, ettei mikää oire tai kolotus ole mennyt ihan kamalaksi, vaan kaikkea on ollut vähän. Pahinta oli varmasti toi vuodelepo. En tiedä mitä loppuraskaus tuo tullessaan, mutta oon tosi iloinen että vaikka kyseessä onkin kaksosraskaus niin pahimmilta asioilta on vältytty. Mun pienet kivut ja kolotukset on kuitenkin kestettävissä ja aika pieniä sen rinnalla, että vauvat on saaneet kasvaa näinkin pitkälle hyvässä tallessa ja suojassa. Olishan tässä toisinkin voinut käydä.

Nyt kun muhun taas iski joku ihme motivaatio alan paistaa korvapuusteja! On sitten mitä tarjota mahdollisille vieraille kun poitsut on syntyneet. Aamulla pyöräytin jo yhden possuvihanneswokin ja muffinsit pakastimeen. Kohta meillä on pakastin täynnä ruokaa ja leipomuksia, niin päästään ekat viikot vauvojen kanssa ainakin ruuanlaiton suhteen helpolla! :)


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!