tiistai 30. huhtikuuta 2013

Raskausviikko 29+5

Vappuaatto. Tulossa varmasti kunnon rymyvappu. :D Tai sitten ei. Skumpattomuus ja punkuttomuus vähän harmittaa, mutta se rymyämättömyys ei niinkään. Kiva viettää vappua ihan vaan kotona hyvien ystävien kanssa. <3 Tiedossa ainakin hyvää ruokaa ja seuraa. Huomenna sitten mahdollisesti perinteiselle vappupiknikille! Jos kuitenkin ilma on ihan kamala niin taitaa tänä vuonna jäädä väliin. Aina aiemmin on kyllä menty, oli ilma millanen vaan. Viime vappunakin juotiin ne skumpat Ilosaaressa toppatakeissa ja pitkissä kalsareissa hytisten. Aurinko kyllä paistoi, mutta tuuli teki ilmasta tosi kylmän. Jos sää ei helli niin sitten tehdään piknik tässä meillä. Tai brunssi. Herkkuina ainakin munkkeja ja croisantteja, mansikoita, viinirypäleitä, tomaattia, salamia, patonkia ja suolakeksejä. Tietysti simaa ja skumppaa! Illalla sitten vielä grillaamaan toisten ystävien luo lammasta :) Eli kivalta kuulostaa! Tosin jos ollaan sinne piknikille menossa niin pitää muistuttaa miestä ottamaan vinssi mukaan. Muuten en kyllä pääse sieltä maasta enää ylös! :D

Alkuviikko on mennyt kiltisti kotosalla. Tosin tänään uskallauduin vähän asioille, vaikka perjantain kävelyt kostautautuikin tajuttoman kipeinä nivusina :/ Jospa ne nyt vähän olisi vetreytyneet.. Viikonloppu oli muutenkin kiva, sain pikkusiskon kyläilemään meillä eikä tarvinnut koko viikonloppua kököttää yksin sohvannurkassa vauvoille puhuen. Sisko saapui perjantaina puoliltapäivin ja useampi tunti menikin kun kierrettiin parit sisustus- ja puutarhakaupat. Kirpparilla käytiin myös hakemassa vielä viimehetken täydennystä poitsuille. Oikeastaan kylläkin koossa 68-74. Pikkuvaatteita kun on aika paljon jo. Varsinkin 62cm.. Ja vielä kun oon bongannut facebookista ihan uuden tuttavuuden "monikkolasten kirppari" niin kaappi on saanut viime päivinä valtavasti täytettä. Sieltä kun löytyy helposti käytettynä samaa paria olevia settejä. :)

Lauantai kului kotosalla, ja edellispäivän kävelyt kyllä tuntui. Aurinko paistoi ihanasti terassille, ja aurinkotuolissa saikin kesän ekat pienen pienet rusketukset :) Iloa ei kestänyt kuin pari tuntia ja aurinko meni pilveen, joten me jatkettiin leipomalla ja ruokaa laittamalla. Illalla viel kateltiin leffaa Topin ja Jossun kanssa.

Sunnuntai meni sitten pihatöissä. Oli ihanaa kun sisko avusti haravoinnissa ja ikkunoiden pesussa. Mä jos alkasin pestä ikkunoita niin maha varmaan keräisi kaikki valuvat saippuavedet.. Ja onneksi meidän piha ei ole kauhean iso niin sisko ei ihan hirveää urakkaa joutunut tekemään, ja ikkunatkin melko puhtaita syksyn pesujen jäljiltä :) Mies sitten urakoikin aidan toisella puolella ja tasoitti siitä maata, jotta parin viikon päästä voidaan heitellä sinne vähän numikon siementä. Yrityksenä saada siihen vähän nurmikenttää, jotta ensi kesänä ois mahollista hiekkalaatikkoa tai keinua laittaa siihen. Muutenkin kiva saada vähän lisä tilaa poitsuille rymytä :)

 Vähän sisutustavaraa poikien huoneeseen HB Homesta. Vie vähän harmitusta siltä, että Amanda B on Kuopiossa enkä ihan uskalla sinne enää lähteä ajelemaan.. Sisustushenkareita ei vaan Joensuusta löydy mistään. :S Tai löytyy, mutta teema on vähän liian pinkki.. Eli tämä taitaa tietää nettikauppoja ;)
 Lelukori koki myös uudistuksen Prismakäynnillä. Edellinen oli vähän liian pieni, joten se sai uuden tehtävän vaippakorina. Tämä onkin paljon parempi, ei irtoile rottingin palojakaan :)
 Myös verhot saivat vähän väriä. Ilman näitä roikkuvia nalleja, valkoiset verhot olisi olleet vähän tylsät..
 Ja pitihän mun vähän jotain uutta itsellekin hankkia piristykseksi. Uusi paikka löytyi olkkarin sivupöydältä. Ainakin nyt aluksi.


 Kotipäiviin vähän tekemistä kertyy Kunnaksen vauvakirjoista, jotka hankin molemmille poitsuille. :) Nyt vaan alottelemaan kirjoja!







Myös terassia sai vähän uutta ilmettä uusista tableteista ja turkoosista kynttiläpallokupista jonka bongasin kirpparilta :) Vielä istuinpehmusteet tuoleihin ja kukat viikonloppuna ostettuihin laatikoihin, plus valkoinen maali ruskeaan apupöytään, niin alkaa terassia olla valmis tuleville terassikeleille. :)


Nyt tiramisujen tekoon! :P Hyvää vappua!!

torstai 25. huhtikuuta 2013

Raskausviikko 29+0

Kolmaskymmenesviikko alkoi. Tarkoittikohan se lääkäri äitipolilla, että tämän päivän jälkeen ei enää lähetetä synnyttämään Kuopioon vai onkohan se sitten vasta 30+0 viikosta alkaen? Sitten siihen olisi vielä viikko.. No, kummin vain, ei ainakaan tunnu että vauvat olisi vielä tulossa. Pidetään peukkuja ettei tulekaan ennen kesäkuuta :) (johon on muuten enää reilu neljä viikkoa, niinkuin kauhukseni tajusin eilen illalla.. Mihin tää aika oikein kuluu??!!)

Tää viikko on sujunut rauhallisesti ja oonkin lääkärin ohjeiden mukaan rauhottanut menoani vielä siitä mitä se ennen ultraa oli. Tällä hetkellä päivät koostuu pitkälle Täydellisten naisten ja muiden tv-sarjojen kattelusta, lukemisesta, googlettamisesta ja vessassa käymisestä. Siivoukset oon jättänyt huoletta (no vähän kyllä poden huonoa omaatuntoa) miehelle, pyykinpesua ja pölyjenpyyhkimistä lukuunottamatta. Ja oon kyllä vähän tehnyt ruokia pakkaseenkin, mutta huomaa kyllä että jos on kyse yhtään pidemmän valmistusajan vaativasta ruuasta, jonka teko vaatii pitkää seisomista niin kummasti siinä väsyy. Eli nopeita arkiruokia nyt sitten vaan! :)

Vesimelonista on tullut viime aikoina suuri herkku. Se ei vaan oikein vie nälkää.. Mutta hyvä vaan vaan jos sillä saisi estettyä muuta herkuttelua. Sohvalla kun on vähän liian helppo napsia jotain. Onneksi kaapit on tyhjät herkuista ja kauppaankin on vähän matkaa niin pysyy mieliteot kurissa! :)

Ruuasta tulikin mieleen ne kaikki tyhjänpäiväiset sarjat mitä oon katellut päivät pitkät. Ruokabuumi ja muutenkin syömisestä puhuminen tuntuu olevan aika tapetilla. Nyt kun Topchef ja Masterchef loppui, niin tilalle on tullut "Rakas, sinusta on tullut pullukka" ja "Kaappaus keittiössä". Ja molempia tietysti tullut katottua, kiitos tallentavan digiboksin.. Luulisi, että ruuasta on nyt jo jauhettu ihan tarpeeksi. Eikö se nyt ala oikeasti olemaan kaikille selvää että ranskalaisilla ja limsalla ei elä? Tai elää varmaan, mutta ei taida keho voida kovin hyvin. Ruuasta ja sen laadusta on nyt kuitenkin puhuttu jatkuvasti jo kymmenen vuoden ajan. Onhan se totta, että tulokset on aika ristiriitasia, milloin voi on pahasta milloin hyvästä. Joskus viljaa pitäisi saada tarpeeksi joskus ei yhtään. Mutta näistäkin löytyy ihan hyvä keskitie kun vähän käyttää järkeä. Onhan se tietysti helppoa laittaa valmis ranskalaiset ja lihapullat uuniin ja istua sohvalle odottamaan että ovat valmiit. Mutta meneekö siinä nyt kuitenkaan loppupelissä yhtään sen kauemmin jos laittaa perunat/pastat kiehumaan ja sekoittaa lihapullataikinan? Uunivihannekset kypsyy samassa ajassa kuin ne lihapullat, ja pakastevihanneksissa ravintoaineet ja vitamiinit on jopa paremmin tallessa kuin tuoreissa. (tästä oli tehty jopa tieteellinen tutkimus.. ei siis ole Hannu Karpo väärässä ;) ) Ja onhan se tietysti niin, että synnitön heittäköön ensimmäisen kiven, on meilläkin ranskalaisia ja valmislihapullia pakastimessa. Mutta mun mielestä kun on kohtuus kaikessa niin ei einesten syönti silloin tällöin pahasta ole. Varsinkin silloin kun vielä olin kaupassa töissä, teki pahaa katsella mitä pienille lapsille syötetään. Monien perheiden ostokset koostu vaan eineksistä ja mehuista. Vihreetä oli ehkä kurkku jossain valmisaterioiden ja limsojen alla. 

Mä olen jonkin verran ehtiny meidän poikien tulevia syömisiä miettiä ja ollaankin oltu miehen kanssa yhtä mieltä siitä, ettei niiden tarvitse tietää limsoista ja karkeista pariin ekaan vuoteen mitään. Maito se miehen tiellä pitää ;) Myös ruuat haluisin tehdä itse, eikai noissa kaupan vauvanruuissa nyt suurta vikaa ole, ne on vaan aika yksipuolisia ja mauttomia. (paitsi hedelmä- ja marjasoseet jotka on aivan ihania <3) Kinkku-pastavuokaa ja liha-perunasoselaatikkoa löytyy, muttei mitään kovin kummosta. Ja kun noita on joskus ite maistellut niin ei ne vaan maistu yhtään miltään. Bataatti ja broileri houkuttelisi ainakin mua paljon enemmän. Myös sormiruokailua olisi kiva kokeilla. En sitten tiedä miten se kahden kanssa onnistuu mut voihan sitä yrittää. Onko mitään suloisempaa kuin taapero mutustamassa parsakaalia? :D

Mutta kyllä noista ruokaohjelmista saa vaan veren kiehahtamaan. Kivasti tasapainottaa sitten Täydelliset naiset, joka on vaan ihan turhanpäivästä viihdettä. :)

Mahassa tuntuisi taas viime päivinä olleen liikettä. Erityisesti Onnin mielestä on ilmeisesti hirveen kivaa venytellä selkä pyöreenä mun mahaa vasten. Ulospäin näyttääkin, että mun mahassa on kivi, eikä pikkuinen poika. :D Aarre onkin ollut paljon kiltimpi ja on keskittynyt vaan potkimaan ja heiluttelemaan käsiään <3 Pari päivää sitten kateltiin miehen kanssa telkkaria ja molemmat vauvat liikku normaalia enemmän. Neljä tuntia ne ainakin oli jo hereillä. Aiemmin ja useimmiten vauvojen liikkeet on potkuja ja muljahduksia ja sellasta möyrimistä, että on vaikee sanoa mikä osa niistä nyt liikkuu, mutta nyt ylävatsalle ihan miehen käden alle ilmestyi kova pieni möntti josta sai kiinni. Ei siinä paljon tulkinnavaraa ollut, pieni käsi se oli selvästi. Onni halusi antaa isille yläfemman <3

 Ja maha vaan kasvaa. Mitoista ei ole mitään tietoa, edellinen Sf-mitta on 38cm ja siitä on jo melkein kuukausi. Raskausarpia ei onneksi vielä ole tullut. Voikun niiltä säästyisikin kokonaan. Vaikka voihan se olla, että kohta ne sieltä ilmestyy, alkaa vauvat kasvaa kohta jo niin vauhdilla.

Ihan pienimpien vauvanvaatteiden shoppailua oon yrittänyt kovasti rajoittaa kun 50-56cm vaatteita meillä on varmaan jo ihan tarpeeksi. En kuitenkaan voinut vastustaa muutamaa alennusihanuutta jotka osuivat silmään alkuviikosta Myyssä käydessä. :) Kengät on hankittu jo aiemmin, mutta piti niistäkin kuva napata. On ne vaan niin valtavan suloiset <3 vielä kun ne jotenkin pysyisi jalassa.





 Mummo oli pojille neulonut puput, viime kuussa. Tässä kuva myös niistä. Ovat keränneet ihasteluja poikien huoneen hyllyssä. Hurjan söpöt.


 Huomenna saan pikkusiskon tänne kyläilemään, joten tiedossa on ainakin hemmottelua tyttöjen kesken <3 ehkä muutama kirpparikierros :) Ja pihalle pitäisi saada kukkalaatikot ja muutenkin vähän sisustaa terassia, joten kantoapu tulee tarpeen. Mies ei oikein ymmärrä miksi kävyt tarvitsee lasimaljakot.. :D

sunnuntai 21. huhtikuuta 2013

Raskausviikko 28+3

Eli 29. viikko on jo alkanut. Nopeesti menee aika, vaikka varsinkaan joulukuussa ei kyllä siltä tuntunut. Nyt alkaa jo vähän hirvittää, että Aarre ja Onni voi syntyä ihan koska vaan! (kunhan nyt muutamia viikkoja pysyisi vielä matkassa <3)

Nimettiin tosiaan pojat jo Aarteeksi (A-vauva) ja Onniksi (B-vauva). Katsotaan sitten jääkö ne ihan ristimänimiksi vai vaan työnimiksi ;) Tuntui helpommalta kun vauvoja voi sanoa joksikin muuksi kuin a:ksi tai b:ksi tai vaan tylsästi vauvoiksi. 

Perjantaina oli taas kontrolliultra. Tällä kertaa lääkäri oli aivan ihana. Aiemmat on aina olleet vähän takakireitä, eikä oo ihan tienny et voiko niille nyt jotain puhua vai ei.. Mutta tämä tosiaan oli kyllä niin ihana, että sen kanssa pystyi jopa juttelemaan. Aarteella ja Onnilla kaikki oli tosiaan hyvin. Aarre oli jo ankkuroinut päänsä aika alas ja lääkäri olikin sitä mieltä ettei se ole sieltä enää kääntymässä. Eli alakautta synnyttäminen sopisi näillä näkymin! :) Onni oli edelleen melko poikittain, tosin ihan hivenen oli pää peppua alempana, joten ehkä se sieltä vielä kiepahtaa kun tila loppuu! :)
Painoa molemmilla oli sellanen 1300g eli hienosti kasvavat. Vähän yläkäyrillä kumpikin. Pituudesta ei sanonut mitään mutta kai ne jotain 35cm paikkeilla ovat. Jalat niillä on vastakkain ja ihan lähekkäin ne siellä masussa on. Hakevat kokoajan kontaktia toisiinsa jalkoja yhteen potkimalla <3 Ja potkujahan tulee. Varsinkin iltaisin maha jytkää ihan kauheesti :D No, hyvä vaan että liikkuvat paljon. 
Lääkäri tarkisti myös kohdunkaulan tilanteen ja se ei ollutkaan sitten ihan yhtä positiivinen ku pojilla. Kohdunkaula oli siis pehmennyt ja kypsynyt sekä lyhentynyt ihan reilusti. Lääkäri varoittelikin, että nyt pitää ottaa tosi rauhallisesti, että päästään sinne 32. viikolle menemään. Eli ei enää nostelua, siivoomista, kumartelua tai liikuntaa mulle. Vähän kyllä säikähdin kun lääkäri alkoi puhumaan, että sitten heti jos alkaa supistelemaan niin samantien sairaalaan. Nämä supistelut mitä mulla nyt on ei haittaa, tosin kun niitä tulee niin pitäs koittaa rauhottua.. Mutta jos kipeitä tai säännöllisiä supistuksia tulee niin sitten sairaalaan. Ja silloin se sitten varmaan tarkoittaakin sitä, että joudun jäämään osastolle. Tosin, nyt alkaa kuulemma olla niin hyvät viikot, että 32 viikon jälkeen synnytystä ei yritetä enää estää. Mutta saishan ne pojat vielä kesäkuulle asti kasvaa <3

Lauantaina oli sitten vuorossa synnytysvalmennus. Tosin se oli aika pitkälle vaan teoriapläjäys synnytysksen käynnistymisestä ja etenemisestä. Kivunlievityksestä ei kauheesti käyty, että sen selvittäminen jäi aikalailla sitten itselle hoidettavaksi. Lisäksi valmennukseen kuului vierailu lastenosasta E3:lla ja synnytys- ja synnytysvuodeosastolla. Hassulta tuntu ajatella, että siellä mekin tullaan sitten reilu kuukauden päästä olemaan. IIIIIIK!!!!
Tähän asti synnytystä ei kauheesti ole ehtinyt ajatella, mutta nyt se on väkisinkin mielessä joka päivä ainakin jossain välissä. Sairaalakassia en ole pakkaillut vielä yhtään, en ees miettinyt mitä siihen tulee.. Siitä taitaakin tulla mun ensi viikon projekti. 

Vähän sekin hirvittää, että miten mun painon käy, kun en voi liikkua yhtään.. Onneksi mulla ei kauheen lihottavia himoja tai haluja ole ollut. Suurinta herkkua on vesimelooni ja dippilautanen <3 Mutta liian helppoa ois syödä sohvalla maatessa suklaata ja irtokarkkeja. Pitää vaan nyt yrittää pysyä siinä vesimelonissa.

Nyt vaan pitää ootella siihen seuraavaan ultraan joka on vapun jälkeen. Onneksi tiedossa on paljon kivaa tekemistä. :) Sisko tulee loppuviikosta kyläilemään ja huomenna meen käymään töissä mun läksiäiskahveilla. Tiistaina kampaajalle vihdoin laittamaan tukka kuntoon! ihanaa! Vapuksi tuleekin sitte Niina ja Aki kyläilemään. Eli paljon kivaa tiedossa :)

perjantai 12. huhtikuuta 2013

Raskausviikko 27+1

Taas kuukausi väliä kirjoittamisessa. Laiska minä. Tosin tällä kertaa kyse ei ollut ihan vaan mun laiskuudesta. Meillä läppäri "levisi" tai en ihan tiedä mitä sille kävi, kai siihen joku virus iski kun ei se toiminut ollenkaan. No mies sitä ensin yritti korjailla, mutta kun ei sille oikein mitään uskaltanut maallikkona tehdä ettei kaikki ihanat kuvat katoaisi. Ainiin ja tämä koneen pimahtaminen oli sitten tietysti mun vika.. Tyypillistä. Ilmeisesti Katsomosta ohjelmien kattominen saa koneen leviämään eikä suinkaan ne kaikki muut ohjelmien lataukset yms. No mutta joka tapauksessa, vein koneen sitten ihan ammattilaiselle huoltoon, jossa siitä löytyikin pari virusta jotka oli ilmeisesti jumittaneen Windowsin. Mutta loppu hyvin kaikki hyvin, kuvat tallessa ja kone toimii jälleen! :) Koko tämä operaatio vaan kesti reilun viikon jolloin kone ei ollut käytössä, joten tässä syy kirjoittamattomuudelle! :D

Kaikin puolin tuo, että kone toimii jälleen oli kyllä pelastus mulle. Aiemminhan mun koneen käyttö on ollut aika vähäistä, ja kaiken laskujen maksua lukuunottamatta oon hoitanut puhelimella. Nyt kuitenkin sairaslomalla kone on pelastanut mut monelta tylsyydeltä! :D
Niin ja sairasloma! Tosiaan, nyt ehkä olisi syytä palata se kuukausi taaksepäin!

Olihan se tietysti tiedossa aiemminkin, että viimeistään rv 28 jäisin pois töistä sairaslomalle. Tuli se silti hieman yllätyksenä kun kolme viikkoa sitten menin rutiinitarkastukseen äitipolin ultraan, niin lääkäri kirjoittikin kerralla kuukauden sairaslomaa. Silloin se tuntui hurjalta ja kävi mielessäkin, että onkohan tää nyt ihan aiheellista ja valitanko vaan turhasta.. Kuitenkin, ei tarvinnut edes viikkoa olla kotona kun huomasin, että päätös oli aivan oikea. Väsymys jopa kotona pienillä kotiaskareilla ja puolenkilometrin lenkeillä oli valtava. Mitä se sitten olisikaan ollut jos olisin töissä ollut päivät?

Syy sairaslomalla oli uupumus ja supistelu. Uupumus on helpottanut ja pysyy kurissa lepäilyllä mutta supistelut ei ole loppuneet. Vähän ehkä lisääntyneet. Ei kuitenkaan kai tarvitse huolestua, sillä ne ei ole säännöllisiä eikä oikeastaan kipeitä. Tämähän se mua on ihan valtavasti ärsyttänyt, kun alkuraskaudesta aina kysyttiin supisteluista. Onko ollut ja millaisia on olleet. No mistäpä mä tiedän!?? Neuvolantädillekin sanoin, et joku sais kehittää laitteen jolla voisi koittaa miltä harjoitussupistus tuntuu ja voisi siinä olla myös se asetus joka näyttäisi miltä sitten tuntuu se supistus kun pitäisi lähteä sairaalaan.. Nyt kuitenkin uskon, että tiedän miltä se harjoitussupistus tuntuu. Tunne on vähän sama kuin jos salilla tai jumpassa on tehnyt vatsalihakset niin loppuun että ne tärisee. Ei se tärinä, vaan se tunne siellä lihaksessa. Tämän lisäksi tuntuu että joku on laittanut sellaisen painonnostovyön alavatsan ympärille ja se olisi laitettu liian tiukalle. Ja vielä näiden lisäksi koko maha menee ihan kovaksi, siis ei jousta yhtään niinkuin normaalisti, vaan tuntuu että ihonalla on kivi. Ja vielä ehkä lisäisin sellasen tuntemuksen, että maha tavallaan tuntuu nousevan ylöspäin. Tavallaan alavatsa "kohoaa".. No, en tiedä oliko tämä nyt sen enempää selkokieltä kuin mitä kaikissa raskausoppaissa on, mutta ainakin selitetty konkreettisimmin kuin "kuukautiskipujen kaltaisia tuntemuksia" ei mun kuukautiskivut ole koskaan olleet lähellekään tuollaisia..

Ultrassa myös todettiin, että kohdunkaula painettaessa pehmeä mutta muuten normaalin mittainen. Tämä kai sitten tarkoittaa, ettei suurempaa huolta, sillä lääkäri sanoi ettei kiellä liikuntaa, mutta rauhallisesti pitää ottaa. Mitä sekin sitten taas tarkoittaakaan..

Vauvoilla kuitenkin kaikki taas hyvin <3 Toinen oli jo 820g pikkupötkäle, siis B-vauva joka nököttää poikittain jossain ylävatsalla. A-vauva on sitten kasvattanut massaansa vähän hillitymmin ja painoa oli hänellä 760g. A-vauva on pyöräyttänyt itsensä ympäri sitten viime ultran jolloin oli raivotarjonnassa. Nyt asento oli perätila, eli peppu alhaalla ja pää ylhäällä ottamassa osumaa veljen jaloista.. Toivottavasti B ei nyt kauhean kovaa potki pikkuista A:ta kuitenkaan <3 kiltisti siellä. Molemmat kuitenkin kuulemma hyvin kasvaneet ja hyvin liikkuvaisia :) <3
Lisäksi lääkäri katseli niitä rakenteita, mutta eipä siitä oikein selkoa saanut. Kaiken kuittasi kuitenkin normaalina ja ok:na. Eli kaiketi kaikki hyvin <3 

Tässä on muistaakseni A-vauva, toinen jo hymyilee <3

                                    Ja tässä sitten kaiketi B-vauva. Toinen nukkuu siinä niin suloisena <3

Sairasloma on kaikinpuolin sujunut mukavasti. Oon ottanut ilon irti lomasta, ja katellut Viaplaysta Perhesiteitä ja Täydellisiä naisia. Tässä siis syy miksi tietokone oli pelastus :D Pikkuhiljaa oon myös pessyt ja viikannut vauvojen vaatteita ja yrittänyt miettiä onko niitä riittävästi.. Kauhean vaikeaa :D Huone alkaa myös olla kunnossa, kiitos ennen pääsiäistä tehdyn Ikea-reissun. Vain jotain pientä sisustustavaraa sinne voisi laittaa, ja ehkä jonkun taulun..? Tai sitten kuvan vauvoista kunhan ovat syntyneet. :) Vaunuja lukuunottamatta, kaikki hankinnat on tehty. Vaunutkin on jo tilattu, mutta ne tulee vasta toukokuun alussa. Ehtii kuitenkin vielä hienosti :) Mun isä soitteli pari viikkoa sitten ja lupasi maksaa vaunut <3 ihanaa, nyt saadaan juuri ne jotka halutaankin <3 parasta.

Toinen sokerirasituskin oli kaksi viikkoa sitten. Selvisin taas hienosti ilman sen kummempia pahoinvointeja. Nälkä vaan oli valtava, eikä se piikittäminen nyt muutenkaan kauheen mukavaa ole.. Vähän pelotti tulokset, koska mulla on ollut ihan hirveä jano koko ajan ja herkkujakin on mennyt paljon enemmän kuin alkuraskaudesta. Arvot kuitenkin oli edelleen yhtä hyvät kuin aluksi, eli ei huolta :) 4,3/ 7,3/ 6,5

Myös neuvolakäynti ajoittui viime viikolle. Kaikki oli taas kaikin puolin kunnossa, eli aika rutiinikäynti. Pissa ok, hemoglobiini edelleen alhaalla, rautaa lisää! Verenpaine laskenut viime kerrasta aika rajustikin mutta kuitenkin ihan hyvä. Paino oli taas noussut, tietysti.. Aina yhtä kauhea on se reissu vaa'alle kun ei se lukema näytä yhtään siltä mihin on tottunut.. No, vauvat kasvaa se kai se tärkeintä on <3 Sydänäänet kuului molemmilta hyvin, toisella vähän nopeempina kuin toisella :)

En muista tulinko maininneeksi joskus aiemmin, että on käyty perhevalmennuksissa pitkin kevättä.. No voi olla etten oo maininnut, sillä ei niissä nyt oikeestaan hirveesti maininnan arvoista ole ollut.. Toka kerta oli ihan hvyä ja hyödyllinen kun siellä käytiin läpi rentoutusta. Sellanen rentouttava hengitysharjotus. Lisäksi isit hieroi äitejä, ja fyssari näytti kädestä pitäen miten hieronta on ollut optimaalisinta. Tämä oli kiva kerta, koska sen seurauksena oon helpommin saanut kinuttua mieheltä hierontaa :D Kaikki muut kerrat olikin ihan turhia. Kerrat oli sellasia tyyliin, näin nostat vauvan sängystä ja näin pidät sitä sylissä.. Sitten keskusteltiin voimavaroista plaa plaa. Ehkä noista olis voinut saada jotain irti jos siellä olisi ollut vähän sanavalmiimpia ihmisiä. Tuntuu hölmöltä puhua yksin ohjaajien kanssa. No mutta johtusko tää siitä että vetäjät oli opiskelijoita..?
Paljon, paljon parempi kerta oli maanantaina kun käytiin monikkoperheyhdistyksen vetämässä perhevalmennuksessa. Siellä vetäjät kuului yhdistykseen ja heillä kaikilla oli itsellään kaksoset. Pari tuntinen vierähti siinä että nämä ihmiset kertoi omasta arjesta vauvojen kanssa, miten vauva-aika oli mennyt ja millaisia kokemuksia raskausajasta ja synnytyksestä jäi. Paljon tuli vinkkejä siitä mikä on hyödyllistä ja tarpeellista ja mikä ei. Myös muitutukset siitä, että ihmiset jotka on saaneet yhden vauvan ei tiedä kaksosuudesta mitään ja niiden neuvot voi heittää romukoppaan samantien. Toisesta korvasta sisään toisesta ulos. Tämä oli aika helpottavaa, sillä juuri ne neuvot ja ohjeet on ahdistaneet mua. Tuntuu että kaikki on ihan varmoja että meidän vauvat on kauhean hankalia ja vauva-ajasta tulee ihan hirveää. Tuolla kokemukset oli ihan päinvastasia. Tosta keskustelusta hyödyin paljon enemmän kuin yhdestäkään keskustelusta kenenkään kanssa tähän asti! :) Ensi lauantaina mennään synnärille tutustumaan. Meitä ei kai ole kuin minä ja mieheni, joten tiedossa taitaa olla yksityiskierros. Eipä haittaa, eipähän tarvitse kilpailla huomiosta. Harva saa tuollaista henkilökohtaista synnytysvalmennusta :D

Ja loppuun vielä eilisen masukuvaa <3