tiistai 12. maaliskuuta 2013

viikko 22+5

Nyt ollaan sitten 154 päivän paremmalla puolella! :) Eli äitiysavustukset ja lapsilisät haettuna. Äitiyspäivärahan hakemista täytyy vielä siirtää siihen asti, että ehtii poiketa Kelalla. KVTES:in mukaan kun työnantaja maksaa palkkaa äitiysloman 70 ekalta päivältä, niin pitää Kelalta kysellä miten se hakemus tossa tapauksessa tehdään. Ja sitten kun kyse on kaksosista niin saadaan se extra 60 pvä vanheimpainrahaa, jota mies käyttää sitten syksyn ja kevään aikana jonkin verran, eikä tämäkään ole ihan selvillä.. Pitää siis poiketa Kelalla vähän selvittelemässä asioita.

Neuvola oli taas viime viikolla. Tai ei voi ehkä sanoa taas, koska tuntuu että neuvoloita on niin harvoin. Hemoglobiini oli taas laskenut. Nyt enää 102. Eli ei ihme että väsyttää ja silmissä lentelee tähtiä.. Verenpaine oli yllättäen vähän parantunut viime kerrasta. Paino oli noussut, nyt jo seittemän kiloa lähtöpainosta, apua! Kyllähän mä tiedän, että sen kuuluu nousta, mutta kyllä se vaa'an lukema silti näyttää aika kauhealta.. :D Pitää toivoa, että kilot jää sitten sairaalaan. Tai ainoat kilot jotka tulee kotiin mukaan onkin sitten vauvan muodossa :)

Vauvojen sydänäänet kuulu hienosti ja vähän eri puolilta mahaa, toisella vähän hitaampi kuin toisella, mutta toisella kuuntelu kerralla se olikin sitten yhtä voimakas kuin toisellakin. Eli ilmeisesti ihan normaalit molemmilla :)

Muuten neuvolakäynti olikin sitten vaan juttelua. Imetyksestä ja synnytyksestä. Sanoinkin neuvolatätille, etten osaa synnytystä oikeestaan jännittää, enempi jännittää imetys ja sen onnistuminen. Tai itse oon aiemmin ollut aika luottavainen siihen, että imetys onnistuu tai ainakin laitetaan onnistumaan. Muualta onkin sitten tullut epäilyjä ja paineita siitä ettei se ehkä onnistu. Vähän kyllä itseäkin hirvittää, miten se nyt kahden kanssa lähtee sujumaan. Neuvolatäti onneksi oli melko luottavainen ja sano että kyllä se sujuu. Epäilypuheet vaan toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Neuvolalla kuulemma on ihan uusi sähköpumppu jonka lupasi varata mulle, niin saadaan isikin joskus syöttämään :) Enimmäkseen haluisin kuitenkin välttää pulloruokintaa ettei ne sitten ala hyljeksiä tissiä. Onneksi on jo pari erikoismuotoiltua pulloa kaapissa, jotka on tehty niin että ne anatomisesti muistuttaa nänniä. Ei mee pikkuset sitten ihan sekasin kun vuoronperää saa tissiä ja pulloa. :)

Vakuutusyhtiöön meinasi hermot mennä tänään. Laitettiin ne vauvavakuutushakemukset jo aikoja sitten, jotta ne tulee ajoissa. No, tapiolapa oli sitten pyytänyt mun potilaskertomukset sairaalalta. Eipä siinä mitään, niin oletinkin että ne pyytää mutta kun se pyyntö on jonkun apulais ylilääkärin pöydällä lojunut nyt kuukauden.. Eikä kuulemma tietoa milloin tekee lausuntonsa kun potilastietoarkistosta tätä kysyin.. No, tein sitten potilastietojen lähetyspyynnön Tikkamäelle ja lähetän sitten vaikka itse ne epikriisini sinne Tapiolaan jos se hiton lääkäri ei saa aikaiseksi. Ärsyttää että pitää ite tehdä kaikki ja kiskoa tieto ulos ihmisiltä, joiden pitäisi huolehtia sen etenemisestä työkseen.. Sellanen kiva pieni stressitekijä taas, että jos tuo vakuutus ei jostain syystä mee läpi, niin tässä on aikaa hakea sitä vakuutusta enää vajaa kuukausi..
Pitää nyt toivoa, että ne tiedot kohta tulee..

Ja nenän limakalvotkin on ihan kuivat. Ja nenä muutenkin ihan tukossa. Lisäksi alavatsaan lonkkaluun viereen pistää koko ajan. Ärsyttää. Kävelykin on ihan lyllertämistä vaan. Vali Vali. Ois vaan niin huippu ihanaa päästä kunnon hikilenkille ja pumppiin vetämään kunnon treeni. Ärsyttää kun on niin kömpelö ja pallo olo koko ajan. Ja vielä enemmän ärsyttää ne kommentit, että joo se on ihan normaalia. Kuuluu asiaan. NIin, tiedän, mutta saa kai se silti ärsyttää!! :D Perjantaina haen fyssarilta jonkun tukivyön. Jospa se vähän auttaisi ja pääsisi edes vähän reippaammalle kävelylenkille. Tai ei ees ihan koko ajan pistäisi tohon mahaan.

Vauvat onneksi on liikkuneet jo hurjasti. Se vähän edes piristää. Mieskin jo tuntee liikkeet hyvin. Varsinkin tänä aamuna puol kuudelta jytke oli ihan mahoton :D  pikkuset ihanat <3

Shoppailua oon yrittänyt vähän rajottaa, olis niin kiva ostaa kaikkea suloista poitsuille. Kirpparilta oon kuitenkin keränny matkaan kaiken mikä on tuntunu jokseenki hyvältä. Ne kun saa kuitenkin myytyä sitten eteenpäin, ja on jo nyt melko halpoja. Silti jotain uusiakin vaatteita on ihan pakko ostaa <3

torstai 7. maaliskuuta 2013

Isyyspakkaus

Päätin jo joskus vuosia sitten, että kunhan meille on ensimmäinen vauva tulossa, niin teen miehelle isyyspakkauksen. Saanhan mäkin äitiyspakkauksen. Tosin ajatus ei ihan lähtenyt siitä, sillä eihän äitiyspakkauksessa ole mulle mitään muuta kuin imetyssuojat. Enemmänkin ajatus lähti siitä, että mies ei oikein pysty olemaan raskaudessa mukana. Mullahan vauvat kulkee koko ajan mukana ja tunnen niiden liikkeet, mutta mies jää väkisinkin vähän ulkopuoliseksi. Varsinkin alussa, kun liikkeet ei vielä tunnu mahan läpi. No, mutta joka tapauksessa isyyspakkaus olisi ihan vaan isälle sellainen tarvikepakkaus, jossa olisi vähän jotain hyödyllistä, mutta enimmäkseen sellaisia hauskoja osia..

Tässä olisi pakkaus kokonaisuudessaan.
 Täytettä tosiaan siis kertyi. :D 
Muuten kaiken ostin kaupasta, mutta tuon isi-paidan, isin kulta-pipot, harsot, vauvan käyttöopas -kirjan ja äänenvaimennin-tekstillä olevat tutit tilasin mussukat.comista

Kaikkien tavaroiden päälle leikkasin vaaleensinisestä, turkoosista tai lilasta pahvista sydämet, joihin kirjotin selvennykseksi hauskoja selityksiä siitä, mihin tavaroita käytetään..

Tyyliin: Esim pilttipurkkeihin "välipalaksi vauvoille, hätätilanteessa voi syöttää myös äidille." Tai tuttipulloon "varatissi" yms.

Sisältö:
- isin hemmottelusetti: olut, suklaata, kondomit, pitsa-lahjakortti, kosteusvoide
- äidin hemmottelusetti: pätkiksiä, hierontaöljyä, lahjakortti että pääsee nukkumaan hotelliin yhdeksi yöksi
-varpajaissetti: kaksi pientä konjakkipulloa, viisi sikaria, panadoleja, kipparin lakupiippu

- kehys vauvojen kuvalle töihin vietäväksi
- nuudeli+tonnikala; aina ei ehdi kokata
- superisi paita
-lapaset vauvoille yhteisille vaunulenkeille
- isin kulta pipot molemmille 
- sukat
- tiskihanskat vaippakatastrofien hoitoon
-pyykkipoika hajuhaittoja vastaan
- deot jos aina ei ehdi suihkuun
- mars, lisäenergiaa
-vauva manuaali; käyttöohjeet vauvalle, kirjoitettu samallalailla kuin muutkin ohjekirjat :D
- ässähässäkkä karkkipussi, jos muuten ei ole tarpeeksi hässäkkää
- kahvi, maitoa vauvoille, battery
- lusikat, puhdistuspyyhkeet, vanulaput, kylpymittari
- vanupuikot, piltti, tuttipullut, tutit, harsot
- housut ja bodyt vauvoille
- sisuja
- tulitikut, jotta silmät pysyy auki tai hajuhaitoille
-vaippoja, vauvaäljyä, sinkkirasvaa
-kirja vauvoille "kuinka suuri on minun kuorma-autoni?"
- mietelause kirja "Onnea isä!"
- kauppalista laitettavaksi jääkaapin oveen, että helpompi muistaa mitä ostaa..

Niin, ja sitten laitoin vielä muutamat lahjakortit kuten "isin peli-ilta" tai "isin hemmotteluhieronta" tai vaipanvaihtovapautus vuorokaudeksi yms. 

Kylpyankan oisin vielä lisänny tonne, mutta meidän prismassa sellaisia ei ollut.. Outoa :D pitää siis ostaa erikseen.. :)

-olikohan siinä kaikki..? No, ainakin suurin osa..

Tavarat kasasin sitten tuollaiseen muovilaatikkoon ja päälle laitoin vielä lapun, tulevalle isille. Laatikko vaatehuoneeseen ja sitten askartelin vielä vanhaan Kelan kirjeeseen viestin, että Kelan on toimittanut miehelle isyyspakkauksen vaatehuoneeseen. Todennäkösesti kun näkee tuon Kelan kirjeen (näyttää ulospäin ihan aidolta) luulee, että kela perii taas jotain opintotukia takasin.. Hihihih.

Nyt ihan hys hys tästä. Mies ei nimittäin ole tätä vielä saanut.. parin tunnin päästä pääsee töistä, niin silloin annan sen Kelan kirjeen.. :P Hui, jännää!!!


Mahan kasvua.

 Nyt vihdoin sain aikaiseksi laittaa näitä kuvia.. Eli tuosta testistä se kaikki lähti silloin 1.11.2013. Tosin olihan niitä muitakin testejä tullut tehtyä ennen tätä testiä. Mutta tässä ei ollut tulkinnanvaraa niin kuin niissä muissa. Niissä sai arvailla, onko tässä se viiva nyt vai ei.. Tällöin ei ollut vielä tietoa kaksosissa vaan alkoi ikuisuudelta tuntuva odotus siitä, että milloin päästään ultraan katsomaan, onko siellä mitään edes elossa tai oikeassa paikassa. Se kolmen viikon odotus tuntui kyllä ikuisuudelta. :D

Tässä on viikot 10+2 Vielä ei mahaa pahemmin näy. Pieni kumpu tossa alhaalla, tai sitten sekin on vaan turvotusta. Sitä nimittäin tolloin tuntu mahassa olevan oikein kunnolla.. :D
 Tässä maha näkyykin jo huomattavasti paremmin. Tosin viikkojakin tässä on jo kasassa 13+2
Tästä näkee aika hyvin, että kyllä se maha tolloin jo näkyi, joten ihmetyttää ettei kukaan oikein huomannut sitä.. :D Mutta kai onnistuin sen kuitenkin piilottamaan melko hyvin. Tässä vaiheessa oli pahoinvointi jo vähän helpottanut, eikä oksennella tarvinut kuin ihan silloin tällöin.
 Tämä on samoihin aikoihin otettu kuin ylempi. Viikkoja 14+1
 Tässä vaiheessa maha näyttää jo raskausmahalta, eikä siltä että oisin vaan syönyt vähän liikaa.. :D Pahoinvoinnit oli loppunu, ja muuten jakso ihan hyvin. Tähän ajoittuu se kuukauden jakso kun pystyi jopa nauttimaan raskaudesta :D Tosin iltaväsymys oli ihan mahdotonta tähänkin aikaan. Viikkoja 17+0


Nyt alkoi ne pahimmat kipuilut ja väsymys muutenkin oli ihan mahdotonta. Maha alkaa vastata sitä kokoa mitä yhtä odottavalla on silloin kun jää äitiyslomalla. Eli viikkoja kasassa 19+4













Tässä viikkoja on jo 20+6 eli "reilusti" yli puolenvälin. Vähän saattaa olla nyt tosta kasvanut, kun viikko on kulunut. En osaa ihan varmaksi sanoa.. Eli uusia kuvia vaan ottamaan! :)

maanantai 4. maaliskuuta 2013

viikko 21+4

Rakenneultra onnellisesti takana :) Voi sitä jännityksen määrää taas. Lisäpelkoja tilanteeseen toi vielä se, että olin juuri kuullut ystäväni vastasyntyneen tytön joutuneen teholle, koska pieni ei saanut syötyä ja oksensi vaan kaiken. Vaikka raskauden ajan tutkimuksissa kaikki oli tytöllä ollut hyvin. Vieläkään ei ole tietoa mistä tytön oireet johtuu ja mikä on vialla. Ainakin pikkuinen pääsi nyt kotiin, ja maitokin maistuu jo, niin ehkä se siitä pikkuhiljaa. <3

Rakenneultraa edeltävän illan ja yön tunnelmat oli siis melko sekavat ja kun yöllä piti käydä vessassa niin valvomiseksihan se meni sitten. Mielessä vaan pyöri mitä kauheuksia vauvoille voi vielä syntymänkin jälkeen tulla, mihin ei osaa valmistautua yhtään.. Ja sekin että meillähän ultrassakin voi löytyä vielä vaikka mitä.

Perjantaiaamuna ystävä onneksi soitti ja kertoi omia ja vauvansa kuulumisia. Vähän helpotti ja rentoutti kun kuuli, että kaikki on kuitenkin kunnossa ja tutkimuksia jatketaan. On se uskomaton voimanpesä. Voisin kuvitella, että itse olisin samassa tilanteessa ihan romuna mutta M oli sama positiivinen itsensä kun aina ennenkin ja niin pirteä. Itselläkin tuli sellainen olo, että kyllä se siitä. Tyttö on hyvissä käsissä kun lääkärit tutkii ja selvittää :)

Puolilta päivin suunnattiin sitten omalle lääkärin ajalle ja ultraan. Lääkäri oli taas sen 20 min myöhässä. Ärsyttävää. Vähän taas lisäodotusta.. Mietin jo, että kohta on kyllä pakko käydä uusiksi vessassa jos aikaa kuluu näin paljon. Mutta viimein meidät sitten kutsuttiin sisään. Aluksi vähän juteltiin ja lääkäri tiedusteli vointia. No mitäpä siinä nyt sitten olisi sanonut, kun ei kaikesta pienimmästä viitsi valittaa. Ärsyttää ne kommentit "se kuuluu asiaan..". No, kyllä se ne mun ongelmat mukisematta kirjasi ja saneli potilastietoihin. Eli nyt siellä sitten on, että alavatsa on kipeä ja sitä vihloo ja pistää. Nivuset on ihan hullun kipeät ja kävely ja liikunta sattuu. Ja väsyttää, väsyttää, väsyttää. Jälleen sain kuulla, että olenhan tietoinen että kyse on nyt sitten riskiraskaudesta.. JOO JOO. Ihan kuin sen nyt voisikin jotenkin unohtaa, kun sitä joka tuutista toitotetaan :D

No, seuraavaksi pitikin siirtyä tutkimuspöydällä. APUA! Kilo mömmöä mahalle ja ultraamaan. Aina sama pelko iskee ultran alkaessa, että jos lääkäri sanookin ettei löydä toisen sydänääniä. Ilmeisesti mitään valittamista ei ollut koska lääkäri vaan jatkoi pyörittelyä. Sitten se onneksi aloitti yksinpuhelunsa vauvojen rakenteista. "aivot mittasuhteiltaan normaalit, pikkuaivot näkyy, aivojen pohjakuoppa 6mm, normaali. Sydänn nelikammioinen, verenkierto normaali, aortan kaari löytyy. Mahalaukku, virtsarakko, munuaiset on. Napa normaali, napanuorassa kolme verisuonta, virtaukset normaalit. Omat istukat, kiinnittyneet seinämään laajalle. Jalkojen ja käsien luut mittasuhteiltaan normaalit, isojen luiden pituudet vastaa viikkoja. Varpaat ja sormet normaali. Huulen kaari näkyy, korvat näkyy. Pään aukile normaali. " Ja tämä mumina vaan jatkui :D Puoliakaan en varmaan muista kaikesta siitä mitä lääkäri sanoi, mutta pääasia oli, ettei mistään löytynyt huomautettavaa. Kaikki löytyi mitä pitikin ja kaikki oli normaalia. Molemmilla vauvoilla. Huulen kaarta kun se lääkäri katsoi niin otti 4D kuvauksen käyttöön ja sai vauvoista kasvokuvan <3 itkuhan siinä tuli, kun näin meidän pikkuset niin selkeinä. Toisella sormi nenässä ja toinen nieleskeli lapsivettä <3 Ja kaikki kunnossa :') Vieläkin tuntuu ihan oudolta, että voiko mun sisällä oikeasti kasvaa kaksi noin täydellistä pientä ihmistä? 

Koot vauvoilla oli ihan normaalit myöskin., Vähän edellä viikkojaan kasvoivat, viisi päivää. Mutta ilmeisti tuossa vaiheessa kasvu on jo melko yksilöllistä, joten lääkäri ei tuntunut erityisen huolissaan olevan siitä. 400g painoivat molemmat. Pituudet kuulin, mutten kyllä enää muista. Molemmat liikkui valtavasti <3 Kun oli saanut kuulla, että kaikki oli kunnossa, uskaltauduin kysymään sukupuolista. Näkyykö tai voiko kertoa.. Lääkäri sitten totesi, että veljekset ne taitaa olla, niin selkeät pippelit näkyy :) APUA! :D Edellisellä viikolla ostettujen haalareiden väri osui siis ihan oikeaan. :P

Seuraava ultra saatiin kuukauden päähän. Nyt ilmeisti seuraillaan sitten tarkemmin vauvoja ja mua :)

Ultran jälkeen käytiin vielä miehen kanssa kahvilla sulattelemassa uutisia. Varsinkin mulle poikauutiset oli pieniä shokki. Mä kun ajattelen aina niin HIRVEEN rationaalisesti niin ensimmäinen ajatus oli, että enhän mä edes tunnista autoja tai tiedä eri kuorma-autojen nimiä.. Hirveen loogista. Ihan kuin se nyt määrittelisikin mua äitinä yhtään mitenkään :D Mut minkäs teet, mun aivot vaan toimii vähän omalla tavallaan. Myös se ehkä vaikutti lievään shokkiin, että itse oli ihan siinä uskossa, että molemmat on tyttöjä. Se tunne oli ollut melko vahva koko raskauden ajan. Ilmeisesti en siis tunne kroppaani yhtään :D Ja oli mulla kyllä pieni tyttö toive muutenkin. Ja nyt kun olikin poikia tulossa ja vielä kaksin kappalein, niin piti vähän asennoitua uusiksi. Tuli kauhea riittämättömyyden tunne, että enhän mä tiedä poista mitään! Mutta sitten tajusin, että oonhan mä Joonastakin osannut hoitaa. 

Nyt kun tuota uutista on saanut vähän sulatella, niin tunnelmat on jo vähän rauhallisemmat. Koko ajan tulee mieleen asioita ja mielikuvia, millaisia niistä tulee. Miten ne touhuaa yhdessä hiekkalaatikolla tai tuijottaa ihmeissään traktoria. Ja mihin kaikkiin supersöpöihin vaatteisiin niitä voikaan pukea :D Kuopiosta viime viikolla shoppailin jo niille kaikkea kivaa <3 joku raja kyllä pitää noissa ostoksissakin pitää, vauvan vaatteet kun on uutena ihan mielettömän hintasia, vaikka ostaisikin vaan h&M:n ja lindexin "niitä halvempia". Äkkiä saa satasen tuhlattua, eikä ole tarvinnut ostaa mitään kauheen ihmeellistä. Onneksi on kirpparit, joista löytyy kyllä ihan mielettömästi hyviä ja vähän käytettyjä vaatteita ja vielä melko edullisesti. 

Käytiin miehen vanhemmilla viikonloppuna ja anoppi tiedusteli milloin äitiyspakkaus tulee. Kerroin sitten milloin on odotettavissa ja totesin perään, etten tiedä minkä verran niitä vaatteita tulee käytettyä, kun osa niistä on vähän turhan retroja mun makuun. En oikein tykkäisi pukea vauvoille oranssia.. Anoppi vaan totesi, että ei ne vauvat välitä mitä niillä on päällä. No joo, ehkä ei mutta miksi en saisi pukea niitä nätteihin vaatteisiin? Ne on kuitenkin niin vähän aikaa pieniä, että mä haluan ottaa ilon irti kun vielä voin päättää niiden vaatteista. Jos ne tätiinsä tulee, niin ne ei suostu pukemaan kuin fleeceä 2-5 vuotiaina... :D Ja onhan siinäkin perään että turha ostaa kallista noin pienille kun ne kasvaa niin vauhdilla. Mutta mä nyt vaan olen tällanen matrialisti :D Eli en vaan voi tälle mitään.. :D Vain parasta ja kauneinta mun pikku-pojille <3

Parisuhdekin on mennyt yllättävän hyvin raskausaikana. Mieskin oli ihan ihmeissään kerran kun juteltiin, kun totesi, että mulla on ollut huomattavasti vähemmän mielialanheittelyitä ja kiukutteluja nyt kun silloin kun söin pillereitä. Ja totta se on. Oon mielestäni ollut koko ajan aika oma itseni. Tuplasti väsyneempi vaan! :D
Ainoa pikkuongelma mikä on niin mies ei ehkä oikein osaa olla mun lähellä. Tai osaahan se kainalossa pitää ja silitellä, mutta se ei taida oikein enää kasvaneen mahan takia pitää mua niinkään naisena vaan enemmän mammana jossa meidän vauvat kasvaa. Ja voiko sitä oikeastaan syyttää siitä? En mä itsekkään tunne oloani erityisen eroottiseksi kömpelönä ja mahaa varoessa. Toivotaan vaan, että naiseuskin musta vielä löytyy synnytyksen jälkeen, enkä jämähdä ihan vaan mammaksi. 

Yritän laittaa tänne kuvat vauvoista vielä tällä viikolla, jos vaan osaan. En ihan hallitse tätä ohjelmaa.. :D

Kohta siskon kanssa taas vauvanvaate ostoksille!! <3 :)