tiistai 18. joulukuuta 2012

viikko 10+4

Paljon on taas sattunut ja tapahtunut sitten viime kirjoittaman. Viime kirjoitusta seuraavana päivänä kävin lääkärillä, joka määräsi sairaslomaa seuraavat kymmenen päivää. Se aika sitten menikin kotona makoillessa, nukkuessa, syödessä ja oksentaessa. Pahoinvointilääkkeet hain lopulta ja kyllä kai ne pahimman oksentamisen tunteen vie pois. En kuitenkaan haluaisi ottaa niitä paljon, vaikka kuinka lääkäreitä myöten väittävät turvallisiksi. Silti. No, iltasin se on melkein ollut pakko ottaa, kammottava olo iskee joskus viiden maissa. Kaiketi johtuu väsymyksestä.

Viime viikolla, tasan viikko sitten oli myös eka neuvola kerta, jossa sitten mitattiin, punnittii, kuunneltiin ja kyseltiin. HB ja verenpaine oli ihmeen hyvät 125 ja 123/70 odotin kyllä että olisi paljon huonommat kaiken pahoinvoinnin ja oksentamisen takia. Ilmeisesti oon sittenkuitenkin saanut osan vitamiineista ja ruuasta vauvoille ja riittämään jopa itelleni. Lähetteitä tuli myös kokeeseen jos toiseenkin. Labrat verestä ja pissasta sekä ultra synnytyspolille, harmittavasti meni vasta joulun välipäiville, joten jotta saatiin kuva isovanhemmille, piti varata ultra-aika yksityiselle. Neuvolatädin mukaan joudun myöskin sokerirasituskokeeseen heti parin viikon päästä ja uudestaan sitten kun muutkin "normaalit" menee. Tämä taas johtuu tästä PCO:sta. Saa nähdä miten saan sen litkun pysymään sisällä. On varmaan otettava vapaapäivä siihen.

Neuvolassa kuunneltiin myös vauvojen sydänääniä. Yllätyin vähän tästä koska oletin, että eihän ne nyt vielä voi kuulua, vauvat kun ovat jotain 3 cm mittaisia.. Mutta kuului ne. Kahteen kertaan saatiin ne kuulumaan, en tiedä oliko molempien vai vaan toisen kahteen kertaan. Mutta hyvin kuului silti :)

Yksityisellä käytiin siis kuvauttamassa vauvoja isovanhempia varten. Kalliiksihan se tuli, mutta pakko oli kuvat saada, joten ihan sama. Ja sitten kun molemmat vauvat siellä näkyi pyörimässä vahvoine sydänäänineen, olisin voinut toisenkin satasen maksaa ultrasta. Nyt saatiin hyvät kuvat molemmista :) Eli eikun yllätystä valmistelemaan! :)

Töissä olen ollut nyt toista päivää, ja äsken alkoi taas kauhea etominen. En tiedä mitä tästä nyt taas tulee, yököttää ihan jatkuvasti että pitää oikeesti keskittyä ettei yökkää. En nyt halua ees puhua oksentamisesta kun ajatuksestakin tulee huono olo :/

keskiviikko 5. joulukuuta 2012

viikko 9+0

Ja kymmenes viikko alkoi! Tai alkaa oikeastaan vasta huomenna, mutta kuitenkin.

Olo ei ole yhtään parantunut. Tai kai se jonkin verran on, kun kerran pahoinvointi ja oksentelu ajoittuu iltaan. Syömisellä oksentelun saa päivät pidettyä kurissa. Tämä sitten tarkoittaakin sitä, että melkein koko ajan pitää syödä jotain.. Illalla edes syöminen ei auta, vaan oksennus saattaa lentää mistä syystä vaan. Joku paha haju, tai liian kova yskiminen tai ihan vaan ajatus siitä että "hyi, pitääköhän kohta oksentaa.."

Sunnuntaina olo oli niin huono ja heikko, että oli pakko käydä päivystyksessä. Siellä laittoivatkin tippaan ja sunnuntaipäivästä kolme tuntia meni siellä makoiluun. Olo kyllä helpottui, mutta heti kun lähti niin paha olo iski taas. Äkkiä ruokaa ja kotiin, niin sillä se pysyi taas aisoissa eikä koko päivänä tarvinnut oksentaa. IHANAA! Takapakkia tulikin sitten eilen kun oksensin taas viisi kertaa, eli käytnnössä kaiken kolmen jälkeen syödyn. En päivystyksessä käydessä tajunnut pyytää sairaslomaa, ja päätinkin, että ellei tää olo ole helpottunut ensi tiistain neuvolakäyntiin mennessä, niin sitten varaan työterveyshuoltoon ajan ja pyydän sairaslomaa. Selkeästi huomaa, että kun saa levätä niin olokin helpottuu. Liika touhuaminen, siivoaminen tai muu väsymys vaan pahentaa sitä oloa. Illalla onkin sitten niin kuollu, että jos kaheksalta ei pääse nukkumaan, niin sitten sammun sohvalle. 

Ja lehtien otsikot on täynnä sitä, kuinka vaikeaa Englannin Katella on kun kärsii raskauspahoinvoinnista.. No voi ei. Sillähän on siivoojat ja kokit, eihän sen tarvitse kuin patsastella kokkareilla.. On se epäreilua, mulla lentää oksennus jo tiskikoneen täytöstä työpäivän jälkeen.

Nyt kun ultrasta jossa saatiin tietää kaksosista, on kulunut jo kaksi viikkoa, huomaa että suhtautuminen on jo helpottanut. Ei enää osaa edes ajatella että meille tulisi vaan yksi vaan aina mielessä ajattelee nämä kahtena hiirulaisena. On se hassua <3 Jostain syystä mun mieli mieltää nämä tytöiksi. Aina kun ajattelen vauvoja niin miellän ne tytöiksi. En usko että se johtuu siitä, että haluisin niiden olevan molempien tyttöjä, koska hienointa olisi (tietysti että ovat molemmat terveitä ja kaikki kunnossa) että toinen olisi tyttö ja toinen poika. En tiedä yrittääkö mun alitajunta kertoa jotain, vai mistä oon saanut päähäni nämä kaksi tyttöä?
No, pitää odotella sitä rakenneultraa, jossa sitten ehkä selviää vauvojen merkki.

Mummi ja pappa tulee tänä iltana, enkä oikein tiedä miten saisin tämän salattua vielä niiltä. Maha nimittäin pömpöttää jo kunnolla (taitaa kuitenkin olla enimmäkseen turvotusta) eikä omat enää millään mahdu jalkaan. Tänään päälle laittamani "muka löysä" paitakin kiristi mahan kohdalta. Kai mun on vaan laitettava joku kaapu etten ihan paljasta meidän yllätystä.

Ainiin, päivystyksessä ultrattiin mahan päältä, ja hyvin näkyi molemmat vauvat ja sydänäänet <3<3

En malttais odottaa jouluun, että päästään kertomaan molempien vanhemmille. Pikkasen kyllä jännittää niiden reaktio. Tuleekohan sanomista siitä ettei olla vielä naimisissa tai että en oo ihan vielä valmistunut.. Tai jostain muusta mitä en vielä edes osaa aatella. :/ Hui, jännittää.. Ja mikähän mahtaa se reaktio olla kun tajuavat että kerralla tuleekin kaksi pikkuista :D