perjantai 21. heinäkuuta 2017

Positiivisuuden kautta

Tiedättekö ne päivät, kun aamuun herää jo kiukkuisena. Takana ehkä huonosti nukuttu yö, vauvan vaippa on falskannut, isot on heränneet ihan liian ajoissa, eikä kaapissa olekaan maitoa kahvin sekaan.

Ne päivät kun haluiaisi vaan työntää korvatulpat korviin ja laittaa pään tyynyyn. Vetää peiton pään yli, ettei isojen tappelu ja vauvan huuto kantaudu korviin. 

Eikä niinä päivinä vastoinkäymiset jää siihen aamuun vaan sama meno jatkuu. Ulkona tulee ehkä vettä kaatamalla, lounasta ei ole valmiina vaan jotain olisi kokattava. Isot lapset ovat toistensa kurkuissa ihan jatkuvasti eivätkä viihdy hetkeäkään keskenään tai edes telkkarin ääressä. Vauva asuu tissillä ja itsellä sielu huutaa sitä maitokahvia, sekä levyllistä suklaata.


Ja näitä päiviähän on. Ihan jokaisella ja ainakin meillä ne tuntuvat toistuvan säännöllisin väliajoin. Äideillä harvoin on mahdollista jäädä sinne sänkyyn nyyhkimään julmaa karmaa, vaan olipa aamu millainen vain, sieltä tulisi nousta kukonlaulun aikaan hoitamaan päivän askareet. Vaikka välillä tuntuu, että ne vastoinkäymiset nujertaa.

Millä näistä selviää? 
Mun vinkkini on positiivisuus. Ei mikään yltiömäinen hehkutus ja ruusuiset päiväunet vaan vastoinkäymisten kääntäminen voitoksi.

Niskakakat on vaikea kääntää positiiviseksi yhtään millään, sillä se tarkoittaa usein ihan koko sängyn ja vauvan kuuraamista puhtaaksi. Mutta siitä eteenpäin omalla asenteella saa jo paljon aikaan. Puuttuva maito on hyvä syy pakata ne tappelevat lapset vaatteisiin ja lenkkeillä lähikaupalle maidon ostoon. Samalla voi itselleen ostaa sen suklaalevyn palkinnoksi, sitä kun ihan takuuvarmasti tulee tarvitsemaan joka tapauksessa. Kaikki, siis ihan totaalisen kaikki, näyttää valoisammalta suklaansumentamin silmin. Tai puuttuva maito on hyvä syy soittaa naapurin ovikelloa ja lainata pari desiä. Samalla saattaa saada kutsun leikkitreffeille, jolloin loppupäivä on huomattavasti valoisampi!

Lasten, varsinkin isompien kanssa vesisateesta kannattaa ottaa iloirti. Mikään ei ole lapsista kivempaa, kuin sateessa juokseminen. Okei, ne on kuraisia kuin mitkä sen jälkeen, mutta sitten suihkutat ne vain puutarhaletkulla puhtaaksi tai heität vaatteineen päivineen suihkuun.

Vauva manducaan tai kantoliinaan, jolloin tissi on tarpeen mukaan lähellä ja päikkäritkin saa helposti nukuttua äidin hajussa. 



Isojenkin tappelun ja kinaamisen taustalla on usein huomionhakuisuus. Tällaisina päivinä kannattaa hylätä ne ajatukset rauhallisista kahvihetkistä sohvalla ja puhtauttaan kiiltelevästä kodista. Väkisin lasten riitelyn keskellä tehdyt kotityöt vaan saavat omankin sarven otsalla kasvamaan ja sitten huutaa niin lapset kuin äitikin. 

Lapset unohtavat usein riidellä, kun saavat jotain tavallisesta poikkeavaa tekemistä. Mitäs jos leikkisitte vesileikkejä suihkussa, antaisit vessapaperirullan silputtavaksi tai kertoisit kapteeni koukun piilottaneen aarteen jonnekin? Arteeksi kelpaa hyvin vaikka rypälerasia tai paketti muroja. Hädän tullen ne murot voi kaataa lattialle ja käskeä lasten syödä siitä lounaansa. 

Pahinta ehkä onkin siinä omassa pahassa olossa vellominen ja vastoinkäymisten murehtiminen. Kun ajatukset kääntää positiiviselle alkaa kaikki jo lähtökohtaisesti sujua paremmin. Ja se, mikä näissä päivissä tulisi muistaa on ettei se päivä kestä ikuisesti. Siivotaan huomenna, tai sitten kun isi tulee kotiin. Termosmukin hankinta on kotiäidille aika ehdoton jos mielii juoda kahvia kuumana. Sillä yhdestäkään päivästä ei kyllä ilman kahvia selviä, sehän nyt on fakta. 



Mä ammennan omassa arjessa positiivisuudesta ihan valtavasti. Huonoina päivinä istutaan usein lasten kanssa sohvalla tai pötkötellään matolla ja selataan instatilin vanhoja kuvia. Siellä on niitä ihania ja iloisia hetkiä, jotka ainakin itseä auttaa muistamaan, että tää elämähän on ihan supermahtavaa, vaikka justnyt tökkiikin. Vai kuka muka voisi enää mököttää katseltuaan hetken hymyileviä ja nauravia lapsia ja vauvoja?

Toinen apukeino positiivisempaan arkeen, on listata heti aamulla edellisen päivän viisi ihaninta asiaa. Niitä ajatellessa, oma fiilis palaa taas niihin hyviin hetkiin. Ei ne usein ole edes kummempia saavutuksia, arjen keskellä koettuja kivoja pikkujuttuja vain.

Omat eilisen positiiviset oli;

1) 
kirpparikierroksella omat lapseni käyttäytyivät kiltisti ja nätisti. Tottelivat, eivätkä juosseet. Eivät hävinneet ja sain rauhassa tehtyä löytöni
2) 
ne kirppislöydöt. Parasta on löytää tarpeellista käyttötavaraa superhalvalla. Vertaan kirppisostojen jälkeen aina, mitä kyseinen tavara olisi maksanut kaupasta ja kuinka paljon nyt tuli säästettyä.
3) 
Löysin alennuksesta uudet keittiöpyyhkeet ja nimipäivälahjaksi saamani yrttiruukku näytti ihan superihanalta saatuaan uuden basilikan sisäänsä. 
4) 
Lasten käytyä nukkumaan syötiin noutopitsaa sohvalla ja katsottiin romanttista hömppää.
5) 
Saatiin viikon ruokaostokset tehtyä koko perheen voimin ja selvittiin ostoksista alle seitsemälläkympillä.



Voitte varmaan kuvitella, ettei nuo viisi positiivista olleet koko totuus eilisestä päivästä, mutta niitä tarkastellessa voi todeta, että menipä hyvin ja olipa kiva päivä. Positiivisella ajattelulla huonompikin päivä tuntuu heti seuraavana päivänä paljon paljon paremmalta!

Positiivisuutta on helppo ammentaa myös niistä kauniista asioista. Mä esimerkiksi sain kauan haaveilemani yrttiruukun, joka nyt kaunistaa meidän keittiötä. Katsoessani sitä, totean aina että ompa se kaunis ja sopii meille niin hyvin. Tai tätä postausta kirjoittaessa, ihailen noita kuvia, joissa lastenhuoneen Sukhilta saatu huopapallomatto sopii ihan hirveän hyvin yksiin puupalikoiden kanssa. Ja muutenkin koko lastenhuoneen kanssa. Iloitsen siitä, että tuo matto meille tuli ja ollaan saatu nauttia sen tuomasta lämmöstä ja pehmeydestä varpaiden alla. Tuo matto on ollut tämän kevään ja kesän yksi parhaista vauvan leikkipaikoista. Ja onhan se vaan niin kivannäköinenkin ja sopii noiden villaistenpallojen vuoksi erityisen hyvin lastenhuoneeseen.Tai katsoessani näitä kuvia, muistan kuinka iloinen vauva oli kun kuvat napattiin. Hän nauraa käkätti ääneen ja sai itselleni kyyneleet silmäkulmiin kujerrellessaan ja hymyillessään niin suloisesti. Ihana vauva.

Käytättekö te positiivisuutta voimavarana? Vai lannistaako negatiivisuus helposti alleen?

* Sukhi villapallomatto saatu


Nyt kannattaa klikata itsensä Instagramin puolelle, sillä ihan pian siellä alkaa arvonta, jossa voittaja voi voittaa Sukhi-huopapallopannunalusen itselleen!

torstai 20. heinäkuuta 2017

Niin lomalla !

Sitä täällä tosiaan ollaan! Ihan täysin lomalla, vielä tämän viikon. On aika hassua kuinka lomalta omakin oleminen tuntuu, kun jatkuvasti on yksi käsipari lisää lasten kanssa. Vaikka meillä onkin superosallistuva isi myös arjessa, on se vaan ihan toista vetää päivät läpi kahden aikuisen voimin, ihan alusta loppuun. Koko loma onkin pyhitetty oikeastaan vaan lapsille ja perheelle. Käytiin toki kaksin hääpäivän kunniaksi syömässä, mutta aika kova ikävä tuli varsinkin tuota pienintä vesseliä. En vaan taida vielä olla ihan valmis jättämään häntä pitkiksi aikaa hoitoon. Eikä onneksi tarvitsekaan.

Tää lähes neliviikkoinen on kyllä ollut siinäkin mielessä huippua, että kun meitä on kaksi vanhempaa arjessa kaiken aikaa, on kaikille lapsille paljon paremmin aikaa. Isotkin ovat saaneet ihan toisellalailla huomiota ja sen on kyllä huomannut käytöksessäkin. Riehumista ja kiukuttelua on paljon vähemmän, kun toinen syli on aina vapaa heillekin. Vaikkakin, pieni kaipuu arkitouhuihin on jo, sillä lomailu on niin kovin aikatauluttamatonta, että kaltaiselleni kontrollifriikille tämä alkaa jo ottaa koville!


Ja me on kyllä touhuttu lomalla vaikka mitä kivaa, tosin viime vuodestakin on sen verran opittu, ettei joka päivää olla täytetty ohjelmalla, vaan ollaan muistettu myös rauhoittua. Mieleenpainuvinta varmaan meidän kaikkien mielestä oli reissu Muumimaailmaan, siitä puhutaan edelleen ja puhutaan varmaan vielä piiiitkääään. Lapset haluaisivat lähteä jo heti huomenna uudelleen, eivätkä oikein ymmärrä ajanmäärettä ensi kesänä. Joka päivä tiedustelevat, onko nyt jo se ensi kesä. 

Paitsi lasten ehdoilla, on meidän lomaan mahdutettu myös kivoja menoja meille aikuisille. On käyty asuntomessuilla koko perheen voimin, niin hurjalta kuin se kuulostaakin! Mutta meillä meni tosi kivasti, pojat ovat selkeästi messujen kestokävijöitä myös tulevina vuosina! Isovanhempien avustuksella, myös me vanhemmat on saatu kahdenkeskistä aikaa niin ihan vaan kaksin kuin sitten kaveripariskuntien luona kyläillessä. Ystävät on kyllä ihania, poden ihan kamalan huonoa omaatuntoa siitä, kuinka vähän heille on viime kuukausina ollut aikaa!



Mutta nyt täällä jatketaan vielä hetki lomailua! Palaillaan meidän lomatouhuihinkin sitten tarkemmin ensi viikolla! 

Ihanaa heinäkuuta kaikille!