perjantai 25. toukokuuta 2018

Siivouspäivä

Siivouspäivä ei ole oikeastaan koskaan kuulunut mun arkeeni, sillä olen kokenut helpommaksi jakaa siivousprojekteja monelle päivälle ja siivoilla vähän jotain päivittäin. Nyt kuitenkin, kun helteet ja kesä on täällä, ei siivoaminen oikein ole maistunut. Olikin korkea aika pitää pitkästä aika aoikein kunnon old fashioned siivouspäivä!


Mä kuulun siihen ihmisporukkaan, jonka mielestä siivoaminen on ihanaa. Terapeuttista, rentouttavaa ja palkitsevaa. En viihdy yhtään sotkuisessa saati likaisessa kodissa ja harvoin koen siivoamista mitenkään vaikeana tai rankkana. Välillä ei huvita eikä kiinnosta ja se on ihan fine, ei silloin sitten tule siivottuakaan. Mutta useimmiten mun mielestä on vaan kiva pitää tavarat paikallaan ja nurkat puhtaina pölypalloista.

Osittain puhtaudesta tulee huolehdittua jo siksi, että nuorimmainen nuohoaa kaikki lattiapinnat monene kertaan ja laittaa kaiken mahdollisen suuhun. Mutta en kyllä likaisessa viihtyisi ilman taaperoakaan. Tietty siisteys mun mielestä vaan kuuluu kotiin, enkä esimerkiksi itse voi sietää likaista lavuaaria, hiekkaista eteistä tai petaamatonta sänkyä. 

Siivouksessa tykkään käyttää siivoustuotteita joiss aon jonkinverran tuoksua. Liian voimakkaat hajut käy mun nenään, mutta haluan silti, että siivoamisen jälkeen koti tuoksuu. On ihanaa viettää kauppareissuilla hetki kemppariosastolla katselemassa millaisia puteleita siellä on ja mitä kaikkea niillä voi tehdä. Lopulta kuitenkin ostan tosi harvoin uusia tuotteita, sillä en halua luopua hyväksi havaituista tuotteista. Siivousvälinehylly on myös yksi all time favourite, ja haikailen aina milloin minkäkin siivousvälineen perään. Yksi suosikkiensuosikki mulla kuitenkin on ja se on tuo kuvissakin näkyvä moppi. Mikään moppi koskaan ei ole ollut sitä parempi. Se on niin kätevä sisäänrakennetun säiliön vuoksi. Puristus vaan ja varresta suihkuaa vettä tai mun tapauksess avettä ja pesuainetta suoraan lattialle josta sen sitten saa kätevästi luututtua. En käytä koskaan perinteistä mopia, sillä tämä on vaan kaikista parhain.


Tällä kertaa mun siivouspäiväni piti sisällään oikeastaan kaiken muun paitsi saunan pesun. Pesin kylppärin ja kodinhoitohuoneen lattiat, pyyhin kaakelit ja kaapin ovet. Pesin lavuaarit, vessanpöntön ja hanat. Järjestelin kaikki tavarat paikoilleen, imuroin, pyyhin pölyt ja pesin lattiat. Siivosin vessan, pesin lattiat, lavuaarin ja pöntön, pyyhin kaakelit. Pyyhin pölyt listojen päältä, tauluhyllyiltö ja vaatekaapeista. Suihkuttelin viherkasvit ja vaihdoin lakanat. Pesin pari koneellista pyykkiä ja  pari koneellisen astioita. Siivosin eteisen kaapit ja pyyhin jääkaapin hyllyt. Varsin vauhdikas päivä siihen nähden, että lapset olivat kotona ja Justus enimmän aikaa viihtyi vain sylissä tai lahkeessa roikkuen. Mutta nyt on siistiä. HEti saatuani valmista huomasin kuinka sekaisuus ja sotku olikaan ärsyttänyt. Jospa tavarat nyt taas hetkisen pysyisi omilla paikoillaan!

On tosi mielenkiintoista kuulla muiden tavoista siivota ja ajatuksista siivoamiseen liittyen. Meitä on nimittäin aika moneen junaan ja siivoaminen tuntuu jakavan mielipiteitä tosi paljon! Mulle siivoaminen on terapeuttista. Jään tosi meilelläni kotiin siivoaman yksin, kun muu perhe lähtea vaikka leikkipuistoon. Parasta onkin se, kun saa siivota ihan kaikessa rauhassa ilman yhtään häiriötekijää! Mutta vaikka itse ajattelenkin näin, ei toisten kodeissa tule sotkuu kiinnitettyä samalla tavalla huomiota kuin omassa. Jokainen hoitaa kotiaan niinkuin hoitaa, eikä se ole mun mielestä toisen paikka alkaa arvostelemaan. Ei puolin eikä toisin. Ja en jotenkin vaan jaksa uskoa, että kukaan sellaiseen viitsisikään lähteä.

Mitä te tykkäätte siivoamisesta? Hot vai not?

torstai 24. toukokuuta 2018

Kuulumiset helteen keskeltä

Pitkästä aikaa ajattelin kirjoitella blogiin niitä ihan tavallisia kuulumisia, sillä ne ovat olleet kovasti paitsiossa viime aikoina. Aurinko hellii, eikä varmaan olla ainoita, jotka viettävät kaiken mahdollisen aikansa ulkona, ja se mitä ei olla ulkona hikoillaan sisällä, eikä silloin blogi ole ollut ensimmäisenä mielessä. Blogi on ollut kovasti sivuroolissa nyt viime viikot, kun muut kesäiset aktiviteetit ovat vieneet mennessään. Mutta josko taas vähän aktiivisemmin tulevina viikkoina!

Viime päivät ja viikot on tosiaan nautittu auringosta. Kirjoitinkin viime postauksessa auringolta suojautumisesta ja sitä on tehty tietysti nytkin. Kovasti kommenttiboksissa mietitytti, eikö taaperolla ole kuuma pitkissä vaatteissa, mutta ei hän ainakaan siltä vaikuta. Ja tietysti pitkää ei ole päällä koko ajan, mutta varsinkin kuumimpina hetkinä keskipäivällä auringolta suojaudutaan uv- ja trikoovaatteilla. Ja toki myös hatuilla ja aurinkolaseilla. 


Me ollaan käyty lasten kanssa jo moneen otteeseen Launeen perhepuistossa, joka on mun mielestä kesä-Lahden parhaimmistoa. Siellä tuli pyörittyä paljon omassakin lapsuudessa ja ilokseni paikka uudistuu tänäkin kesänä niin paljon, että leikkivälineet ovat hyvässä kunnossa myös tälle seuraavalle sukupolvelle. Meidän lasten harmiksi puiston linna poistui viime vuonna, mutta tänä vuonna samalle paikalle rakennetaan uusi ja vielä hinompi. Tästä pojat ovatkin aika innoissaan ,eivätkä millään malttaisi odottaa heinökuuhun, vaikka työkoneita niitäkin on kiva katsella. Suosittelen muuten perhepuistoa kesälomareissulle kauempaakin, varsinkin jos haluaa harrastaa budjettimatkailua! Ilmainen perhepuisto ja lähellä oleva kotieläinpiha ovat juuri omiaan tällaiseen. Ja perhepuistosta löytyy paljon tekemistä ihan kaikenikäiselle, vaikka kohderyhmää taitavatkin olla 2-10 vuotiaat. 

Omalla pihallakin ollaan oltu paljon, vaikkakin se ja terassi ovat viime päivinä olleet niin kuumia, ettei siinä pitkään viitsi istua. Jätskiä sen sijaan on syöty varmaan päivittäin, mutta se nyt toisaalta kuuluu kesään. Itse olen valinnut niitä mehujäätelöitä, jotka on sovittu mieheni kanssa luvallisiksi herkuiksi. Ja Pirkan amppari, murkku, koppis ja leppis olisivat aika varma valinta myös ilman dieettiä, mutta saapa ainakin syödä hyvillä mielin. 

Viimeinen kerhopäiväkin vietettiin tällä viikolla ja vähän haikeina heilutettiin heipat kerhotädeille ja kavereille. Kerho oli se parhain valinta meille tälle vuodelle ja nyt vietetään rauhassa parin kuukauden kesäloma, ennen kuin tuplat palaavat taas päiväkotiin. Kovalla innolla he ovatkin sinne menossa, päätökset nimittäin saapuivat sopivasti juuri viime viikolla ja ilokseni meille oli myönnetty paikat juurikin siitä meidän ykköstoiveesta. Logistisesti parhaalla sijainnilla varustetusta uudesta päiväkodista, joka on sen verran lähellä meidän kotia, että voidaan Justuksen kanssa viedä poikia sinne kävellenkin. Mua myös ilahduttaa kovasti se, että rakennus on vain pari vuotta vanha, joten sisäilmaongelmista tuskin kärsitään. Lisäksi talo on rakennettu vain päiväkotikäyttöön, mikä huomattiin hyväksi jutuksi edellisen päiväkodin kohdalla. Viskarivuosi alkaa siis elokuussa, mutta sitä ennen kotoillaan vielä oikein urakalla. Toki kotipäiviä tulee paljon syksylläkin, sillä pojat on ilmoitettu päikkyyn 20 tunnin sopimuksella.



Mun oma arkeni pyörii tosi pitkälle projektini parissa, josta olenkin saanut hyviä tuloksia. Motivaatio on pysynyt vielä hyvänä, siitä ehkä kiitos näille helteille, jolloin muutenkin kaikki salaatit ja raikkaat hedelmät maistuu. Herkkuja on tehnyt ihmeen vähän mieli ja puhdas ruokavalio tuntuu tosi omalta jutulta. Mikään kuuri mulla tosin ei olekaan kyseessä, joten sinänsä ruoka on aika samaa kuin muutenkin. Enemmän kiinnitän huomiota kasvisten määrään ja annoskokoihin. Niin ja siihen mun ainaiseen ongelmaan, ateriarytmiin. Reilun viikon päästä koittaa taas se mittauspäivä, ja silloin kirjoittelen etenemisestä enemmän myös tänne. Jos herää jotain kysymyksiä niin pistäkää tulemaan, vasteilen niihin sitten samalla!

Kuten ehkä voi huomata, meno on tosi tavallista. Sellaista rentoa ja kivaa. Arkea. Heräsin tuossa pari päivää siihen, että mun hoitovapaani on ihan pian puolessavälissä, joten nyt otetaan kaikki ilo irti tästä vapaudesta. Onhan tää luultavasti viimeinen kesä koskaan, kun voin näin paljon olla lasten kanssa vapaalla. ellen sitten intoudu opiskelemaan tai heittäydy yrittäjäksi! Näillä näkymin olen kuitenkin palaamassa takaisin töihin tammikuussa, joten vielä on hetki aikaa nauttia näistä kiireettömistä aamuista ja rauhallisista päivistä kotona lasten kanssa. 

Nyt mä suuntaan nauttimaan iltaauringosta vielä terassille, toivottavasti teilläkin kaikilla on ollut tilaisuus nauttia auringosta ja lämmöstä! 

lauantai 19. toukokuuta 2018

Lapset auringossa

Nyt kun aurinko ja helle tosiaankin hellii, ei ehkä ole tän ajankohtaisempaa aihetta. Tämä helle- ja lämpöaalto on tainnut helliä ihan koko Suomea, ainakin meillä shortsikeleistä on nautittu jo pitkälle toista viikkoa. Onnekseni olen sellainen ennakkoon hamstraaja, joten helle ei tällä kerta apäässyt yllättämään meitä, vaan lapsilla oli kesävaatetta ja kenkää jo olemassa. Joitain täydennyksiä toki tarvitaan, mutta uskon meidän pärjäävän hyvin olemassa olevilla ainakin sinne juhannuksen aleihin saakka!

Mä itse rakastan aurinkoa ja lämpöä, joten hyvällä säällä pyritään olemaan ulkona niin paljon kuin mahdollista. Instaan juttelinkin, ettei meillä olla viikattu pyykkiä koko helle pätkän aikana, joten kaikki se viisi koneellista lojuu isoina kasoina kodarissa. Eilen iskin sen kimppuun ja hyvä niin, sillä tänään ollaan taas yhden viileämmän välipäivän jälkeen saatu nauttia auringosta.


Siinä missä aurinko on ihana, on hyvä tiedostaa sen vaarat myös. Mun oma ihoni on aika ihanteellinen, sillä en pala mahdottoman helposti ja jos muistan hyvin rasvauksen ekoilla aurinkoisilla keleillä, ei loppukesästä tarvitse olla niin tarkka. Mun iho ruskettuu helposti eikä pala hyvän rasvauksen ansiosta kovin herkästi. Mutta olen silti tosi tarkka. Omaa ihoa en kuumalla tykkää oikein suojata vaatteella, sillä liiallinen vaatetus ahdistaa, mutta rasvauksen suhteen olen sitäkin tarkempi. Omalle iholle käytän kolmikymppistä kerrointa suomessakin ja lisäilen rasvaa tiuhaan herkille alueille, kuten dekolteelle ja olkapäille. Hatun ja aurinkolasien suhteen mun pitäisi petrata, olen niiden suhteen aivan liian lepsu mitä itseeni tulee. 

Uskoisin, että oman aurinkosuojani suhteen olen aika samanlainen kuin moni suomalainen. En käytä itselläni uv-vaatteita ja nautin auringosta täysin siemauksin vähissä vaatteiss aaina kun mahdollista. Ulkomailla hakeudun sitten enemmän varjoon, mutta Suomessa tekee mieli imeä jokainen auringonsäde itseensä.

Lasten kohdalla suojataan paljon vaatteilla ja varjolla. Meidän terassi on siitä mahtava, että sen katto on karkaistua lasia, joten lämmöstä ja auringosta pääsee nauttimaan koko perheen voimin ilman pelkoa uv-säteistä. Aurinko paistaa terassille nimittäin lähes koko päivän sen lasin läpi, joten paikka on mitä parhain lasten leikeille. 

Vesileikkeihin ja uimarannalle puetaan lapsille lähes aina uv-vaatteet, ne on nimittäin mitä parhaimmat auringolta suojautumiseen. Suomessa en ole kokenut pitkiä housuja tarpeellisiksi, mutta ulkomaille ne varmaan ainakin Justukselle pakataan mukaan. Tähän saakka meille on riittänyt pitkähihaisten paitojen kaverina uimashortsit, jota vähän reiluina yltävät varsinkin Justukselle melkein nilkkaan. Isot pojat tuntuvat pitävän uv-vaatteita tosi mukavina, he nimittäin aina kyselevät niitä itsekin päälleen. Kai se viileä kangas on mukava hellekelillä, ei tule kuuma niin nopeasti. Vaatteiden kanssa käytetään rasvaa niillä alueilla, joita vaatteilla ei järkevästi  saa suojattua. Usein sipaisen rasvaa poskiin ja nenälle, kämmenselkiin ja jalkoihin. 


Isoille rasvaa tulee käytettyä enemmän, heitä on nimittäin vaikea pukea pitkiin vaatteisiin kesäkuumalla. Tiedän omastakin kokemuksesta, että pitkät housut ja paidat ahdistavat, joten en raaski vuorata heitäkään liiaksi. Suositaan kuitenkin shortseja vähän pidemmillä lahkeilla ja t-paitoja, jotka peittävät vähän enemmän. Rasvana käytetään vain fysikaalista suojaa sisältäviä, ja tähän mennessä paras on ollut tuo kuvien rasva. Pitkään käytettiin Aveneakin, mutta se tuntui niin tahmealta, että siirryttiin ihan mielellään tähän Orionin rasvaan.

Justuksen kohdalla olen vielä varovainen rasvojen kanssa ja hänen kanssaan suorassa auringonpaisteessa ei tule oleskeltua niin paljon. Rasvaa laitan hänellekin tarpeen mukaan, mutta ensisijaisesti suojataan legginseillä ja trikoopaidoilla. Välillä on hetkiä, jolloin vaatteilla ei pysty suojata, joten silloin käytetään rasvaa ja lyhyempiä oleskeluja auringossa. Pyrin aina laittamaan vaunut niin, että Justus jää varjoon, eikä suora auringonvalo osuisi häneen.

Justuksen vaunuihin ostin uv-kuomun, jonka suojissa hän voi olla lenkeillä. Se onkin osoittautunut ihan mahtavaksi, sillä Justus ei antanut tavallisen kuomun olla koskaan alhaalla, vaan halusi sen pois tieltä. Uv-kuomu kelpaa hänelle varsinkin jos kurkistusluukku on auki. 



Lasten suojaamisessa auringolta liputan ehdottomasti ensisijaisesti vaatteita. Rannalla uv-vaatteet on lapsille mun mielestä aika ehdottomat, niin Suomessa kuin ulkomaillakin. Erityisesti ulkomailla. Rasvoissa kannattaa miettiä, mikä se oma raja on. En henkilökohtaisesti koe rasvoja myrkkyinä, vaan mun mielestä niillä on parempi suojata kuin ottaa riski palamisesta. Määrää ja laatua kannattaa kuitenkin miettiä ja pyrkiä suojaamaan lapset aina mielummin vaatteilla ja varjolla. 

Ja loppuun on vielä pakko muistuttaa yhdestä asiasta, joka toivottavasti kaikille on päivänselvä. ÄLÄ IKINÄ (TAI VARSINKAAN AURINKOISELLA) JÄTÄ LAPSIA YKSIN AUTOON. Asteet autossa nousevat ihan hetkessä, ja kuuma auto on pienille oikea surmanloukku. Kokeilepa itse istua kymmenenkin minuuttia kuumassa autossa. Ei meinaan ole mukavimmasta päästä.