maanantai 25. syyskuuta 2017

Lastenvaatteista ja rahasta

Mikä on hyvä määrä rahaa käyttää lastenvaatteisiin. Milloin rahaa laitetaan liikaa? Millainen on kallis vaate ja milloin vaate on hinnasta huolimatta hintansaveroinen. Milloin rahaa vaatteisiin käytetään sopivasti?

kuvan vaatteet saatu kaupallisessa yhteistyössä K-Citymarketin kanssa
Nää on kysymyksiä, joita väkisinkin joutuu lasten kanssa miettimään. Me ollaan tilastojen mukaan keskituloisia, mikä omalta osaltaan helpottaa vaaterumbaa. Jokaisen vaatteen kohdalla ei tarvitse miettiä, onko mulla varaa tähän, mutta harrastan sitä useimmiten silti. Toisaalta tän varallisuuskysymyksen rinnalla pohdin aina, onko tämä vaate tarpeellinen ja välttämätön. Hutiostoksia tulee, mutta onneksi ne useimmiten ovat niitä halvempia tuotteita, jotka sitten kaiken pohdinnan jälkeen jäävätkin käyttämättä. Ostan kaiken aina reiluna, kunnon kasvuvaralla. Niin sisä- kuin ulkovaatteetkin jotta käyttöikä olisi mahdollisimman pitkä. Esimerkiksi villa- ja fleecekerrastot saatan ottaa jopa pari kokoa isompina, ne kun ei ollenkaa haittaa vaikka ovatkin isoja.

Kun vaatetta ostaa kolmelle lapselle, ei mun mielestä voi hankkia sitä mitä huvittaa. Tai siis ei me ainakaan voida. Aika äkkiä tili huutaisi nollaa ja pitäisi miettiä millä rahalla laskut ja ruuat maksetaan. Yksikään vaate ei mun mielestä ole tämän arvoinen ja tuollainen rahattomuus saa ainakin itsessäni aikaan ahdistusta, eikä silloin pysty edes nauttimaan vaatteen tuomasta mielihyvästä. (koska sitähän nätit vaatteet usein tuo). Tuplille vaatteet ostetaan tuplana. Kumpikin käyttää nyt 110/116 kokoa, vaikka Rasmus onkin hieman Kasperia pienempi. Heillä ei siis ole mitään mahdollisuutta kierrättää vaatetta, mutta Justukselle onneksi pystyn osan isojen vaatteista jemmaamaan. Teen tätä varsinkin kenkien ja ulkovaatteiden kohdalla, jotka ovat niitä kalliimpia hankintoja.

kuvan vaatteet saatu kaupallisessa yhteistyössä K-Citymarketin kanssa
Jos ostaisin lapsille kaikki ihanat ja nätit vaatteet ja varsinkin uutena, oltaisiin vararikossa. Kenkiin ja ulkovaatteisiin meillä panostetaan, niillä mun mielestä kuitenkin varmistetaan se, että lapsella on kiva leikkiä pihalla ja se monesti edistää myös lapsen liikkumista. Tai yritäpä itse touhuta lumessa liian pienessä ja kylmässä haalarissa. Mä olen iloinen, että voidaan tehdä tällainen valinta. Että rahaa on ostaa se laadukas uusi haalari ihan vaan toimivuuden näkökulmasta, eikä hintalapun perusteella. Ja tiedostan kyllä, ettei se ole itsestään selvää. Käytettynäkin kuitenkin löytyy laadukkaita, tai ainakin meiltä lähtee aina toinen ulkovaatesetti kiertoon seuraavalle lapselle, kohtuuhinnalla. Toki käytettynä ostettaessa etsimiseen pitää varata enemmän aikaa, sillä aina sillä hetkellä kun vaatetta tarvitsee, ei toivottua kokoa ja mallia välttämättä olekaan liikkeellä. Mun haasteita varsinkin tuplille ostossa on se, että haluan heille monesti samantyyliset tai samanlaiset ulkovaatteet. Niitä on vaikea löytää käytettynä, kun taas Justuksen kohdalla second handia voi hyödyntää ihan toisella tavalla. Nytkun mietin, Justuksella kaikki olemassa olevat ja jemmatut ulkovaatteet ovat käytettynä hankittuja tai isoilta perittyjä.

Isojen poikien kohdilla ostan lähes kaiken uutena. Olen huomannut, ettei käytettynä vaan löydy tämän kokoluokan vaatteita. Muutamat kollarit, neuleet ja farkut ovat kirppareilta. Ja koska kulutus on aika infernaalista varsinkin housuissa, ei meillä tosiaan käytetä mitään merkkivaatteita, ei kotona eikä kylässä. Isojen poikien sisähousujen kerskiarvohinta on varmaan 8e, sillä hyödynnän myymälöiden ota 3 maksa 2 tarjoukset, sekä pengon aina alerekit. Paidoissa keskihinta on varmaan 15e sillä ne myös kestävät selvästi pidempään, ja osan säilön vielä odottamaan Justuksen käyttöä. Isoilla on Noshilta useampi paita, Kappahlilta jokunen newbie ja Cubukselta, Minimizelta ja Lindexiltä jotain yksittäisiä. Housut ovat mywearin, Kappahlin, Lindexin ja Noshin. Kummallakin on kahdet Papun leggarit, mutta niitä ei käytetä juurikaan kuin kaupungilla siistimpinä housuina. 

Justuksen kaapissa taas valtaosa vaatteista on kierrätettyä. Ostan hänelle paljon vaatetta fb-kirppareilta, mutta myös tutuilta. Justuksella on enemmän Gugguuta ja Papua kuin isommilla pojilla, sillä häneltä ne saa vielä laitettua eteenpäinkin. Mutta silti Justuksenkin kohdalla suosin enimmäkseen ihan perushintaista vaatetta. Lindexiä, Noshia ja Polarn o Pyrettiä. Kun katsoin Justuksen kaappiin totesin, että yli 80% hänen vaatteistaan on second handia.

Minkä verran lastenvaatteisiin sitten menee meillä rahaa? Mä katsoin elokuun tilitietoja ja laskin että olin ostanut lapsille kaikkiaan 215 eurolla. Justukselle Lindexiltä 40 eurolla perusvaatteita, Noshilta 30 eurolla yöpuvun ja isoille Noshilta vajaalla 40 eurolla ribbipaidat. Loppu 95e oli mennyt Fb-kirppareille Justuksen popin wf-haalariin (25e) , kahteen paitaan (25e)  ja housuihin (10e) sekä yhteen Noshin bodyyn (10e) ja Rasmuksen popin wf-takkiin (25e). Näiden lisäksi ostin vielä paikalliselta fb-kirpulta Justukselle Noshin paidan ja Reiman toppatöppöset yhteensä 11 eurolla. Ja myin pieneksi jääneitä lastenvaatteita itse 150 eurolla. 

Sanoisin, että tuo kuukausi oli hyvin tyypillinen lastenvaatehankintojen osalta. Syyskuu taas näyttää ihan erilaiselta, kun isoille ostettiin toppapuvut (250e), Justukselle kuorihaalari (50e) ja kaikille Metsolan talvipipot (á 36e) ja vielä pitäisi alesta hakea Kasperille talvikengät (50e) ja bongailla isoille fleecehaalarit. Mutta mitään perusvaatetta ei taas tarvita lainkaan. (onneksi)

Unihaalari saatu Raila Design
Keskimäärin mä luulen, että katetaan lastenhankinnat lapsilisärahoilla ja eteenpäin myytyjen vaatteiden tuloilla. Halvemmallakin ihan varmasti pääsisi ja varsinkin nyt kun olen kotona, huomaa ettei sisävaatetta tarvitse olla lainkaan niin paljon kuin piti päiväkodissa. Mutta toisaalta tykkään, että kaapissa on reilusti vaatetta, sillä vaikka pyykkiä pestäänkin kolme kertaa viikossa, tulee ne viikattua takaisin kaappiin vain kerran viikossa.

Huomaan, että kuluttamisess asiirrytään meillä kokoajan ekologisempaan suuntaan, mikä mun mielestä on ihan mahtavaa. Aloin paikkailla isojen läpipuhki hajonneita housuja paikkalapuilla, jolloin ne menevät edelleen kotihousuina. Tämä on tosi paljon parempi vaihtoehto, kuin että olisi ostettu kaupasta vaan uutta tilalle. Pyykinpesuakin olen yrittänyt vähentää, mutta se on oikeastaan vasta prosessissa. En voi tajuta, miten paljon pyykkiä meillä oikein tulee! Justuksen vauvavaatteitakin odottelee iso kasa eteenpäin menoa, ja isojenkin vaatteita myin ison satsin juuri viime viikolla.

Mitä te ajattelette rahasta ja sen lastenvaatteisiin käyttämisestä? Minkä verran on liikaa ja mikä on sopiva summa vaikka housuista?

sunnuntai 24. syyskuuta 2017

Eroon raskausarvista


yhteistyössä SWISS CLINIC

Tässä bloggaamisessa rakastan kaikista eniten sitä, että pääsen kokeilemaan tuotteita ja palveluita, joita en ehkä muuten tulisi kokeilleeksi. Huipuinta on se, että jokin tälläinen tuote osoittautuu sanojensa mittaiseksi ja nouseekin jopa itsellekin yllätykseksi yhdeksi suosikkituotteeksi. Näin kävi nimittäin tämän viimeisimmän yhteistyöprojektini kanssa, Swiss Clinicin Skin Resculpting Treatment ylitti odotukseni ja teki mun masustani pienemmän ja sileämmän. Postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Swiss Clinicin kanssa.

Löytyykö sieltä ruutujen takaa joku äiti, jolle ei olisi tullut raskauksien aikana yhtäkään raskausarpea? Mä jotenkin uskon, että valtaosalle niitä tulee, toisille enemmän, toisille vähemmän. Itse kuulun onnekseni siihen vähemmän-porukkaan ja Justuksen raskaudesta arvet eivät onneksi lisääntyneet. Kaksosraskaudesta niitä tulikin sitten sitäkin enemmän, osa niin syviä, että ne paistavat ihossa edelleen. Justuksen raskaus vahvisti ja voimisti arpia, tosin pahin punoitus on nyt tämän puolen vuoden aikana laantunut ja jäljelle on jäänyt vain uurteet.


Raskausaikana rasvasin ja öljysin mahaa, vaikka uskonkin osittain ettei sillä ole vaikutusta arpien syntyyn. Arvet muodostuvat syvempiin ihon kerroksiin, joihin rasvaus ei ulotu. Siltikin rasvailin, tuplien raskaudessa lähes päivittäin, Justuksen raskaudessa aina suihkun ja saunan jälkeen. Mä en myöskään usko, että arvista kauhean helpolla pääsee eroon. Juuri siksi, että tuhot tulevat syvemmällä oleviin kerroksiin, eikä päällimmäiseen nopeasti uusiutuvaan ihoon. Myönnettäköön, että lähdin kokeilemaan Swiss Clinicin tuotetta hieman skeptisenä. 

Toimintaperiaate on helppo. Pieniä piikkejä sisältävällä rullalla rullaillaan pitkin hoidettavaa puhdistettua ihoaluetta. Mahaa, peppua, reisiä, lantioa, käsiä.. Tuote on tarkoitettu nimenomaan isoille ihoalueille, itse käytin sitä vatsalle. Rullaa pyöritellään edestakaisin muutaman minuutin ajan, jonka jälkeen alueelle hierotaan Cryogel Bodyserum -seerumia. Tämä aiheutti itselleni ensimmäisillä kerroilla aika voimakasta kihelmöintiä, tiedättehän sitä samaa tunnetta, kun hellepäivän jälkeen levittää iholle after sunia. Myöhemmillä kerroilla tuntemukset hävisi jättäen vain viileän tunteen iholle voiteen levityksen jälkeen. Hoidon päätteeksi rolleri puhistetaan desifioivalla suihkeella.


Skin Resculpting Treatment on apukeino raskausarpien hoitoon, selluliitin vähentämiseen ja kimmoisamman ihon saavuttamiseksi. Rollerin piikit takaavat sen, että vaikuttavat aineet pääsevät imeytymään juuri sinne syvälle ihoon, jossa raskausarpien vauriot ja selluliitti ovat. Voiteessa olevat ainesosat vaikuttavat ympäri vuorokauden ja ne esimerkiksi vähentävät rasvasolujen muodostumista ja rasvan varastoitumista nukkuessa. Toki tuotteen kanssa kannattaa aina ottaa käyttöön myös terveelliset elämäntavat, juoda paljon vettä ja syödä terveellisesti. Näin mahdollistaa tuotteen toimimisen mahdollisimman hyvin!

Mä itse rakastan kaikissa laihdutus- ja toimenpidejutuissa niitä ennen-jälkeen kuvia. Niistä näkee kaikista konkreettisimmin kuinka hoito on toiminut. Mä aloitin hoidon kolme viikkoa sitten ja käytin rolleria ja voidetta tuon kolmen viikon aikana lähes joka ilta. Alkuun vaikutusta ei huomannut, tai en ainakaan itse peiliin katsoessa nähnyt eroa. Tokalla viikolla huomasin navan yläpuolella olevien punertavien juovien olevan haaleammat ja niiden kohdalla ero onkin suurin. Kuten huomaatte kohta kuvassa, kolmen viikon jälkeen otetussa kuvassa, juovat navan yläpuolella ovat hävinneet.


Itse huomaan eron selvästi varsinkin ylävatsalla. Selluliitti ja arvet ovat vähentyneet myös alavatsalla, mutta ylhäällä ero on selvin. Toki painossakin on kilon pudotus, joka sekin voi osaltaan vaikuttaa. Mutta mä yllätyin. Ajattelin jatkaa käyttöä, nyt pidän parin kuukauden tauon ja yritän tehostaa kiinteytymistä liikunnalla ja ruokailulla. Otan Skin Resculpting Treatmentin avuksi taas sitten muutaman kuukauden päästä. Haluaisitteko silloin kuulla kokemuksista uudelleen?

Nyt on teilläkin mahdollisuus kokeilla tätä tuotetta omiin arpiinne ja selluliitteihin. Swiss Clinicin verkkokaupassa saa tuotteen itselleen 20 euron alennuksella käyttäen koodia NELLIBODY20 normaalisti hoito maksaa 99e ja nyt sen saa 79 eurolla. 

torstai 21. syyskuuta 2017

Voiko lapsiperheessä olla siistiä? Neljä vinkkiä, joilla koti pysyy siistinä!

"Onko teillä aina noin siistiä, vai siivoatko kuviin?"
"Ei voi olla, kyseessä kuitenkin lapsiperhe."
"Teidän koti on tosi sieluton, kun kaikki on noin tiptop ja valkoista."
"Miksi pitää olla noin valkoista ja steriiliä, kyllä lapsiperheessä elämä saa näkyä!"
"Oppiiko teidän lapset koskaan leikkimään eri genren leluilla, jos kaikki on noin tiukasti lajiteltua? Lapsella on oltava oikeus sotkea."
"Miksi lapsenkin huone pitää olla noin valkoinen? Missä kaikki väri ja elämä?"

Tässä on vain osa niistä kommenteista, joita blogini on vuosien saatossa saanut. Eikä meillä edes ole kovin valkoista. Siisteys ja vaaleus tunnutaan yhdistävän siihen, ettei meidän koti ole kodikas tai että lapsilta evätään lapsuus.

Mun vastaus näihin on, että kyllä lapsiperheessä voi olla siistiä ja vaaleaa, eikä se välttämättä tarkoita että sen siistiyden eteen tarvitsisi tehdä sen enempää työtä, kuin minkään muunkaan sävyisessä kodissa. Siistiys ja puhtaus lähtee mun mielestä ihan muista asioista, kuin siitä minkä värinen matto on. Ja toisaalta, ei koti ole sieluton, olipa se sisustettu mihin sävyyn vaan. Kodin tekee kuitenkin ne ihmiset, ei sohvan väri.

Mä siivoan kuviin. Sisustuskuviin. Jos teen postauksen vaikka meidän olohuoneesta mä laitan tyynyt nätisti, petaan sängyn ja suoristan maton. Kerään lelut ja oion sohvatyynyt. Tottakai, blogi ja insta on niitä mun hyvänmielen paikkoja, enkä halua kaaosta kuviin. Samaa haen itsekin instagramista ja blogeista, inspiraatiota, hyvää mieltä ja kuvien ihastelua. Lienee päivänselvää, että kaikilla on välillä sotkuista, sekaista ja tavarat väärillä paikoillaan. Mutta vaikka näin on, on meillä useimmiten niin siistiä, että kuvat voi vaan räpsäistä ilman sen kummempia siivoiluja tai sommitteluja. Tai sitten ainakin ottaa sellaisesta kuvakulmasta, ettei keittiön tasolla oleva astiakasa näy.

Mä en viihdy sotkussa ja sekaisuudessa. En vaan osaa istua sohavlle, jos vaatteita lojuu lattioilla tai koti on muuten vaan kaaoksessa. Silloin vaan mielummin siivoan sen ajan kun se vaatii ja istun sohvalle vasta sitten. Kun tavaroilla on omat paikkansa, ei siivoaminenkaan vie kauaa. Lapsetkin on meillä opetettu, että kun käsketään viemään lelut olkkarista pois, ne viedään. Oma leikkihuone voi sitten olla millaisessa kaaoksessa vain, kunhan lelut poistuvat olkkarista ja keittiöstä. Ja meillä nelivuotiaat osaa tän kyllä. Leikkihuoneen tavararäjähdys ei häiritse mun fengshuita lainkaan. Vaikka se onkin sisustettu myös omaa silmääni miellyttämään, on se silti lasten valtakuntaa, ja sen toiminnot on tehty lasten mielen mukaan. Heillä on paljon värikkäitä muovisia leluja, joilla vaan sattuu olemaan oma paikkansa. Näin siivoaminen, silloinkun leikkihuone siivotaan, on helpompaa ja sujuvampaa. Lapset tietävät lelujen paikat. Se on kätevää, sillä silloin he useimmiten myös löytävät tavaransa. Tai ainakin osaan silloin itse ohjeistaa, missä se tietty auto ehkä olisi.


Mä en myöskään anna lasten katsoa telkkaria tai pelata tabletilla ennen kuin lelut on siivottu olohuoneesta. Se tuntuu usein olevan ihan riittävä kannuste siihen ,että isompikin lelumäärä kulkeutuu omaan huoneeseen. Siivoamiseen kehotan myös pitkin päivään, en vain silloin illalla. Pienet leikit on helpompi siivota kuin isot, eikä sotkukaan nouse ihan mahdottomaksi.

Puhtaanapitoon meillä on pari helppoa sääntöä, joiden myötä mustikkatahroja ei ole tarvinnut kalusteista koskaan pyyhkiä. Lasten kasvot ja kädet on pyyhitty aina ruokailun jälkeen. Siitä saakka, kun he oppivat itse nousemaan pois pöydästä, heidän opetettiin että ennen keittiöstä poistumista kasvot ja kädet pyyhitään keittiöpyyhkeeseen. Tämä on jo niin juurtunut lapsiin, että se tulee ihan luonnostaan kyläpaikoissakin. Toinen, jonka avulla koti pysyy siistinä, on ettei meillä syödä tai juoda muualla kuin pöydässä. Vesipullot on nyt olleet poikkeukset, kuten leffaillatkin ja muutamat välipalahedelmälautaset. Mutta muuten syöminen ja juominen tehdään keittiössä.

Lupailin niitä vinkkejä, joten tässä tulee! Nää ei tosiaan ole mitään kummallisia, ihan perusjuttuja, mutta näiden avulla siisteyskin on taas vähän lähempänä!

1) Älä jätä siivousta hetkeen X. On helppo ajatella, että siivoan sitten huomenna, ylihuomenna tai illalla. Ei, siivoa nyt. Sotku vaan kasvaa ja sotkuisuus ruokkii sotkuisuutta. Siistiä keittiötä pitää helpommin siistinä kuin sekaista. Sotku ei vähene vaan kasvaa ja lopulta projekti tuntuu ylitsepääsemättömältä.

2) Siivoa koko ajan jotain. Kun aina mennessään ja tullessaan siivoaa vähän, on koti aina vähän siistimpi. Esim, eteisen tason ohi kävellessä nappaan siinä lojuvat mainokset ja vien ne paperin keräykseen. Sohvan ohi kulkiessa otan siitä mukaan vaatteet ja heitän ne pyykkikoriin. Kengät kaappiin, koristetyynyt sängyille.. HUomaamatta tulee siistiä.

3) Keksi jokaiselle tavaralle oma paikka ja säilytä niitä siellä. Ja älä hanki sitä rojulaatikkoa, johon heität kaiken millä ei ole paikkaa. Kehittele ihan joka jutulle oma paikkansa, niin huomaat ettei ne lojukaan enää ympäri kotia.

4) Siivoa lasten kanssa. Alkuun tää on tosi raskasta ja ärsyttävää, mutta pikkuhiljaa pienetkin oppivat. Kun siivoamista on aina tety, se tulee luonnostaan. Vaatii muistuttelua, mutta kantaa hedelmää koko ajan enemmän. Esim sisään tullessa lapset laittavat kengät ja takit kaappiin, hatut ja hanskat laatikkoon. Näin mulla on pari juttua vähemmän hoidettavaa itselläni. Tällä keinoin myös lapset oppivat, että siisteys on vaan elämäntapa. Sotkussa ei ole kiva olla ja tavarat löytyy helpommin kun ne on omilla paikoillaan.